Sandhill Enduro Racing Team

Hyvinkään talvienduro 29.1 2012

2012-01-31T11:42:00.000-08:00

Kirpakka pakkassää toivotti hyvät huomenet paukkuen kahdenkympin huonommalla puolen. Siis kylmemmällä. Voi hyvät hyssykät kun se tuntuikin julmalta! Esmeralda starttasi vähän vaille kymmenen matkaan ja Markus iltapäivällä. Kierroksia kummallakin se kaksi ajettavanaan, sisältäen 4 MK:ta.

"Eilen yritin ennakoida superkylmää keliä hiukan ja säätää paksummalle kaasaria, joka tuntui olevan ohkasella jo alle kympin pakkasessa. Suuttimia ei sitten ollut kun joko tai ja valitsin sen tai, joka osottautuikin liian isoksi. Illalla päräyttelin kokeeksi pihassa ja tuntui kohtalaiselta, mutta kisapaikalla jokelteli kuitenkin iloisesti jurrissa, vaikka pakkasta oli tuplaten. Mitähän ihmettä olin oikein kuvitellut?! Viime hädässä sitten vain neulaa laihemalle, ettei menisi ihan tankojuoppoiluksi. Seurauksella, että keskeltä meni ihan pihiksi. Vielä paria minuuttia ennen starttia rukkasin ilmaruuvia niin kiinni kun uskalsin ja Make tuumi, että kyllä se senverta toimii. Eihän siinä auttanut muu kun lähteä senverta ajelemaan.

Kuva: Jake Monacosta

Koko päivä oli lähinnä itseaiheutettuja teknisiä ongelmia pullollaan...
Pätkät oli ihan huippumakeita. Aivan mieletön ahaa elämys päästä ajamaan spooriin, joka oli käsittämättömän hienoksi ajettu! Jalkaspoorit piti ja ränni oli lähes patiton (paitsi kivikko osuuksilla!) ja hyvin huomasi, ettei pää meinannut millään käsittää kuinka kovaa siinä voisi ajaa. Ihan eri juttu käydä kotimetsässä mönkimässä pehmeässä pöperössä.. Moottori ei ollut todellakaan parhaimmillaan, mutta ei lienen kuskikaan. Ekalla kierroksella kiusaksi ilmestyi pian jäätyvä takajarru. Jäätä pakkasi polkimen ja posken väliin siten, että jarru alkoi hirttää päälle. Saappaan kanta ei kerta kaikkiaan mahtunut jalkatapin ja polkimen väliin, että olisin lennossa voinut potkia jäätä pois ja vaikka kuinka survoin jarrua niin polkimen liikerata oli liian pieni murtamaan jäätä. Pätkien loppupäässä alkoi jo tuntua, että kytkin luistaisi tai kone ei jaksaisi vetää kun jarru oli ihan jumissa. Maalissa sitten jalkautumaan ja potkin jääpalloa tajuttomaksi, kunnes antautui. Viimeinen pätkä alkoi aika vallattomalla kivikolla ja tulipahan mieleen, jotta mun iskarit on täysin kesäsäädöissä ja sen kyllä huomasi. Hakkasi selän jumiin tuotapikaa :).

Kuva: Dan Lindberg

Kuva: Jake Monacosta

Pätkä koukkasi crossiradalle välistä ja oli aurattu ja todella liukas. Ja oikein huimasi nousta tapeille taas seisomaan. Mopo tuntui pikkuriikkiseltä tuolla jossain kinttujen välissä kaukana... Mk loppui varikon kylkeen ja kun nilkutin huoltoon juuri ja juuri koneen voimin jarrulevy sinisenä savuten, oli Make motorhomen kuntosaliosastolla keskittymässä omaan ajoonsa niin, että unohti huoltoni. Siinä aloin sitten hässäkällä kaivamaan jerrykannuja pakusta, täyttämään kaatokannua ja juottamaan janoista mopoa. Kaiken oheistoiminnan runsaus matkanvarrella näkyi minimaalisena huoltoaikana. Tosin en tiennyt edes aikaa ja onneksi Jake tuli naamailemaan ja kertoi paljonko kello oli. Kaksi minuuttia! Voi hitto. Kömpi Makekin sitten ruuvarin kanssa tekemään selvää jarrun jääpallosta, että pääsisin matkaan. Onneksi äiti ja isä oli muistanut ottaa kaupasta energiageeliä ja haukkasin pussista puolikkaan mähnän suuhun, kulaus mehua ja menoksi. Kaahotin AT asemalle ja näin lukemat 11.11 siintävän ja se oli minun minuutti! Juuri ennenkuin saavutin tolpan ykkönen teki tempun ja muuttui kakkoseksi. Minuutti pamahti AT:tä niin että tuntui. Voi itku!
Toinen kierros lähti ehkä paremmin käyntiin ja en muutenkaan tehnyt ensimmäiselläkään virheitä, mutta vauhti ei vain riittänyt. Toiseksiviimeisellä pätkällä ohitin suomipetäjän liian liki ja käsisuoja repsahti jättäen kaasun hirteen. Maaliin oli sen verta, etten uskonut kytkimen kestävän, joten pika askartelu ja matka jatkui. Viimeinen pätkä koitui pisteeksi ii:n päälle ja hukkasin vaihdepolkimen, elintärkeä vipunen poistui jättäen sopivasti tupaan ykkösen. YKKÖSEN!!! Sillä ei muuten kovin matka taitu. Mietin jo hetken, kun vihdoin saavuin crossiradalle, että oikaisisin varikolle ja keskeyttäisin. Päätin kuitenkin, että kone liikkuu, joten maaliin mars. Ykkösellä. Voi sääli... Kauden avaus ja penkinalle niin, että kolisi. Myös itsetunto...Hetkittäin ajo oli todella hauskaa ja taas tunsin kuinka pitäisi vain pääseä enemmän ajaa. Hiukan yllätyin kuinka hyvin jaksoin ajaa, vaikka pätkät oli aika lyhyiden siirtymien päässä toisistaan. Tästä ei todellakaan ole muuta suuntaa kuin ylöspäin"
-Esmeralda-
Markus siis starttasi iltapäivästä lumiseen metsään.
"Aamulla Esmen ollessa jo reitillä itse koitin tehdä omia keskittymis harjoituksia, lähinnä saada kaikki ylimääräinen tavara ajatuksista pois. Ja voi pojat kun sitä alkoi oikein ajettelemaan niin huomasin, että ajatuksissa pyörii niin ihmeellisiä ajatuksia mitkä eivät kuuluisi kisa päivään ollenkaan. Ajan myötä ajatukset selkenivät ja mielessä oli vain ajaminen ja että kovaa pitäisi päästä.
Omasta vauhdista ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä. Kunnon spooria en ole vielä ehtinyt hirväesti ajamaan joten hieman jännitti millaiseksi konttaamiseksi päivä mahtaa mennä. A-luokan lähtö oli 12 jälkeen olin ottanut jo hyvissä ajoin pienen hien päälle jotta ajaminen alkaisi heti sujua. Lähdöstä ensimmäiselle mk:lle oli tosi lyhyt matka niinpä koitin survoa siirtymää sen minkä pääsin, että kädet hiukan edes aukeisivat. Ensimmäinen maastokoe oli tosi nopeaa luukuttamista joten olin kieltämättä hieman hukassa, mutta aika nopeasti se muistui mieleen mitenkä spooria ajettiinkaan. Kaasu käsi meni aika tukkoon mutta ei häirinnyt ajoa. Lyhyt siirtymä seuraavalle mk:lle, joka tietysti oli hyvä koska oli ihan sika kylmä. Käsi oli edelleen ihan puupökkelö ajoin siirtymän hitaasti, että käsi palautuisi. 2 MK oli myös tosi nopea ja se meni aika mukavasti vaikka puutumista olikin vielä havaittavissa. ei mitään murheita 2mk:lla

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Dan Lindberg

3 MK oli aikalailla erityylinen aikaisempiin verrattuna. Hieman hitaampi ja pattisempi mutta siltikin ihan ajettava. KAASUA KAASUA oli mielessä varmaan koko ajan. Taas lyhyt siirtymä 4 MK:lle joka oli kierroksen viimeinen ja sen jälkeen pääsisi huoltoon tankkaamaan ja lepäilemään, muuten meni ongelmitta tämäkin pätkä mutta crossi radalla oli sellainen olo että vanha maatuskakin ajaisi kovempaa!!! Jotenkin ei ollut luottoa kun ensin on istunut jakkaralla kuin liimattu......... jokin ja sitten piti lähteä murjomaan tapeilta niin ehkä tuli otettua liian varovasti. Huollossa menin autoon istumaan ja keskittymään kunnes Esme tuli melkein välittömästi hoputtamaan että pitää taas mennä. Hieman yllätyin kyllä =) että oli niinkin tiukka aikataulu. Seuraavalla kierroksella oli samat pätkät joten yritin ladata sen minkä sai miehestä ja koneista irti. 6 mk alussa katseeni kiinnittyi kytkin kahvan pulttiin joka törötti puolet ulkona ja odotti tipahtamistaan KÄÄÄÄK mutterihan sieltä oli ottanut hatkat ja pultti pysyi loppukisan paikoillaan pyhällä hengellä ja hyvällä tuurilla. Manasin jo mielessäni että tottakait se kahva putoaa hankeen ja hidastaa matkan tekoa radikaalisti. Ei onneksi. 7 MK:lla menin kerran nurin ja sekin juuri ennen maalia =) jalka vain haukkasi hankeen ja ujo kaatumentti tuli siitä. viimeisellä mk:lla jossa ajettiin crossirataa koitin ryhdistäytyä ja mielestäni vauhti taisi hieman kohentua.. Kisasta jäi hyvä fiilis piikki luokan voitto ja yleis kilpailun 3 sija.

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Dan Lindberg

On hanget korkeat nietokset..

2012-01-23T11:52:00.000-08:00

21 ja 22.1 2012 Askolan "koti pätkällä"
Ensin kävin ottamassa hiukan tuntumaa, miten valolaitteet taas toimii ja kuinkas niillä näkikään.

Virpi oli mukana kokeilemassa kuvaukseensa uusia kikkoja ja ehdottomasti erikoisin on tuo, miten hän saikaan näyttämään, että ajaisin takaperin?! Hauskanpitoa akun verran ja kun otsavalo alkoi läpättämään tuli pimeys ja aika lopettaa illan leikit. Huomenna jatkuu..

On ihan mukavaa, että vihdoin tuli lunta, mutta tarvitseeko sen tulla niinkuin metri kerralla? Maa ei ehtinyt jäätyä kunnolla ennenkuin lumi pamahti, joten kauniin valkoisen hattaran alla on erikoisia ylläreitä. Löysin niistä yhden, kun lähdin pidempää enskapätkän versiota poraamaan läpi. Siinä oli ehkä muutama kerta ajettu, sen verran juuri, että oli uran tapainen näkyvillä. Välistä etenin jopa senverran, että riski kaatua paikoillaan pieneni puoleen. Punnersin mitenkuten parhaiten pääsin väliin väistellen muutamia ikävän näköisiä syviä ja ruskeita spoorin kohtia, jossa kimmelti kuravesi pohjalla. Ihan pätkän loppupäässä nassautin sitten yhteen sellaiseen ikävän ruskeaan ja kävin kurkkaamassa stongan yli, että olihan se etulokari vielä paikoillaan ja olihan se, joten ei muutakun takasin jakkaraan poks. Voi jösses istui muuten mopo tiukassa siinä nuoskalumi mutamäskissä. Pärräsin niin, että varmana puun latvat taipui vielä vähän matkan päässä kun yritin riuhtoa sitä sieltä irti. Todennäköisesti juuri ennekuin takalokari irtoaisi juurineen juuriltaan kuului slurpsis ja sain sen irti yhtenä kappaleena. Nostelin uitetun pikku ressukan umpihankeen ja aloin polviin asti olevassa kinoksessa retuuttamaan halutonta seuralaistani uudelle uralle. Puunlatvat alkoi osoittamaan jo taivasta kohden ja kypärä palautui jälleen omaan soikeaan muotoonsa. Matka jatkui....uusi kierros. Nojasinpa sitten yhdessä mutkassa hiukan liikaa painoa sisämutkan jalkaspooriin ja hokkus pokkus, sieltä löytyikin lutakko, jonne laitoin jalkani sitten yli polven ja seuralaiseni pötkötti mukavasti päälläni. Eipä auttanut kun nostaa toinen jalka mopon päältä sinne samaan avantoon toisen kanssa ja tunsin kuinka ihanan raikas vilvoittava mutavesi valui sinnekin. Toinen saapas oli jo täynnä. Punnersin mopon suorille käsille pystyyn ja könysin avannosta. Saappaat painoi tonnin. Voi hurja mitä touhua, mitähän vielä? Varikolla sanoin, että käyn vaihtamassa kotona kuivat sukat ja samalla tankkasin. Sitten jäinkin pellolle ajamaan. Jos välillä ajaisi uinnin sijasta.

Pelto oli vähän pöperöä, kun reitti oli tuiskunnut ihan umpeen, mutta siitä se alkoi jälki syntymään. Paikalla oli aika paljon väkeä uutterasti poraamassa ja se tuotti tulosta. Ajo kulki yllättävän mukavasti, vaikka keli oli raskas enkä ole mitenkään ässä tuommoisessa mönjäspoorissa, mutta homma eteni. Välistä ihan mallikkaastikin. Mielestäni :) Hieno reenipäivä ja kiitos taas Virpille kun oli kinoksissa nököttämässä..
-Esmeralda-

Vesivehmaalla muutakin kun jenkkaa

2012-01-16T12:17:00.000-08:00

14.1 Ajoharkkojen kuvasatoa...
Saavuimme puoliltapäivin Asikkalaan, tarkoituksena tsekata paikalliset ajomaastot. Noh, meidän tuurilla siellä oli juurikin jotkut suunnistus eksytys hiihtohässäkkä kisat ja näinollen enskalenkillä oli ajo kielletty. Lienen hiihtäjät rauhoitettuja.... siispä pelkkää crossirataa. Onneksi se oli edellisenä päivänä aurattu, mutta oli siihen lunta ehtinyt tuiskuttaa. Jo pelkästään varikolle johtava tie oli neitseellisen koskematon ja mietin ottaako vauhtia, että jää sitten pidemmälle kiinni vaiko yrittää mönkiä mihin asti pääsee. Päästiin kyllä perille, mutta kaikki leikkikaverit olivatkin padasjoella sarjaenskoissa ja olimme siis omassa ypöyksinäisyydessämme kahden.

Onneksi tuli tuo teippi mukaan, saappaat alkavat jo antautumaan -eikä vielä ole edes talvi kunnolla alkanut! Makelle pienoista motivointia, kun ei ollut oikein ketään, jota jahdata ja minä taasen, noh vähän kuin laittaisi vinttikoiralle kilpikonnan jotta puskii...joka tapauksessa radalle lähdimme metelöimään.

Rata oli itseasiassa ihan hauska, alkuun tietty huisin hankala, kun pöperö saneli hyvinkin pitkälti minne matka jatkui. Topografisesti siinä oli kuitenkin mäkiä ja mukavia mutkia ja muutama hyppyrikin. Päivän edetessä latu puhdistui ja alkoi saada jo vauhtia touhuun.

Päivä oli ihana, puut notkollaan lumesta ja aurinko möllötti usvaverhon takana pakkaskelin säderinkula ympärillään ja oli juuri sopivasti pakkasta, että keli oli mitä parahin. Mielialakin koheni sitämukaa kun vauhti kasvoi ja pikkuhiljaa harmikseni totesin käsien alkavan väsähtää. Make aloitteli jo vähän aikaisemmin nastakelin treenit, mutta itse pääsin oikeastaan vasta pari päivää sitten ensikertaa toteamaan miten paljon se mopo painoikaan nastarenkailla ja kuinka olkapään lihakset saivat jälleen ihan uuden merkityksen, kun persus penkissä ajon määrä triplaantui. Juurikin ne samaiset osat alkoivat siis väsähtää. Kyllähän sitä jo tulikin bensaa hukattua, ratakin alkoi olla jo oikein mukava. Virtaa jäi vissiin takkiin kun piti kiusoitella ihan vaan vaikka tiesikin saavansa polttimoon..ja niin mua vietiin taas kun räsynukkea :)

Oikein mukava päivä, kiitos Virpille, joka innoissaan loikki taas umpihangessa siellä täällä puuskuttaen...

-Esmeralda ja Markus-

Puunkiertoa..tavallaan

2012-01-06T10:48:00.000-08:00

Kärme Kustaan jälkeen ei olla mopoja tulille laitettu, ja puunkierto jäänyt siis sikseen. Ei tosin tarvinnut lähteä metsään pihkan tuoksua haistelemaan, myrsky hoiti ne puut ihan koti-ovelle. Kuin ihmeen kaupalla yksikään auto ei jäänyt alle ja jopa iki-ihana palju säilyi hengissä.

Siinä sitten tapaninpäivä ajelut moposahalla, että näin. Oli kyllä senverta tuuria matkassa, ettei lottoa viitsinyt turhaan viedä...eipä auttanut muuta, kun urakalla alkaa puita kiertämään ja pilkkomaan.

Ajotauko tuntui todellakin varsinkin käsissä, kun vihdoin pääsi ajamaan. Make tosin aloitti jo torstaina rossaamalla Tillolassa nykyisten Hondamiesten Kantosen ja Mellinin kera. Oli kuulemma sujunut mukavasti. Itse kävin tänään vasta hiukan kurittamassa laitosta ihan kotimontulla.Ihanko vain kuukausi siitä kun viimeksi kaasua käänsin?! Voi veljet, hyvä etten istunut väärinpäin jakkaralla. Tuntui, että olisi ollut helpompaa ratsastaa kuolleella kamelilla erämaan halki...Noh, kyllä se kait siitä lähtee...
Tänä kautena tullaan suuntaamaan enemmän viroon ja reissataan raumalaispariskunnan kanssa varmastikin jonkin verran (rauma-suomi-rauma sanakirja täytyykin muistaa hankkia.. tai onneksi on edes tuo turkulainen tulkki) ja tavoitteena/haaveena myös virossa ja latviassa ajettavien EM osakilpailujen osaanotto, edes toisen.
Päijänteen Ympäriajoon olisi tarkoitus startata nyt myös molemmat, siitä lisää myöhemmin...Make lupasi lainaan oman crossi piikkinsä, haluaisin startata johonkin MXD luokkaan tänäkesänä. Vähän se on korkea ja kova, mutta täytynee mennä korkealta ja kovaa...
Kausi lähtee näillä käyntiin, nyt toistaiseksi samat laitteet alla ja katsotaan sitten mihin hommat etenee. Avoimin mielin kohti tulevaa kautta.
Tervetuloa mukaan!
-Esmeralda-

Merry x-mas and happy new year!

2011-12-24T02:29:00.000-08:00

On tullut taas aika kiittää kaikkia, jotka kantoivat kortensa kekoon tukeakseen meitä.
Viimeistäään aina tässä vaiheessa tajuaa, kuinka vaikeaa on sanoin tarpeeksi kiittää heitä. Silti yhteen ääneen kumarramme suurkiitoksen!
Hytöset; ne korvaamattomat iskarivelhot, jotka iskareitamme laittaa tai kuvaajamme Virpi ja Kari Racefotosta, jotka pitävät huolen laadukkaista kuvistamme...Niitä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ilman yhtä ei olisi toista, mutta silti mieli tekee aina hiukan omia vanhempiamme (Leena ja Jorma sekä Päivi ja Seppo) nöyränä ja kiitollisena muistaa, että ne jaksavat, että ne viitsivät ja ennen kaikkea kuinka tukevat jatkuvasti kun reissaamme ja treenaamme. Lista olisi pitkä, joten säästän teitä ja ehkä heitäkin, kun lukisivat mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä :)
Vaikka tähän kauteen mahtui vastoinkäymisiäkin niin silti jäi hyvä mieli ja loppujen lopuksi palaset alkoivat löytää paikkansa, lähinnä ajatellen mopoja - niiden alustoja, moottoreita jne.
Erityinen superkiitos kuulunee Artiolan Makelle, joka teki Esmen moottorin aivan loistavaksi. Siitä tuli niin unelma ajaa, ettei mitää rajaa. Mies on aivan guru kirurgi! :)
Allright Europe kun tuli mukaan kuvioihin, mahdollisti se myös varaosien ja tarvikkeiden sekä ajovarusteiden saannin järkevästi. Ja kyllähän sitä on mukava tehdä työtä "oman lajin" parissa.

Ensivuoden kuviot alkavat olla suunnilleen mietitty, ja vaikka ne on ajateltu kuuta kurkoittelematta ei ne onnistu ilman sponsoreita ja tukijoita, joten tarvitsemme teitä edelleen. Uusia kujeita, uusia yhteistyö kumppaneita ja niillä on hyvä ponnistaa uuteen kauteen.

Erittäin hyvää ja rauhallista Joulua kaikille ja onnellista Uutta Vuotta!!!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Sandhillteam hiljenee hetkeksi, mutta vain hetkeksi.. spoorikelejä odotellessa!
"Esmeralda ja Markus"

Kärme Kustaan kiemurat 4.12 2011

2011-12-14T10:44:00.000-08:00

No niin, nyt on sitten viiimeinenkin tämän kauden kisailu takana ja vähän vitkastellut tässä päivityksessä kuvia odotellessa. Meistä vain Make ajoi joukkueessa, Esme pöristeli nollamopona, kun viimevuotisen joukkueen tilanne ratkesi ihan kalkkiviivoilla ja kokoonpano ei siis startannut.
"Onneksi järjestäjän porukoista kysyttiin, josko nollaksi ja mietin jotta samahan tuo kun Make sinne kuitenkin menee ajamaan niin paikalle vääntäydytään joka tapauksessa.
Lähdin siis aamun kajastusta odottelemaan muiden nollien sekaan ja kohtahan sitä pääsikin ajamaan. Edellisenä iltana arvoimme kesärenkaat vaiko piikit juupas eipäs ja päätös oli kesikset. Makella oli varulta piikit toisilla vanteilla mukana, mutta kesäkumeilla siis mentiin. Eipä mulla niin kiirettä olisi, mutta kyllä se hapottaisi olla nutullaan vähän väliä vaikkei kello kävisikään. Arviolta noin puolet oli piikeillä ja mietin vielä kummonen keikka olisi tulossa kesikisllä. Lenkin pituus oli kuitenkin noin 20km joten kyllä siitäkin saa ihan ohjelmarikkaan tuntisen aikaseksi, jos on kovinkin liukasta. Sataa tihutti eli keli oli plussalla kuitenkin.
Turha pelko, metsä oli ihan sula ja kivet toki mudasta liukkaita, muttei jäisiä. Onneksi vaihdoin sopivammat renkaat alle, kun edellisen kerran pari viikkoa sitten olimme Turussa Hanskin ja Jaakon luona "kauden päättäjäiskinkereissä" ja siellähän olikin sitten ihan ehtaa suomienturoa tarjolla runsain mitoin. Alla kovat crossirenkaat ja hilpeys huipussaan kun lipsutteli menemään.. kaikinpuolin rankkaa myös syömingit ja juomingit, varmaan seuraavan päivän olotila (toisilla-minä olin kuskina) kompensoi ja ajo ei ollutkaan se raskain juttu... mutta sehän onkin sitten ihan toinen tarina.. :)

Takaisin Kärmekseen.. minusta ei liioin kuvia löytynyt, tai sellaisia julkaistavia malleja, ja kaipa se reitin haastavuus hivenen laski kun ei ollut niin kiirusta. Hauskaa senkin edestä ja pariin kertaan reitin kiersin. Ei ollut niin rämpimistä kun ajattelin, mutta eipä tarvinnut ihan sinne syvimpään suohon mennäkään. Oli todella hyvää treeniä ja suurkiitos järjestäjille kun pääsin ajamaan. En muista ikinä viihtyneeni noin hyvin suomiendurossa!"
-Esmeralda-

"Totta tosiaan kiitos Överstin porukoille mukavasta illasta ja haastavasta treeneistä.
Kerrataan hieman kärmeksen kurvailuja. Odotukset reitistä olivat sekalaiset olin asennoitunut kunnon kantamiseen ja ennen lähtöä olevaan kaaokseen ja jonotteluun.. Onneksi järjestäjät olivat ottaneet opikseen viime vuodesta ja meidän joukkue ainakin selvisi ilman jonottelua ilmottautumiset ja katsatukset. Suurin osa oli enemmän tai vähemmän huumori mielellä kisassa ei mekään nyt ihan tosissamme oltu, mutta voitosta lähdettiin ajamaan =) joka kisasta jää tulosten lisäksi kassi kaupalla erillaisia muistoja mieleen ja tästä kisasta ehkä mieleen painuvin muisto oli kun lämmittelin juoksemalla pitkin ja poikin varikkoa ja kun lähestyin huussia niin siellä joku poloinen oksenteli niin äänekkäästi että se kantautui vielä varmaan 50 metrin päähän =) tiedä sitä oliko huoltomiehellä mennyt kisamakkara huonoksi vai oliko pientä jännitystä ilmassa. Pakko myöntää että alkoi hieman naurattaa, mutta ehkä kävi kuitenkin enemmän sääliksi krapulassa olevaa huoltomiesä tai ajamassa oleva kilpailija niin ei varmasti ole paras isku päällä..
Ennen lähtöä mietin mitkä varusteet laittaisin päälle ja katsoin parhaaksi laittaa mahdollisimman kevyet kuteet eli oikeastaan ihan kesä vermeet ja tietysti alle pitkät longjonesit. Kello ampui varttia yli yhdeksän ja silloin me saimme luvan lähteä synkkään ja märkään hämäläiseen mehtään. Ja silloin oli oikeasti aika hämärää, ei aina nähnyt kaikkea mihin osui, mutta kyllähän se siitä valoistua. Otettiin heti alusta löysät pois ja alettiin tykittää reipasta vauhtia, aina kun oli helpompaa niin siinä kovempaa ja pahemmat paikat sitten tietysti vähän varman päälle. Ensimmäisen kierroksen alussa saimme jo pahimmaksi arvellut kilpatoverimme kiinni ja jatkoimme samaa vauhtia. Reitti oli pääpiirteittäin perinteistä suomienskaa kiveä, juurta ja hakkuuaukeaa. Pahimmat paikat olivat perinteinen sammalsuo ja tietysti perinteinen mäki joka sekin oli muutettu helpommaksi.
Voin tunnustaa että saimme ehkä hieman vinkkejä ystävällisiltä katsojilta mistä kannattaa kinkkinen suo ylittää =P mäessä meillä ei ollut mitään murheita ehkäpä pahempi oli mäen jälkeen sellainen pehmeähkö osuus mistä pääsi hyvin kun piti vain silmät auki eikä lähtenyt turhaan kiertelemään kaukaa. ensimmäsellä kierroksella ei ollut mitään murheita. Välillä oli aika paljon ruuhkaa polulla mutta aika mukavasti mahduttiin ohittamaan. Toinen kierros oli hieman väljempi kun tänävuonna ajettiin ns rallisäännöllä niin ei tarvinnut enää ohittaa niitä joukkueita jotka oltiin saatu ensimmäisellä kierroksella kiinnni.
Toinen kierros meni melkein ihan samalla tyylillä tällä kertaa Mellin jäi hieman kiinni suolle mutta porukalla saatiin se nopeasti ylös. olimme varautuneet ajamaan kolme kierrosta mutta sitten leikki jäikin kahteen kierrokseen. Maalissa Mellin ei meinannut millään uskoa että ei ajeta enää vaan epäili että meillä on jokin juoni. Kyllä Mellinkin uskoi sitten kun aloimme laittaa mopoja autoon.. =) Tulosten arvottua miedän joukkueen nimi komeili tuloslistan kärjessä.. hiphei.. olin kyllä jo aika varma voitosta. jos voittoa ei olisi tullut olisin suorastaan varmaan murtunut. Reitti oli kyllä liian helppo, saisi olla vaikka sellainen että oikeasti tarvittaisiin joukkuetta selvitäkseen reitistä!! =)"
-Markus-

Tiimin kuvaukset 12.11 2011

2011-11-15T10:53:00.000-08:00

Kuvaajaamme Virpiä jäi takaraivoon kutkuttamaan graffittien hyödyntäminen kuvaushommeleissa ja niinpä suuntasimme kirpeänä lauantai aamuna Helsinkiin, legendaarisien kaasukattiloiden juureen Kattilahallin pihaan. Paikkaan, jossa niin monet muutkin ovat kuvanneet kaikenlaista.
Vaikka ilma oli hyytävän kylmä niin muutama maalari oli jo paikalla seinää peittämässä.
Katselimme ihmeissämme kun Kari (Virpin assistentti ..heh) ja Virpi siirtelivät ja rakentelivat sermejä ja valoja ja kaikenlaisia härveleitä sinne tänne. Sitten alkoivat kylvämään salamavaloja pitkin ja poikin. Aikamoista hifistelyä..

Vilu alkoi hytisyttämään jo pikkuisen, mutta siirryimme toiseen paikkaan ottamaan seuraavia otoksia..
Taas rekvisiitan siirtelyä ja rakentelua. Salamavalot, trampoliinit ja kaikennäköiset teltat...

Vihdoin pääsimme lisäämään vaatteita. Nenässä oli jo touhutippa ja punotti tukevasti kun viima pureskeli sitä surutta :) Ajovaatteet mahtui juurikin farkkujen päälle kaikkineen päivineen ja naureskelimme, ettei tullut mieleenkään jotain jättää alta pois. Kaivelimme termarin esille ja otimme kupit kahvia lämmikkeeksi. Taasen katselimme rakentelua ja tavaroiden siirtelyä.. On se vaikeeta hommaa.

Sitten tehtiinkin yö. Siis ilma ei pimentynyt häivääkään, ainoastaan taas tavaroita ja valoja siirreltiin ja kuvat näyttikin jo sitten tältä:

On se ihmeellistä...
Kiitos Karille ja Virpille, oli mukava päivä, eikä kylmäkään haitannut kovin, vaikka nokka punottikin.
-Esmeralda ja Markus-

Vantaan vauhtipuisto CC 29.10 2011

2011-11-01T11:38:00.000-07:00

No edellisen kisan piti jo olla se viimeinen tällä kaudella, mutta jäi niin kitkerä jälkimaku temmellyksestä, että päätin sitten vielä osallistua vantaan kisaan. Lavangon crossirata ei kuulu suosikkeihini, siellä kun pääsee oikeat crossipyörät oikeuksiinsa. Enskapenan vehkeet loppuu hiukan kesken. Oli toki keväällä maajoukkue valmennuksia osa siellä radalla, mutta silloin lähinnä pilkottiin osioihin ja harjoiteltiin tekniikkaa. Näinollen oli kyllä paremmat eväät sinne. Muutenkin olen yrittänyt petrata nimenomaa crossipuolta ja alkaahan se jo sujumaan vauhdikkaammin hyppyreihin ja patteihin. Ne mutkat vaan vielä on se juttu...

"Aamu startti ei ollut kovin aikaisin kun matkaakaan ei ollut paljoa. Yritin keskittyä latautumaan ja orientoitumaan ajamaan niin kovin kun pystyin ja uskalsin ja mielellään vähän kovemminkin. Ei ollut juurikaan jonoja minnekään katsastuksiin tai muihin ja sitten vaan odottelemaan. Kävin vähän katselemassa rataa, mutta eipä se tehnyt hullua hurskaammaksi. ATV:t ja sivuvaunut oli vielä ajamassa ja oli aika touhua katsella kun purkkiorjat keikku lähinnä purkin ulkopuolella riippumatta siitä minne olivat menossa.
Vihdoin koitti se hetki, kun pääsi lähtöä järjestelemään. Oli hiukan epäselvää, millä argumentilla sinne mentäisiin kun kutsussa luki vain: nopeusjärjestyksessä. Siinä tovin patsasteltuamme selvisi, että tulojärjestyksessähän sinne riviin mentäisi. No voi sun...! Olin tunnin pyöriny varikolla ja olisin voinut tuoda mopon jonoon! Toiseen riviin jouduin onneksi ja lähtijöitä oli kuitenkin yli sata, eli selän takana yli puolet. Lähtö onnistui hyvin ja olin aika kärkijoukoissa kun näppäränä ehdin väistää kaverin, joka eturivissä koomasi. Yritin kaasuttaa ja varoa, mikä on hivenen hankala yhdistelmä, mutta edellisessä kisassa jouduin yliajetuksi jo 200m jälkeen startista ja nyt aioin päästä pidemmälle. Kukaan ei ehtinyt ajaa ylitseni/kylkeeni/päälleni ja matka jatkui. Juma! Hiukan siistiä! Ajon hurmiossa yritin pitää mielessä Maken sanat: pitäs kaasuttaa vähän enemmän. Edellisen luokan jäljiltä ei ollut juurikaan valleja ja irtosoraa valtavasti jokapuolella. Reitti puikkelehti väliin crossiradalla pätkän puikatakseen taasen sprinttiradalle ja supermotoradalle. Käytiinpähän koluamassa minicrossiratakin ja osa parkkipaikastakin. Oli kyllä hienoa baanaa vetää. Tunnin tietämillä vähän jännitti riittääkö bensa, kun suuttimiakin olin suurentanut roppakaupalla, vaan oli sitä vielä. Tarkoituksena oli päästä se 1,5h putkeen, eikä Make ollut varautunut huoltoon. (Itseaisassa jälkeenpäin huomasin, ettei ollut mailla halmeillakaan enää.)

Ajo kulki mielettömän rennosti ja hyvin (mielestäni) ja jaksoin todella keskittyä ja yrittää. Mopossa tuntui kaikki olevan niin kohdallaan kun vain voi. Oli oikein ilo ajaa. Ohittelin missä taisin ja sujuuhan se jo paremmin, mutta vieläkin voisin olla aggressiivisempi. Muutaman kerran vanutin nivusia asfaltti mutkissa kun tultiin tappi sladissa, mutta luojan kiitos renkailla vielä. Kerran meinasi karata kinttujen välistä pystyyn kun oli semmoinen jyrkkä töppyrä ja jouduinkin vaihtamaan ajolinjaa pikkuisen niin sain juuri päällä jalan varaan, ettei karannu, mutta sillä seurauksella, että etuvalo ja takavalo vaihtoi salamana paikkaa. Olimme siis takaperin siinä kinkareen päällä. Hiukan joutui tuhtaamaan, että sain suunnan ruotuun ja meni siinä jokunen ohi ja pari niiden kaveriakin. Eikun perään ohittelemaan taas uudestaan niitä samoja tyyppejä.

Kaikenkaikkiaan hiton hieno fiilis, reitti oli hieno ja ajo kulki. Maaliin tulin 9 kierroksen jälkeen ja katselin ympärilleni eikä Makea näkynyt. Köröttelin varikolle ja olin ajavinani autolle vaan kun tulin varikon toiseen päähän totesin, ettei autoa matkalla näkynyt. Epäuskoisena palasin takaisin ja seisahduin paikalle, jonne kuvittelin auton jääneen. Varmasti olin kohtuu kujalla olevan näköinen kun katselin ympärilleni ihmetellen. Siihen sitten tuli tuttuja ja Linkku tiesi kertoa, että Make lähti Raumalle ja tulee ehkä illalla takaisin. Täh? Tuota... no kuraisena ja hikisenä siinä kun seisoskelin niin mietin mitähän sitten.. Onhan se tietty kilpi peli, mutta kauas on pitkä matka. Väki alkoi jo tekemään keräystä, että saisin juotavaa ja kuivia vaatteita päälle. Juurikin silloin herra saapui paikalle -onneksi- ja sain juotavaa ja lämmintä päälle. Vilu alkoi jo hytistämään.
Make oli lähtenyt auttamaan kun raumalais pariskunnalla oli kiesi nassahtanut nummelan tietämille ja oli lähtenyt hakemaan heitä kisapaikalle. Eihän ne enää kisaan oikein kerinnyt ja muistin kyllä hehkuttaa kuinka sairaan makee reitti oli. Ehkä tän kesän cc kisojen paras. Niitä ehkä harmiiti hiukan. Noh, katselimme siinä yleisen starttia vähän aikaa ja sitten lähdimme siis viemään raumalaisia kotia kohti. Onneksi sieltä tuli vastaan auto ja suoritimme romujen lajittelun paimiossa...

Olin tyytyväinen ajoon, sijoitus oli 34:s ja tässäkohtaa se oli ihan hyvä. Ennenkaikkea sain sen sulan verran Hannu Hanhea, kiitos siitä!"
-Esmeralda-

Karjalan kankailla CC 8.10 2011

2011-10-12T05:11:00.000-07:00

Kauas on pitkä matka...
Kiteellä starttasi lopunviimeksi ainoastaan Esmeralda, Markus kärsi edelleen erittäin sitkeästä flunssasta ja kurkkukin oli kipeänä jo koko viikon. Päätös jättää kisa väliin oli varmasti ihan järkevä, kaikki jälkitaudit on syvältä.
"Markuksen vanhemmat tuli viettämään syyslomaa ihan länsireunalta itäreunaan ja asustimme samassa mökissä kisapaikan lähellä, missä viimeksikin olimme kun oli SM kisat viimekesänä. Olimme jo hyvissä ajoin perjantaina perillä ja saunoimme ja istuskelimme iltaa mukavasti.
Olisi ehkä hiukan aikaisemmin pitänyt olla pelipaikalla, kun lähtöjärjestyksen sai valita sitä mukaa kun katsastuksesta selvisi. No minähän sitten päädyin sinne jo viidenteen riviin. Käytiin kuikuilemassa yhtä lutakkoa sekä siltaa, joka oli rakennettu ylittämään reitti. Ei mitään ihmeellistä. Ei muuta kun rättisulkeiset ja valmistautumaan lähtöön.
-Nonni juokse nyt!- Jumppaajumppaa! -Pyöritä nyt niitä käsiä! -Punnerra noh, yy-kaa-koo-nee...! Voi taivas varjele, mitä suomen armeija onkaan menettänyt herra misselssonissa, kun ei skabbariksi päätynyt. Minä tein työtä käskettyä ja vanutin ja pyöritin. Huoh..

Kello alkoi vihdoin olemaan sen verran, että pystyin pakenemaan piiskurin kourista lähtöalueelle suojaan. Lähtö noudatti monilta osin samaa tuttua kaavaa. Valitettavasti. Laukaus kun kajahti oli minulla pelit jo tulilla heti ja loikkasin eteenpäin ihan vaan jarruttaakseni taas kun ei ollut tilaa mennä minnekkään. Häntäpäässä alkoi välitön väistely tunku liikehdintä ja eipä siinä päästy kun 200m startista kun ensimmäinen tuli jo oikealta kyljestä perille ja kaatoi minut mennessään. &*¤##%!!!!> (loru tarkoin valittuja analyysi ilmaisuja) Siinä sitten revin pyörääni irti toisesta kun stongani oli risusuojineen toisen takarenkaan ja swingin välissä. Kaveria painoi ohi oikeelta ja vasemmalta. Hittolainen! Pari jonotuspaikkaa vielä, kun latu oli koko leveydeltä täynnä, joten ei muuta voinut kun odottaa vuoroaan. Piste. Etunumerokilpi lärpättäen jatkoin matkaa ja sekunnin ajan mietin kuinka kovin sitä pitäisi kiskaista, että voisi nakata metsään. Roikkui enää jarruletkusta kiinni. Päätin elää sen kanssa ja keskityin ajamaan. Ajo kulkikin hyvin ja rennosti. Suorilla yritin ohitella minkä kerkesin isoja nelareita ja kun tuli metsäpolku osuus niin sitten köröteltiin jonossa kun ison talon porsaat kiltisti. Ei juurikaan ollut ohittelemista. Ainakaan meikäläisen nöyrällä luonteella. Välillä kyllä rohkenin jopa vähän kiilata sisämutkaan, jotta ehdin ohi ja edelle, mutta silti aika herrasmiesmäisesti. Crossirata oli aika pehmoinen ja pari mutkaa tuli ihan silmille kun siimat ohjasikin pois radalta. Hiukan ohjelmaa ja vähän pientareita pitkin, mutta kaikki hyvin. Jaksoin hyvin ajaa ja kun Make tunnin kohdalla huitoi huoltoon niin mietin, että nytkö jo? Reitti alkoi olla jo aika pateilla ja joutui aikalailla tekemään töitä kun alusta on enemmänkin enduroon kun crossiin, mutta paikat kesti hyvin -kummallakin. Kerran huitaisin etupään alta ahneuksissani mutkassa sekä kahdesti vielä jouduin kolaroiduksi ja täytyy myöntää, että kun mutaikossa kaveri liipaisi jälleen kylkeen ja kaatoi minut mennessään niin kyllä syletti. Mietin, ettei haittaisi todellakaan, vaikka olisi edes sulan verran Hannu Hanhea nyt kisoissa. Tuntuu, että vallan räpsii rungolle kokoajan. Ei kun takaisin ohittelemaan niitä, jotka oli jo muutaman kerran ohitellut...

Reitti oli kyllä muuten oikein makea. Eipä juurikaan täällä etelässä pääse moisesta nauttimaan. Yllättävän paljon kiveä nousi ja tuli aikamoisia reikiä, mutta ei haitannut. Ajo kulki niin hyvin, että konttailut harmitti aikalailla. Mutta sitähän tämä on: Motorsporttia..."

-Esmeralda-

Hallilan herkkuenduro 2.10 2011

2011-10-05T00:34:00.000-07:00

Kapinat taas ihan naapurustossa. Myrskylään matkaa puolisentuntia maistelemaan suomi-enduroa.

"Hieman ehkä lyhyt kisa, mutta sitäkin sanoisinko rikkaampi, vaikka loton jättipotti menikin sivu suun.

Aamulla elohopea oli painunut jo miinuksen puolelle, joten tie siirtymillä tulisi todennäköisesti kylmä niinpä jouduimme kaivelemaan jo villapöksyjä matkaan. Kisapaikalla alkoi olla jo aika kuhina... romut ulos autosta ja vilauttelemaan kortteja kisatoimistoon jotka tällä kertaa olivat onneksi matkassa. Varikolla ajaessa huomasin mopon käyvän aika laihalla niinpä pientä säätöä vielä ennen katsastusta. Seisoin moponi vieressä ja odotin pääsyä katsastus karsinaan, kun yhtäkkiä jonossa takanani ollut kaveri menetti moponsa hallinnan ja nelitahti puksutin putputteli yksinään persuksiin ????????!?!!?!!?(&%/¤&&/#%& MITÄ IHMETTÄ!!! ehdin hieman väistää mutta käteni jäi tangon ja omani satulan väliin AAAAUUUU nakit ja muusi ei tässä kohtaan ollut mitenkään mielessä, mutta sain kuitenkin pidettyä kaikki mopot pystyssä ja suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Onneksi siinä oli vähän laiskempi tyhjä käynti niin se sammui eikä vienyt minua maahan asti. Kanssakilpailija oli hieman nolona.. Mopo oli käynnissä ja satulan päältä tippui kansio ja suoraan tietysti vaihdepolkimeen ja vaihde päälle. =) noh mitäpä näistä tokaisin ja kaveri tuli noutamaan omaisuuttaan ja minäkin sain käteni takaisin.
Lähdimme Holmin Leiffin kanssa ensimmäisinä reitille ja annoin kylänmiehen mennä ensin kun tiesi minne kuuluu ajaa. se oli hyvä sillä näytti, että reittimerkit oli ammuttu lasten jousipyssyllä maastoon. Ennen ensimmäistä MK:ta oli noin 10 km maasto siirtymä jossa sai mukavan hien päälle. Ekalla mk:lla ihmettilin, että olipas reittiä ajettu jo paljon luulin että talkoolaiset olivat ajelleet pätkiä läpi. Koitin rutistaa sen minkä pääsin ei suurempia murheita. toiselle mk:lle mentäessä sama juttu polku oli mukavasti auki. yleensä kun lähtee ensimmäisenä ladulla on aika lailla kaikenlaista lehtiä ja heikkö jälki niin joutuu ajamaan todella tarkasti. normaalia ajoa. Pellolle kaipailin hieman lisää ruutia koneeseen. Kakkoselta huoltoon ja taas MITÄ IHMETTÄ minkä takia kaikki A luokan kuskit voivat olla jo varikolla kun me lähdimme ensimmäisinä ja kukaan ei tullut edes ohi??? Sain selvyyden aika nopeasti siihenkin miksi pätkät olivat niin ajettuja. Kaikki muut olivat ajaneet harhaan lähdöstä noin 400 metriä ja menneet melkein suoraan ekalla pätkälle heheheheheh olin ihan tyytyväinen vaikka muut olivat oikaisseet 10 km mutta ei tarvinnut ainakaan ajaa ensimmäisenä pätkiä =) kolmas mk olikin tooooosi liukasta ja heinät ja sammaleet peittivät kaikki juuret joten muutaman kerran mentiin sivumuovit edellä ja välillä tuntui että takavalo osoitti pilviin. Pystyssä kuitenkin pysyttiin..huollossa oli mukavasti aikaa joten kävin vakoilemassa vähän tuloksia viimeiselle mk:lle lähdettäessä Holmi johti 1 sekunnilla. Luokka ja yleiskilpailu voitosta jouduttiin vääntämään aina viimesille metreille saakka.

Kuva: Kaj Lindberg

Kuva: Jake Monacosta (1s voitosta pistää miettimään)

Päätin että tänään sen voiton on tultava! Yritin ajaa niin kovaaa kun ikinä pääsin, mutta kuitenkin välttää kaatumisia. Ei sinäänsä ollut mikään yllätys, että menin nurin pienessä savi syherössä, mutta onneksi mopo ei sammunut. Manasin itseäni että pitikö nyt taas päästää se voitto käsistä kun menin konttaamaan. Täysillä loppuun vaan ei auta itkeminen. Maalissa näin Holmin ja kysyin että mitenkä häneltä sujui viimeinen mk ja mies kertoi kaatuneensa kerran. Tieto molempien kaatumisesta nosti hymyn molempien kasvoille se kummalla meni kaatumisessa vähemmän aikaa todennäköisesti voittaisi. Tulosten näyttäessä että Michelsson kärjessä ja Holm 8 sekunttia perässä JESSS olin todella tyytyväinen toinen luokka voitto ja ensimmäinen yleiskilpailun voitto, tietysti kaikki kärkimiehet puuttuivat paikalta mutta ei se voitto kuitenkaan ihan helpolla tullut.."
-Markus-

"Ja voi poloiset lukijat, kuinka teillä olisikaan tylsää aina lukea vain Markuksen "veni, vidi, vici" tarinoita, ellen minä takuuvarmana ohjelma sisältö tuottajana pitäisi huolen täytenumeroista :D

Kuva: Jake Monacosta

Vähän jänskätti kyllä kun samainen kisa vuonna 2008 -olin juurikin aloittanut silloin ajamaan enduroa- meinasi taittaa selkärangan kuvainnoillisesti. Kisa oli silloin niiiiiin rankka, että kun vihdoin ja viimein pääsin maaliin raahattuani ja kanniskeltuani madallettua mopoani syvissä mutaränneissä, niin yksinkertaisesti olin niin loppu, että oksensin. Noh, siitä jäi sieluun ryppy ja sitä paikkaamaan nyt sitten tänne oltiin tultu. Oikeastaan ainoa syy, miksi tähän suomi-enduroon lähdinkään. Koko vuonna en ole sitä juurikaan ajanut ja sellaisetkin kisat jättänyt väliin, joissa oli odotettavissa juurakoissa ja mutabrunnissa kömpimistä.
Olimme käpötelleet pätkiä etukäteen ja se kyllä huomattavasti auttoi ajamista. (Täytyy näköjään vastakin alkaa harrastamaan reittien kävelyä) Merkkauksessa lienen ollut puutteita, kun suurin osa kärjestä missasi alun herkuttelu siirtymän Myrskylässä. Oli kiveä ja mutalillua ja kiveä ja mutalillua ja väliin kalliota ja sitten taas... no ainakin lämpö tuli hyvin päälle ja ajo sujui mukavasti. Olin joskus aikoinaan ajanut tuolla pätkällä ja muistin osapuilleen "miinat". Uusi moottori tuntui huiman hyvältä. MK1 sujui ongelmitta ja aloin jo vähän tottumaan mopon uuteen luonteeseen.
Kakkosella sitten liipaisinkin pitkäksi. Pelto oli savisen limainen ja liika vauhti on aina ohjelman ensi askel :) Pitkässä kaislikossa jyrkkä mutka ja hupsista-kiik-loiskista! Oli siinä silta, mutta puoli metriä liian lyhyt. Poistuin sivusta vikkelästi, kuin sorsa kaislikkoon. Oja oli syvä ja vettä oli polven ylle ja mopo istui lutakossa, jossa oli joku muukin jo käynyt kaivamassa monttua syvemmäksi. Yritin nostaa rengasta montusta ja kaasuttaa, mutta putosi jontkaan aina takaisin. Katselin ympärilleni eikä ketään. Ei ristin sielua. En tännekään suostu jäämään. Siinä sitten tuhtailtuani ja pari nostoyritystä myöhemmin seuraava kilpailija tuli jo sillan yli ja sitten Karsekin tuli siitä ohi ja tsemppasi ymmärtäväisesti. Pahus. Kampesin viimein takarenkaan jonkun pajukon juurakon päälle ja eikun pelit tulille ja kaikki tai ei mitään. Kaasu auki ja kytkin lirpauttamalla ylös. KTM lähti kuin torpedo putkesta ja ihmeen kaupalla minä roikuin sarvissa :) Wuhuu!!! Raivolla jahtaamaan menetettyjä minuutteja. Hanskat oli mutavelliä täynnä ja oli vähän kiinni pitelemistä, mutta pelto sujui aika hyvin. Elämä jatkuu. Huoltoon hakemaan lisää bensaa ja sitten pitkä siirtymä kolmoselle. Kilometri kaupalla hiekkateitä ja vihdoin MK. Lähdin pätkälle tukka täynnä touhua ja ajo sujuikin aika hyvin -mielestäni. Väliin oli todella liukasta mitä lie savikkoa ja Jake olikin jossain mutkassa kuvailemassa kun tupsahdinkin spagaatin kautta nutulleni vähän ennen mutkaa jo liu'uttuani ensin lähes kaikki muut osat edellä, paitsi eturengas.

Kuva: Jake Monacosta

Kuvaan olisi kuulunut Wiener valssi soimaan. Tuntui, että liukuilin kuin hidastetussa filmissä ympäriinsä. Voi pojat, että osasikin olla hankalaa. Seuraava hämmästelyn sektori olikin kivikkomäki, joka noin puoliväliin menikin hyvin tapeilta pompotellen, vaan sitten tuli vähän isompi kivi ja kaasutin vähän niinkuin vanhan mallin ranne muistilla. Liikaa. Pelit vippasi poikittain ja kyleltään poks. Nonni. Punkesin ylös, mutta siellä kivien seassa ylämäkeen olikin liikkeelle pääsy ihan toinen juttu. Yritys toistui noudattaen samaa suditus, kiikunkaakun, jök kaavaa jokusen kerran, ennenkuin matka jatkui. Kerta vielä piti kiikahtaa ennenkuin oli mäki selvää. Hittolainen sentään...

Kaikkiaan ajo kulki, lukuunottamatta näitä ihan omia mokia, niin ei muita tilanteita ollut juurikaan ja moottori teki ajamisesta todella hauskaa. Vaikkei vastusta juurikaan ollut niin naistenluokan voitto tuntui silti oikein hyvältä, varsinkin kun tämä herkkuenduro oli paaaaaaljon helpompi kuin edellinen :), siltikin tunsin ajaneeni eikä se mikään läpihuuto juttu ollut ensinkään."
-Esmeralda-

Kärhän lenkki 25.9 2011

2011-09-28T11:23:00.000-07:00

Kauden viimeinen SM osakilpailu sekä samalla joukkue SM.

Ainoastaan Markus oli ajamassa, Esme jälleen huollon puolella..

"Aamu alkoi vähän erilaisella tavalla, kuin normaalisti. Piti herätä kukonlaulunaikaan, mutta kukko pirulaisen laulut oli laulettu, kun simmut aukesi. Herätyskello oli nukkunut pommiin. Ei onneksi dramaattisen paljoa, mutta silti kiirusta pukkasi. Kamat autoon ja kohti Mäntsälää, ihan vaan todetakseen perillä mitä kaikkea jäi kotiin. Kaatokannu saatiin lainaan Nikanderilta, mutta lompakkoa ei kukaan lainannut, joten oli pakko ostaa kertalisenssi, jotta ajamaan pääsi. Siinä sitten kolehdin keruuseen ja lapun lunastukseen. (Kiitos vaan kaikille ilmoittautumisjonossa kuvettaan kaivaneille). Ihme kyllä rekisteriote oli vahingossa tullut matkaan?!
Eipä ollut aikaa juurikaan napaa kaivella, ei muuta kun katsastukseen vauhdilla jonottamaan. Se sentäs sujui onneksi ongelmitta.
Vähän jännitti tulevat pätkät, kun kisa on suorastaan legendaarinen "perinteisen suomi-enduron" edustajana tunnettu.

Ensimmäinen MK oli kaikessa lyhykaisyydessään kivinen metsäpolku ja peltoa. Aloitin ehkäpä hiukan liian varmistellen kun ei noita pätkiä tullut käveltyä ollenkaan. Odotin pahempaa ja ennenkaikkea liukkaampaa. Meni suuremmitta ongelmitta ja ei muuta kun seuraavalle mars. Siirtymät olivat pelkästään teillä, ja matkat lyhyitä. MK2 oli osittain tuttua Nummisten talvikisoista erona tietty, että puuttui se ränni ja metri lunta :). Muuten meni mukavasti, mutta liian arkajalkana liukkaalla pohjalla. Vältteli kaatumisia ja ei paljoa tullut riskejä otettua. Omaa ajoa. Huollon jälkeen kolmoselle, joka oli noin 5min yleisö pyöritys. Edelleen ok, mutta kaipa sitä yritystä olisi voinut olla enemmän. Nelosen lähtö oli tuttua, mutta loppui ennenkuin oikein alkoikaan. Muistelin, että pätkä olisi ollut jäätävää kivikkoa, mutta joku oli katkaissut sen pois. Olisi voinut siis olla paljon enemmän sairasloma hakuisena liikkeellä, kun ei olisi tarvinnut säästellä voimia. Meni kuitenkin mielestäni hyvin. Jussinkorven siirtymän kautta huoltoon odottamaan, että kello matelee eteenpäin, kun oli yli puoli tuntia aikaa lorvia. Ei tarvinnut edes remontoida kun nyt kerrankin olisi ollut aikaa vaikka pari koneremppaa tekasta. Pyörä toimi ja ei mitään murheita. Sitten vihdoin viimeiseen rykäisyyn. Pikkuteitä jumalan selän taa vitoselle, joka tarjoili ensimetreiltä mukavaa kivikkoa. Onneksi loppua kohden muuttui huomattavasti mukavammaksi. Yritin tsempata nyt sitten ja ajoinkin kolmanneksi parhaan ajan pätkälle.

Viimeinen pätkä olikin ihan kuin jostain muusta kisasta kun Kärhästä. Nopeaa kangasmaastoa ja välissä käytiin jossain crossimontussakin. Kertakaikkiaan hauska pätkä. Vaikka loppuun olikin sateen liukastamaa metsää niin silti kaukana puunkierrosta. Kello oli eri mieltä kanssani, ja vaikka minä sanoin, että hyvin meni niin kello sanoi joo, mutta liian hidas. Sekunti on pitkä aika, sillä voi hävitä yhden sijan :) ja neljällä sekunnilla kaksi sijaa... siinä sitten miettimään, missä näreessä olisi voinut kaasuttaa enempi tai jarruttaa vähempi.
Joukkueena saimme kuitenkin SM hopeaa Nikanderien veljesten kanssa ja henkilökohtaisessa A125 luokassa sijana SM 7. Se lateli kauden loppupisteisiin sijan 6. Että semmoista."
-Markus-

Morva CC jämsä 17.9 2011

2011-09-20T10:59:00.000-07:00

Kahdentunnin kinkereet jatkuu. Markus nostaa sijoitustaan cup pisteissä...

"Saavuimme pelipaikalle ihastelemaan koko viikon kestäneen monsuuni sateen viimeistelemää peltoa, joka alunperinkin on ollut järven pohjaa. Evoluutio tai mikä lie on tehnyt ympyrän ja eipä se siitä kaukana ollut nytkään. Se kasvoi komiaa puolimetristä puna-apilaa mehevästä likomärästä turvesavesta. Vastapainoksi oli tarjolla hiekkatietä jossa oli noin 5-9 pattia 10:llä metrillä- isompaa ja pienempää.
Harrastelijat starttasi ensin möyhentämään reittiä ja lähtölaukauksen jälkeen näky olikin aika vaikuttava, noin 67,4% pellosta oli ilmassa. Yhden mutkan jälkeen varmaan puolet kavereista ei nähnyt enää minne ajaa. Siinä sitten katsastettiin ja työnneltiin mopoja karsinoihin kun starttasimme samaan lähtöön klo 13.00.
Kärki saapui kotvasen päästä pellolle toisesta päästä ja näky oli aika lohduton. Mopot muistutti maatalous työkoneita kun punnersivat mätössä eteenpäin.
Kun sitten H-hetki alkoi lähestyä näytti jopa, että reitti oli kuivunut hieman, jos oikein siis käytti mielikuvitusta :). Starttiin paahtoi ensin yleinen ja vähän perään toinen laukaus, joka oli meille. Enpä turhaan pitänyt kiirettä kun apilaa alkoi sinkoamaan ilmaan toinen pää sitkeästi nyrkillisessä peltoa kiinni. Pujottelin sieltä täältä, mutta jotenkin vailla vihaa. En saanut itseäni oikein hereille.

Kuva: untamokuikka

Homma lähti jotakuinkin kulkemaan kun vauhtiin pääsi ja siellä oli sellainen kivilouhikko ränni jossa kuravesi valui solkenaan ja ohjelmaa yhdellä sun toisella. Kun vauhti pyssäs oli tosi vaikeaa päästä kivien välistä taas jatkamaan. Kierrosten edetessä tuli väljempää ja sitten pystyi pompottelemaan ihan tapeilta sen nätisti. Paitsi kerran lipesin yhden juuren eteen kaivettuun syvään koloon ja tuhtasin siinä sitten tovin. Jalka tukevasti juuren päällä ja aina kun olin pääsemäisilläni ylös niin jalka nousi mopon myötä maasta irti ja palasin lähtötelineisiin. Olin sitten jo päässyt pinteestä rehellisellä lihasvoimalla nostamalla takarenkaan pirulaisen mokoman sieltä poterosta, niin toverimme Linkku tuli samaiseen koloon, jossa olin juurikin luetellut muutaman alkusanan. Kadehtien katsoin kun se oikaisi minun mittaisen koipensa maahan ja potkaisi mopon juuren yli ja matka jatkui. Kuinka silmiähivelevän yksinkertaisen siistiä...
Tie osuuksilla pääsi sitten vähän irroittelemaan ja pellot oli huisin liukkaita joten yltiöpäinen yritys sakkasi yleensä heti. Luulin jo, että nythän tämä sitten lähti, ja hetken olinkin jo johdossa, mutta toistamiseen alkoi tuhtaus. Jumitin metsän siimeksessä olevaan mutabrunniin. Edessäni menevä kaveri upposi ojaan syvälle ja joku toimitsija huitoi vimmatusti, että ei sinne vaan tonne. Aha just. No minäpä näppärästi tässä hetteikössä näreiden seassa sitten pyöräytän mudasta 150 kiloiseksi lihoneen pikkuiseni tuonne aivan toiseen suuntaan kun se ei olekaan kuin moottoria myöden tässä mukavasti. Voi elämä! Sain kuin sainkin keulitettua sen vihdoin ilmaan ja käänsin, vaan hivenen laskelmat petti ja jalkatappi laskeutui lahoon kannon jämään, josta löytyi sen verta tervasta vielä, että piti sitkeästi otteessaan. Toimitsija tuli pelastamaan jomman kumman.. joko minut tai mopon. Kunhan olin ensin siirtänyt muutaman kuution metsää muutaman kymmenen metrin päähän.

Kuva: untamokuikka

Oli siis tullut jo selväksi, ettei tänään suju ja varulta nojailin stongankin killiin alkukierroksilla niin sai ihan osumalla yrittää osua spooreihin.Vähän taisin lannistua kun ajamalla ei ykköspallille ehtisi millään moisen metsässä näpertelyn jälkeen, joten ajoin kunnon treenin sitten. Kohtuu hyvillä mielin, 6 kierrosta ja kärjelle 13 minuuttia jääneenä, vaan ei jaksanut kauaa harmittää... Pahemmalta reitti näytti kuitenkin, kun mitä se oli ajaa. Tai sitten sitä ei vain ajatellut. Naisten toinen sija ja palkinnoksi Flipside tattoon lahjakortti!"
-Esmeralda-

"Ensimmäinen haaste oli päästä valkoisella mersuvalaalla apilapellolle, jossa oli varikko. Komeassa sladissa talla pohjassa rohkeasti sinne ja siihen jäi. Hinkuteltiin edestakaisin ja päästiin jotenkuten riviin ja päätimme murehtia myöhemmin, miten päästä pois sieltä.
Köröttelimme mopoilla katsastukseen ja jätimme ne lähtöaluelle. Kävimme silmäilemään reittiä. Ja olihan se... Viimein lähdön aika. Odotamme kaikki innolla ja lämmittelimme moottoreita. Laulu seis ja 15 sekunnin taulu lävähti esiin. Haulikkomies seisoi lähtösuoran toisessa päässä ja seurailin silmä kovana milloin pamahtaa. PAM! Kaikki raivolla matkaan ja onnistuin taas saamaan kohtalaisen startin ja heti ensimmäisen mutkan jälkeen oli peltoa niin paljon ilmassa, ettei eteensä nähnyt. Panin tupin nurin ja lipan alas. Alku oli jokseenkin kaoottista, jengi sinkoili minne sattuu ja kaikki ajoin tuijotellen tankinkorkkia...

Kuva: Sportimage

Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin suurinpiirtein viiden joukossa ja ajo tuntui hyvälle. Tai niin hyvälle kun se siellä mönjässä pystyi tuntumaan. Toisella kierroksella loppupuolella huomasin, että ilma oli jäänyt jonnekkin matkalle takarenkaasta. Melkein saattoi arvata. Kaikilla kielillä kiroillen suuntasin varikolle vaihtamaan pyöreän takarenkaan tilalle. Varikolla meni vähän enemmän aikaa kun formulassa, joten piti alkaa kirimään urakalla. Siitähän sitten seurasi kaikenlaista oheistoimintaa :)
-Oho! Mikäs se tuolla on..??

Kuva: Sportimage

-...Neliapila????? Noh, nyt se hukku...

Kuva: Sportimage

-Traaaaaaat....traaaaa-aaa-aa....

Kuva: Sportimage

-Mut siis HEI toi näyttäs olevan MANSIKKA!!! Vai eikö sittenkään...?

Kuva: Sportimage

Jätin myös osan takalokarista ja ilmanputsarikotelon kannen matkanvarrelle. Reilu tunnin ajon jälkeen alkoi imuäänet tinnittämään korvassa. Pelkäsin kokoajan, että se hörppää kuravettä kitusiin kun kansi puuttui. Pyörä toimi hyvin pateissa, kun ukko jaksoi vaan ajaa ja yllättävän vähän mahtui matkalle tilanteita.. siis siellä patikoissa :) Kunto on parantunut sen verta, että nyt jaksaa ajaa näitä 2h ajoja toisin kuin ennen. Metsä mättö oli hyvää harjoitusta tulevaa Kärhän lenkkiä ajatellen, siellä kun sitä kiveä ja liukasta juurakkoa riittää. Muuten reitti oli todella nopeaa, ehkä vähän liiankin nopeaa varsinkin piikille. Isot lekat mennä porhalsi kun piikki parkui kuolemaa. Viimeinen kierros oli kyllä jo aika raskas ja ruutulippu heilahti kreivin aikaan. Olin ehkä hiukan kärttyinen, kun luulin ensin, että meni paljon huonommin.
Kun sai riittävästi kaatuiltua, apiloita poimittua ja renkaan vaihdettua ja pariin kertaan tankilla käytyä niin keskimääräisesti tulos oli ihan hyvä. Yleisen 7 sija."
-Markus-

Kuva: untamokuikka

Nummelan nostotalkoot 10.9 2011

2011-09-14T11:31:00.000-07:00


Kuva: Sportimage

"Kisaamassa oltiin tällä kertaa Nummelan maastoissa. Kilpailu piti sisällään kolme maastokoetta, jotka ajettiin kahteen kertaan. Säätietoja silmällä pitäen päivästä oli luvassa mukavan aurinkoinen mutta aamulla vallitsi aika sankka sumu. Ennen lähtöä oli perinteiset ilmottautumis ja katsastus järjestelyt tehtävä, onneksi olimme kohtuu ajoissa paikalla sillä taas tietokoneet temppuilivat, ajanotto järjestelmässä oli jotain häikkää ja jonoa kertyi aika lailla katsastukseen. Siitä kiireen vilkkaa ajo vermeet niskaan, pientä lämpöä pintaan ja sitten saikin jo lähteä matkaan. Ensimmäisillä maastosiirtymillä sumu takertui laseihin aika ärsyttävästi heikentäen näkyvyyttä. Maasto oli paikoin syksyisen niljakas. Ensimäinen maastokoe oli hiekkakuoppa pyöritystä, jonne lähdin kilpailijoista ensimmäisenä. Mk alkoi ihan hyvin ja yritin ajaa sen minkä vaan ikinä pääsee, pientä lipsumista tietysti oli havaittavissa. Puolessa välissä mk:ta lasit olivat jo molemmin puolin aika sumussaj joten päätin repiä ne alas vauhdissa ja se meinasi kostautua kun ajaa yhdellä kädellä ja huurteiset lasit poikittain naamassa =) Eturengas osui hieman juureen mutta pysyin onneksi pystyssä. Toinen maastokoe oli perinteisempää suomienduroa alussa oli hakkuu aukeaa ja lopussa oli mukavaa kangas maastoa.
Ei suurempia ongelmia mutta ei saanut sellasta toivottua attackkia päälle. Tietä pitkin huoltoon tankkaamaan kuskia sekä pyörää. Huollossa oli mukavasti aikaa, joten tarkastelimme hieman miten ensimmäiset pätkät oli mennyt. Tulokset näytti huolestuttavalta en ollut 10 joukossa A125 luokassa!!!! Suu jäi kyllä auki ja iso ? merkki otsassa. Siinä mietittiin, että minkä takia taas voi mennä niin huonosti vaikka ajo tuntui ihan hyvälle. Onneksi pääsin murheesta yli ja mietin että täytyy yrittää vain parantaa. Kolmas mk oli ihan perinteistä enduroa suurimmaksi osaksi liukasta juurta, savi uraa ja kiveä. Ajoin varmasti ja yritin pysyä pystyssä ja välttää virheitä. Ihan mukavasti meni - normaalia omaa ajoa. Tietä pitkin huoltoon tankkaamaan jossa oli jo parempia uutisia. Ekan mk:n aikoihin ei voinut luottaa kukaan. Itselle oli tullut n.13 minuutin pätkälle 23 minuutin aika WHAAAAT!!! Alkoi kyllä hieman naurattaa eli aamun tietokone sekoilu jatkuu vieläkin. =) Seuraavalle kierrokselle yritin kiristää vauhtia. Meininki oli hyvä ja reitti oli hieman ehkä kuivunut.

Kuva: Sportimage

Maastokokeet menivät oikeastaan aika ongelmitta ja maaliin saapuessa alkoi tulosten odottelu. Odotimme varmaan 3 tuntia tuloksia =) kannatti jäädä kun viisi palkittiin A125 luokasta ja olin viides. Yleisöä ei "ihme" kyllä ollut palkintojen jaossa ja suurin osa palkituistakin oli jo koti matkalla. Kisoista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis."
-Markus-

Heinola CC 3.9 2011

2011-09-10T11:26:00.000-07:00

Jotta elämä ei olisi liian helppoa niin tietokone ongelmat piristävät kummasti!!

Heinolassa siis ajettiin pitkästä aikaa taasen kilpaa oikein kahden tunnin urakalla ja olihan se mukava päästä taas itse touhuun!
Esmeralda aloitti ensin tosin siirretyllä lähdöllä harrasteluokan seassa yhdeltätoista. Nuoria kun ei ilmoittautunut ollenkaan niin naiset lähtivät viimeisestä rivistä (mistä lienen tullut sanonta: naiset ensin, vaikka heikoille jäille?! kun enskakisoissa yleensä naiset lähtevät puhkirämmityille poluille satojen ukkojen perään ja täältäkin komiasti viimeisestä rivistä)

"En välttämättä ollut kovin ihastunut lähtöpaikkaan, kun heikko kohta on juurikin tuo ohittelu. Näillä eväillä kuitenkin lähdin parastani yrittämään sinne. Lähdössä oli heti aikamoista sumaa ja jonoa ja luovin siellä minkä ketteristä käpälistäni kerkesin. Ei pöllömää kun edessä lienen enää pari sataa ukkoa kun siitä viidestäkymmenestä selvisi aika alkuunsa. Metsässä päästelin ja luikin milloin mistäkin kolosesta ja kun crossiradalle päästiin niin sielläkin painelin hurmoksessa ukkojen ohi sisältä ja ulkoa..silti edessä oli varmaan ainakin sata viisikymmentä lisää. Reitti oli makeaa jouheaa latua väliin muutama kohtuu kivinen pätkä ja tässä tapauksessa sopivan kivinen kun katseli crossien poukoilua ja niitä oli siellä täällä pötköllään ja poikittain. Pienoinen kivimäki aiheutti myös usealla lähempää tarkastelua ja käyntiin potkimisia. Yritin pitää mielessäni Luhtiksen viimeiset tsempit "rennosti vaan niin hyvä tulee". Ja kivikkoihin vaan pykälä isompaa, tasakaasu ja peppu taakse ja vot, että meni nätisti. Väliin jäin pahasti ajelemaan jonkun taakse, ja harmitti, etten todellakaan ole mikään ohittelija ässä.

Thanks dude...

Olikos siinä jo kaikki..?

Kuva: Jake Monacosta

Raviradalla kiitin opettajaani peltoradalla saamista opeista ja kurituksesta. Helpotti nimittäin erittäin suuresti tuolla kun ajoi rohkeasti pidon ja sladin rajalla kun vanha tekijä. Tunnin kohdalla menin huoltoon takana 4 kierrosta ja ajo kulki mukavasti. Yli kuukauden ajotauko - liki kahden - ja sinä aikana muu treeni oli selkeästi ollut hyvä resepti. Ei mitään käsitystä kuka ajoi ja missä ja kuinka kovaa, ajoin selkeästi vain omaa ajoa ja se kulki hyvin. Ei ollut mitään ongelmaa tai ohjelmaa. Sitä tuli vasta loppua kohden kun joku yritti ohi. Itseasiassa koko aikana kukaan ei ollut mennyt ohitseni, mikä oli hivenen merkillistä. Husqvarna kuski työnsi stongan risusuojineen vasemman kyynerpääni alta kylkeeni ja yritti kääntää minut mopoineni metikköön. Ehdin vain parkaista: Voi juma!!! ja väänsin raivolla takaisin, sillä seurauksella, että kaveri menikin itse nurin ja minä jatkoin matkaa. Toisella kertaa joku meni ohitseni ja hetikohta pelit jakeli poikittain ja kaatui eteeni ja juuri ja juuri sain väistettyä vasemmalle, sillä seurauksella että vastaan alkoi tulla peukaloa paksumpaa närettä ja pidin vain tiukasti stongasta hanttiin ja risusuoja hakkasi sormille niin, että tuntui. Mutta matka jatkui.
Pari mutakohtaa meni niin kammo spooreille, että pelkäsin jo kytkimen antautuvan kun ei meinannut millään enää jaksaa jatkaa rännissä eteenpäin. Loppua kohden älysin ajaa toiseen vähän leveämpään ränniin ja vauhdilla niin sekin meni ok. Crossiradalla tuntui hienolta, kun olimme maajoukkue valmennuksissa olleet siellä treenaamassa ja pystyi heti ajamaan "kuin kotonaan" siellä. Kaikenkaikkiaan reitti oli mielestäni hieno, ajo sujui hyvin ja olin tyytyväinen siihen. Vaikka lopunviimeksi viimeisellä kierroksella takarengas puhkesikin (eipä ole ilmakumeja ollutkaan aikoihin ja ei myöskään tästä eteenpäin) ja yritin ajella tyhjällä renkaalla nätisti, ettei ala sutimaan vanteella ja pääsen maaliin. Sitten menikin muutama kaveri ohi. Kierroksia 7 ja naisten 3 sija."
-Esmeralda-

Markuksen lähtö oli kahdeltatoista ja vaatteiden vaihto ripästi ja eikun huoltoon.
"Aamu meni todella nopeasti vaikka oltiin jo hieman kukonlaulun jälkeen peli paikalla. Esmen ajaessa laitoin varikkopiltuun kuntoon ja tutustuin lähtö ja muihin järjestelyihin. En ole oikein pärjännyt näissä kahden tunnin kisoissa todennäköisesti hieman huonon kunnon takia ja nyt olen koittanut ryhdistäytyä ja peruskuntoa hankkinut lisää kesän aikana. Suurempia tavoitteita ei kisasta ollut. Maalin ajaminen ja tietysti parhaansa yrittäminen olivat tällä kertaa tähtäimessä.


Kuva: Jake Monacosta

Lähtö laukaus kuului pyörä käyntiin ja sotkin vaihteita ylöspäin minkä ehtisin. Lähtösuoralla aloin vilkuilemaan ympärilleni ja ihmettelin että sainko oikeasti näin hyvän startin. Ihan ensimmäisten joukossa ekaan mutkaan ja ravirataa tuppi IHAN selällään auki kohti metsään taisin olla neljäs kun siirryttiin levellä metsäbaanalle. Ensimmäinen kierros tietysti meni reuhoessa ja läähätys, jarrun keittäminen muu ohjelma oli merkki siitä että ajoa pitää rauhottaa tai muuten tulee noutaja jo kahden kierroksen jälkeen. Reitti sopi minulle erittäin hyvin oli aika paljon liukasta kiveä niiin siellä sai tehtyä eroa crossi kuskeihin, jotka ajaa lujaa taas kun on helpompaa latua. Rauhoitin ajoa ja kulki tosi hyvin olin aivan huumassa kun lähtö onnistui niin hyvin, ensimmäisen tunnin aikana ei väsymys vielä painanut, mutta jano alkoi olla. Aamulla ennen omaa lähtöä ajattlin lainata Esmen juomareppua kun oma oli jäänyt kotiin. Kas kummaa kun otin repun itselleni letkusta ei tullut läpi mitään!!! eEi ehditty taistella sen kanssa niinpä päätin ajaa ilman koko reppua. En tiedä missä vika oli -"imu tehossa" =)

Tunti ajettu, varikkopysähdys ja mopediin bensaa, juotavaa naamariin ja baanalle. Kisan ehkä raskain osuus oli kun joutui juosten työntämään pyörän varikon läpi. Ensimmäinen tunti meni oikeastaan ongelmitta muutama kaveri meni ohi ja he olivat selvästi nopeampia niin annoin heidän mennä ja jatkoin omaa ajoa. Reitti pysyi koko ajan hyvänä yhtä muta suoraa lukuunottamatta, suoralle tultaessa valitsin sellaisen uran jossa ei ollut muita. Suoran varrella oli jonkun verran pyöriä sivussa kun ketjut olivat rutussa eturattaan ja swingin välissä.Viimeiset kaksi kierrosta olivat jo aika tuskaisia nestehukka alkoi väkisin painaa päälle ja vauhti alkoi hiipumaan. Maalissa olin kuudes ja erittäin tyytyväinen. eipä olisi paremmin juurikaan voinut mennä en edes kaatunut kertaakaan ja kaikki meni oikeastaan paremmin kuin olin suunnitellut. =)"
-Markus-

Naisten enduro ja motocrossleiri Kausalassa 9.-11.7 2011

2011-07-29T13:07:00.000-07:00

No vierähtihän vähän aikaa, mutta odottelin kovasti jotain kuvia leiriltä, mutta ei.
Nelisenkymmentä innostunutta naista, työryhmää kymmenkunta ja kouluttajina liuta ukkoja, jotka ovat alan harrastajia tai kilvanajajia ihan Suomen enduronkärjessä sekä pari trialisti sepciaalia niin siinäpä ainekset tuohon viikonloppuun. Leirin alkuun keli oli painajaismainen. Helle oli tyrmäävä ja hiekkakuoppa, jossa rastit olivat ripoteltuna sinne tänne, pölisi infernaalisesti. Sitten alkoi lupaavasti mustia pilviä kertyä ja ikinä ei porukka ole ollut niin onnellinen hetkellisestä kaatosateesta ukkosen rymistäessä ja salamoidessa mennessään.
Maasto muuttui täysin ja ilma viileni. Luojan kiitos, nyt todellakin pystyi ajamaan ja ns. freestyle monttu oli todella makea paikka kun kosteassa hiekassa oli loistava pito. Rasteilla oli sitä perinteistä ajotekniikkaa mutkiin ja hyppyreihin, mutta erikoisuutena tänä vuonna oli trial kuskit Sipponen ja Luhtasuo opettamassa kehon kieltä hidasajoon ja tekniikkaa extremelle. Se oli varsin onnistunut lisä leirin ohjelmaan. Markus oli kouluttajana Kantosen Oskarin ja muiden niin paikallisten kuin vähän kauempaakin tulleiden kouluttajien kanssa, jotka vapaaehtoisena vietti viikonlopun katsellen kun akat sudittelee minkä taitaa, miettien miten sanoa diplomaattisesti - kuule, ihan kiva, mutta se kaasukapula on se oikean puoleinen ja se kääntyy - :)
Ihan hauskaa oli ja olimme saaneet leirille tukijoita, niin kuljetusliikkeitä ja lähikauppoja sekä Allright oli mukana myös tukemassa naisten leiriä palkintojen ja tuotepakettejen muodossa. Ne saivat lämpimän vastaanoton.
Viikonloppu oli varsin onnistunut... kiitos kaatosateen!
"Esmeralda"

Virpi Miettinen kuvailee

2011-06-27T10:56:00.000-07:00

Kävimme kokeilemassa kuvailun ulottuvuuksia Heinolan maaradalla olevien "nykytaiteiden ulkoilma näyttelyssä". Sessio sisälsi reipasta ja ennakkoluulotonta kokeilua ja kyllä meillä hauskaa olikin. Tuloksena syntyi kaikenlaisia ja todella tyylikkäitä otoksia. Aurinko porotti hellittämättä ja paikoitellen hiki valui noronaan selkää pitkin, mutta ei se hymyä hyydyttänyt kun keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan yhdestä paikasta ja vaihdoimme kuvauspaikkaa kaksi päällä mopolla ajaen kamerajalat ja tikapuut sojottaen sinne tänne. =)

Joutsa cc 18.6 2011

2011-06-27T10:17:00.000-07:00

Joutsan kisaan starttasi ainoastaan Esmeralda.
"Aamusta paikalle, vaikka lähtö oli vasta iltapäivällä, mutta olimme lupautuneet talkoohommiin kun kyseessä oli ISDE tukikisa. Niinpä vietin aamun katsastuksessa auttamassa. Reitti oli se sama kun viimeksikin, mutta nyt se ajettiin toiseen suuntaan ja olisiko joku mutka jossain vähän muuttuntu, mutta pääpiirteittäin.

No kun sitten valmistauduin jo vaatteiden vaihtoon tuli ilmi pieni työtapaturma :) ajopaita ja housut roikkuivat edelleen alakerran pyykkitelineessä... kaikki muu oli kyllä mukana. Eipä hätää, luojan kiitos Make on laiska siivoamaan autoa, joten sieltä löytyi kuin löytyikin yksi setti. Housut oli 4 numeroa liian isot, mutta kun vyötäröltä kiristeli kaikki mahdolliset (onneksi niitä oli) kiristyslenksut ja tarrat ja nepparit niin ne pysyi jotenkuten jalassa. Paita nyt roikkui miten kuten, mutta onneksi pääntie oli sen verta pieni, ettei hartioilta pudonnut. Vähän kyllä kyseilin löytyisikö eriväristä paitaa, mutta vastaukseksi sain ainoastaan hysteerisen naurun purskauksen! Merkillistä...
Lähtö sujui aika ok, lähdin tosin ihan viimeisten joukossa kun oli ihan mönkkärin ohi ajo lähtö eikä yhteislähtö. Ohittelin siinä porukkaa aikalailla heti alkuun kunnes tulinkin sellaisen takavalon taakse, josta ei niin vaan ohi mentykään. Reitillä oli aika tuskassa kiveä ja ajolinjaa piti vähän katsella, ettei käy hassusti. Mistä tahansa yritin ohi aina niin ihan turhaan, ihailtavan taitavasti tie tukittiin. Välillä pääsin jo eturenkaalla vierelle vaan heti piti jarruttaa kun taas tylytettiin pusikkoon. Voi jestas! Ajo oli tuodella rankkaa kun ei päässyt ajamaan omaa vauhtia ollenkaan vaan patikot piti jyystää pohjien kautta ja koko ajan yritin kärkkyä paikkaa jossa pääsisi ohi. Mutkiin jarrutti niin paljon, että meinasin linttaa takakonttiin ihan tyystin. Kerran jo luulin hetken koittaneen kun meni mutkan pitkäksi ja pääsin sisämutkaan. Potkaisin vimmatusti pienempää, mutta hivenen turhan vimmatusti, kun loikkasi vapaalle ja niinhän se pari sekuntia kostautui ja piina jatkui. Mietin mitä se sillä voittaa kun on niin paljon hitaampi kuski kuitenkin. Sellainen peri suomalainen liikenne kulttuuri alkoi hivuttamaan hermoja jo siihen malliin, että kun yli kierroksen ajan olin yrittänyt ohi niin päätin sitten yhdessä patikossa survoa reunoilta kävi miten kävi. Likeltä liipasi, mutta ohi pääsin. Paria irtokivillä lastattua pehmeää hiekkamäkeä lukuunottamatta reitti oli jouheaa ja ihan mukavaakin ajaa vaikka kiveä alkoi pyörimään jokapuolella ja patit senkuin kasvoi. Ei kyllä liiemmin harmittanut enää, menetin pelin jo tuohon episodiin, joten kunhan ajelin loppuun. Tuloksena kolmas sija, mutta aika häviöltä tuntui... "
-Esmeralda-

11.6 2011 Raumalla

2011-06-27T10:14:00.000-07:00

Pahasti laahaa päivitykset jäljessä, mutta kiritään kiinni :)
Kävimme siis Raumalla ajamassa 2h "treenit" kun varsinainen kisa peruttiin. Köröttelimme Turkuun jo edellisenä päivänä ja ei ollut kovin aikainen aamuherätyskään kun karkelot alkoivat vasta iltapäivä kahden tietämillä.
Juuri parahiksi pätsiin peuhaamaan. Voi taivas se aurinko paistoi! Varjossa varmasti jo yli +30 astetta kun istuskelimme raumalaisten varikkoteltassa suojassa. Make unohti myös ottaneensa numerot pois moposta kun ajeli silloin Riihimäellä Esmeraldan reppupyöränä, joten jostain piti keksiä tilalle uudet. Noh, ite kun tekee niin saa semmoset kun sattuu tulemaan...

Mollikka porotti säälittä kun väänsimme ajovaatteita päälle ja vaikka kyseessä oli ihan leikkimieliset ajot, oli paikalle saapunut aika paljon jengiä. Reitti ei ollut hirveän pitkä, ehkä vajaa 5km, josta osa metsässä ja osa rossirataa. Hyppyrien eteen oli laitettu tukit maahan, joten ainakin siinä kohtaa kannatti hivenen himmata. Kuumuudesta johtuen ajattelimme ajaa "hyvän treenin" ainoastaan, eikä hankkia mitään lämpöhalvausta. Tarkoituksena oli kuitenkin jatkaa iltaa vielä "raumalaispariskunnan" kanssa syömään.

"Ensin ajoimme lämmittelykierroksen ja sitten varsinaiseen 2 tunnin ajoon. Lähtö tapahtui puomista ja suunnitelmana ajella sen mikä hyvältä tuntuu. Kuumuus alkoi tuntua vasta noin tunnin ajon jälkeen ja sitten kävinkin huollossa tankilla ja juomassa. Puolisen tuntia eteenpäin aloin miettimään, että jokohan riittäisi ja ratkaisu tulikin kuin taivaalta. Noin niinkuin kirjaimellisesti. Edellä ajavan takapyörästä lähti sellainen hivenen nyrkkiä pienempi särmikäs kivi suoraan kohti naamaa. Ehdin nähdä vain vilauksen ennen kopsahdusta ja kivi osui suoraan ajolaseihin ihan keskelle. Ihan kuin joku olisi vetänyt pesäpallomailalla vastapalloon. Jessus! Ihme että lasit kesti. Kopsahdus sai korvat soimaan ja hetkisen olin hiukan kujalla. Siitä sitten olikin varikolle sopivasti muutama sata metriä ja sinne kurvasin korvien edelleen soidessa. Make oli hetkeä aiemmin tullut varikolle samoin aikein, ja niimpä jätimme mopot telttaan ja suuntasimme varikolla olevan vesiletkun luo ja otimme kunnon suihkut. Vasta kun saappaat alkoi täyttymään, olo alkoi helpottamaan =). Olihan se aikamoinen rupeama varsinkin kun juomareputkin jäi matkasta.
Hyvillä mielin kuitenkin siirryimme nauttimaan vieraanvaraisuudesta ja sauna tuntui todella hienolta! Siivosimme itsemme ja lähdimme ravintolaan istuskelemaan iltaa hyvään seuraan. Oikein hauska reissu".
-Esmeralda ja Markus-

SM Aamuposti enduro, Riihimäki 28.ja 29.5 2011

2011-06-05T11:49:00.000-07:00

Lauantaina 28.5 starttasi Markus omaan urakkaansa.

"Riihimäen aamuposti enduro meni erittäin pahasti penkin alle vaikka odotukset olivat kovat hyvin menneen Orimattilan kisojen takia. Riihimäellä olin aivan unessa, treenailin jonkun verran kisa viikolla koska motivaatio oli kova, niinpä en aivan ehtinyt palautua kisoihin. Maastokokeilla suorilla sai hyvän vauhdin ja sitten aina mutkasta ulos reilusti, silmät ei ikään kuin ehtineet reagoida näkemiin asioihin. Päivän aikana ei ollut mitään murheita muutakuin väsymys. Lyhesti ja ytimekkäästi: munilleen meni ja ei juurikaan muuta lisättävää."
-Markus-


Kuva: Jake Monacosta

Sunnutaina 29.5 Esmeraldan vuoro.
"Ei ja ei ja voi ei. Kaikki meni kyllä taas niin keturalleen kun vain voi. Koko edellisen päivän kökin Maken huollossa ja en sitten oikein syönyt kunnolla. Pitkä päivä ja en tankannut tulevaan kisaan ollenkaan. Aamupalakaan ei mennyt oikein alas kun näytön paikka jännitti lienen kuitenkin. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin ja varulta kävin ajoissa katsastuksessa kyselemässä onko sillä savupiipulla äänien puolesta asiaa radalle. No läpi se meni, taisi aika varovaisesti kääntää kaasua ja silti pamahti 110db. Maken mopo oli varulta mukana, että olisin siitä oman änkän saanut sitten jos olisi reputtanut. Make aikoi ajella huoltoa reppupyöränä pätkien lähtöihin ja pitkälle siirtymälle toisi takin.
Vieläkään ruoka ei mennyt alas. Pyörittelin samaa suupalaa vartin ja sitten viimein nielaisin sen ja mietin meneekö hissi vain kellariin vai tuleeko ylös. Jäi kellariin. Lähtölavetille kun mopoa pukkasin tunsin jo kuinka lihaksissa ei ollut virtaa. Eilisen perusteella tiesin, että tulossa on reilu tunnin siirtymiä kivikko rumbaa. Great.
Jo ensimmäinen helpohko siirtymä veti kylmäksi. Alusta oli aivan liian tiukka. Pätkät oli luonnehdittu nopeiksi, mutta siirtymillä oli sitten kiveä kuin ajaisi salpalinjaa pitkin. Sinnittelin ykkösen alkuun. Pätkä oli peltoa ja metsäosuuksia ja pelloilla meni ihan hyvin, mutta heti kun reitti sysäsi metsään alkoi ohjelma. Kiviä oli vain yksinkertaisesti liika ja aina väärässä paikassa....tana! Extreme oli muutamia tukkipinoja ja se meni heittämällä, no problem. Jälleen pellolla kulki. En oikein tiennyt mitä ajatella. Yritin, mutta ei vain oikein toiminut. Kun ajoin kovaa niin jarrutin ihan liikaa mutkiin ja metsäosuuksilla kivikot antoi oheisohjelmaa riittävästi etten edes ehtinyt miettiä mitä piti tehdä. Seuraava siirtymä oli helpohko ja kakkospätkä oli crossirataa ja jippii-metsää siinä ympärillä. En ikinä ollut ajanut edes karhin crossiradalla eikä siis ollut mitään käryä minne suuntaan rata menee. Hyppyrien päällä vasta näki yllätykset kun lippusiimalla ohjattiin radalta ulos tai radassa olikin mutka ja meinasi itse ajaa ulos. Oli se huimaa! Rataosuus jälleen meni kohtuullisesti, mutta metsä....huokaus..niin se metsä. Tai lähinnä ne kivet siellä.Ylipäätänsä löysin välivapaita ja sössin ihme juttuja. Ihan kujalla. Manasin itseni syvimpään maankoloon rottien viereen ruuvimeiselin kanssa miettimään mitä tuli tehtyä kun jousia kiristin. Make oli vastassa maalissa ja toi takin ja yritti kannustaa ihmisrauniota pontevasti. Tästä seurailin johtajaa sitten huoltoon ja valmistautumaan pitkään 1t17min kestävään fysioterapiaan.
Aikaa oli vähän jopa levätä ja yritin syödä. Ensimmäistä kertaa turvauduin energiageeleihin. Ei muutakun ratsun selkään mars ja kolmosta kohti. Make tuli tietä pitkin vielä siihen asti kunnes siirtymä lähti metsäosuudelle ja otti takin. Ei kuulemma enää tarvinnut sitä, tulisi varmasti lämmin. Jätin ironisesti hymyilevän kaverin taakseni ja singahdin metsään. Voi pyhä Sylvi ja muut fiksut naiset! Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen (tosiasiassa varmaan pari kilometriä) Make oli metsässä seisoskelemassa sellaisessa kivipellossa. Siis loiva rinne, mikä oli ihan pelkkää kypärän kokoista irtokiveä. Jestas ja uijui. Sitä taisin hokea ja Make vaan nauraa ja huutaa KAASUA! Ja minähän kaasutin tai siis yritin. Etenin kaks kiveä sivulle yhden eteen ja niin se matka taittui. Reitti helpottui hieman. Nyt jopa näkyi maata kivien välistä. Siellä asustava muta iloisesti tarttui renkaisiin ja kuorrutti kivet jännittäviksi. Kaksi eteen yksi sivulle kolme taakse. Kaksi sivulle yksi... jne..kunnes yhdessä kohtaa kivet tulivat niin isoiksi, että työnsin mopoa kivenkolosta toiseen. Vihdoinkin se loppui ja AT asema reitin varrella tuntui sen verta kangastukselta, että uskoin vasta kun löysin jonon. Hetki lepoa ja kolmosta kohti siis. Se oli laskettelurinteeseen tehty ihan hauska pätkä. Olin varpaankynsiä myöden kohtuu hapoilla, mutta jostain ammensin ajamisen riemua vielä. Ihme, etten kaatuillut, ainoastaan siirtymillä nojailin ja kiikuin ja kupsahtelin. Tilanteeseen nähden ok suoritus ja huoltoon.

Kuva: Sportimage

Nyt muuten on faktaa se, että Oakleyn lasit kun sanovat että linssi on anti-fog, niin se myös on sellainen. Hiki valui ja pärskyi naamasta, vaan linssit pysyi auki, vaikka voimistelin stalderin taittoja ja comanechejä pitkin kivikkoa mopon keralla ja päällä ja alla ja ...
Toiselle kierrokselle Make joutui jo patistelemaan. Olin puhki, mutta oletin jääväni eloon. Kivikko ei psyykkisesti tuntunut enää niin pahalta, mutta sitten alkoi vatsa kramppaamaan. Kova alusta teki varmaan tehtävänsä ja jossain vaiheessa mietin miten en tajunnut löysätä sitä huollossa?! Typerys. Pätkä lähti kulkemaan kohtuulla ja extremelle asti meni hyvin, sitten alkoi taas krampit. Munamiehen lailla kippurassa ajelin hetken ja sitten helpotti. Ihan lopussa oli semmoinen ojan tapainen ja viimeksi tulin aika kovaa ja keulittelin siitä yli. Ajattelin tehdä nytkin niin. Insinööri laskennat petti ja tulin takapyörällä vastapattiin takareunaan ja siitä lähti sellainen takakorkea pukki, että saappaat olivat varmasti penkin tasalla kun hetken menin persus ensimmäisenä eteenpäin ja korkealla. Jösses! Olin liki varma, että poikenneiden osien määrä meillä yhteensä alkaa sadalla, kun ihmeen kaupalla mopo ei ollut valmis kuolemaan vielä. Laskeutui pyörilleen, minä pyrstöllleni jakkaraan ja kädet edelleen tiukasti stongassa kiinni (vähän niinkuin vanha ratsastaja, jos hevonen heittää selästä ei ohjista ikinä saa laskea irti) Kaasu oli valmiiksi annosteltuna, hartialukko toimi ohjausiskarina ja niin matka jatkui. Mitä ihm...?
Viimeisellä pätkällä kramppi alkoi olla kokolailla pysyvä olotila ja ajaminen oli hiukan tuskaa. Selvisin hengissä kuitenkin ja kiitollisena lönköttelimme välilevyt vinksin vonksin maaliin. Oli synkkää, että näin tärkeä kisa meni ihan keturalleen, mutta minkäs teet. Harmitus oli kyllä infernaalinen! Jäin Hannalle muutaman pykälän ja ajassa nelisen minuuttia. C125 luokassa ihan siellä häntäpäässä"
-Esmeralda-

Toukokuunajo, Orimattila 21.5 2011

2011-05-25T12:46:00.000-07:00

"Toukokuunajon aamu alkoi hieman tavallisesta kisa aamusta poiketen, sillä Esmeraldalla oli työn täyteinen viikonloppu. Niinpä pakkasin ja jopa tein itse evääni ja ammuin mesenaattorilla kohti Orimattilan motocross rataa. Kisapaikalla nostimme Motopalvelun teltat pystyyn, siis varikkoteltat ja leiriydyimme jätkien kanssa omille paikoillemme. Kisapaikalla normaalia jutustelua, ilmottautuminen ja katsastus. Vähän harmitti että ei ollut ehtinyt kävellä pätkiä läpi mutta en ole niitä kyllä aikaisemminkaan hirveästi köpötellyt. Aamulla kävin moikkaamassa Riiheläistä ja siinä höpistiin niitä, näitä ja kaikkea muutakin, Kerroin että minua jännittää crossiradalla oleva iso pöytä hyppyri tai en tiedä onko se iso muille mutta minulle se ainakin on. hyppiminen on minulle vähän uusi asia, niin välillä ei aina tiedä että miten päin se pyörä lähtee siitä nokasta, niinpä Riku antoi kokeneempana vetomiehenä vinkkejä: tuut siihen vaan ihan tuppinurin, alastulo on niin pitkä ja loiva ettei se haittaa vaikka menis vähän pitkäksikin =) NIELAUS minkä takia nää neuvot on aina että täysillä joka paikkaan =). En kuitenkaan viitsinyt murehtia liikoja kyseistä hyppyriä vaan päätin mennä siten miltä hyvältä tuntuu. Kello löi 10.06 joten lähdimme kohti ensimmäistä maastokoetta joka oli tuttu viimevuoden kisoista. MK:n alku oli jouheaa hakkuuaukeaa, josta mentiin metsän siimekseen, joka oli oikeastaan perinteistä enduro polkua. Hieman kivistä, mutta ajettavaa. Lopussa ajettiin jonkinlaista metsäautotietä ja hiekkatien pohjaa maaliin. Aivan lopussa tiellä oli iso tukki, jonka yli oli ajettava. tulin aika vauhtia ja mietin että jos tyrkkäisin keulan pystyyn ja ajaisin takarenkaalla sen yli, äääähb tukki näytti niin isolta että päätin ajaa varmasti sen yli, siinä meni kuitenkin vähän karkasi ajatus ja en kevittänyt etupyörää yhtään niinpä ajoin suoraan tukkia päin ja siitä seurasi pientä haparointia mutta pysyin kuitenkin pystyssä. Taas oli sellainen olo että poika ei ollut ihan hereillä ensimmäisellä pätkällä, mutta 125 luokan pohjat tuli. Ei se eka pätkä tainnut muillekkaan helppo olla. Toinen maastokoe oli umpimettään raivattu polku, joka oli suurimmaksi osaksi melkein ajamatonta baanaa. Olihan siinä muuutama tienpohja, jossa sai poistettua karstaa koneesta. Tietä pitkin takaisin kisakeskukseen ja huoltoon. Aikaa oli mukavasti tankata ja mikäs siinä istuskellessa kun aurinko paistoi. Huollon jälkeen siirryttiin crossiradalla ja sen lähimaastoissa kulkevalle maastokokeelle, Normaalia ajoa, ehkä jopa parempaa tai ainakin oli sellainen olo. Crossiradan isoin hyppyri lähestyi ja varmasti syke kasvoi mitä lähemmäs hyppyriä tultiin. Hyppyrin lähtö oli tosi hyvässä ja turvallisessa kunnossa joten päätin kokeilla saamiani vinkkejä ja täysillä hyppyriin. Ilma lennon aikana kävi ilmi että vauhtia oli kuitenkin liian vähän ja että hyppy putoaa suoraan hyppyrin päähän ja sen laelle. TUMPS pyörä osui maahan ja aika moinen tällihän siitä tuli ja siitä vielä uudestaan ilmaan ja tuntui että se meni taas tasaiselle sinne alastuloon. Pyörän vaimentimet kuitenkin toimivat moitteettomasti ja pehmensivät laskua. Loppu metrit menivät hyvin. Neljäs maastokoe oli vanhan sahan alueelle tehtyä kiemuraa. Tämä oli myös aika maukaspätkä- helppoa ajettavaa - oikeastaan ihan tasaista kokoajan. Maapohja oli pientä kiveä, sellaista pikkurillin ja peukalon kokoista kiveä ja osittain hiekkaa. Ajoittain se oli aika liukasta kun maa alkoi rullaamaan renkaiden alta. Varsinkin mutkissa sai laittaa painoa jonkun verran taakse ettei keula lähde alta.

Viides maastokoe oli taas umpi metsään raivattua baanaa, joissain kohdin joutui seurailemaan punaisiksi maalattuja kantoja kun reitti merkit olivat ilmesesti ammuttu inkkarijousella minne sattuu. Täytyy myöntää, että kannot olivat kyllä hyvin merkattu. =) Mielestäni reitti oli paikoin vähän vaarallinen ajamattomuuden takia ja koska varvut ja muut sammaleet kätkevät aikalailla kiviä ja kantoja. Muutenkin välillä meinaa jäädä osa kivistä huomaamatta. Otin ehkä vähän liian varovaisesti, mutta muuten ihan tyytyväinen ei kaatumisia ainakaan. Taas huoltoon ja ajettiin vielä 3 ja 4 maastokoe uudestaan. Crossirata pätkälle lähtiessä mietin että yrittäisinkö sitä vielä yli vai jarruttaisinko vaan reilusti ja tekisin räkä pompun. Ajatus jäi vaiheeseen kunn piti jo lähteä kaasuttamaan täysillä aika hienosti sujui alku pätkästä nyt sai käännettyä sellaisiin linjoihin mitkä ekalla kerralla näki mutta vähän liian myöhään, ja taas lähestyi se isoin hyppyri nyt tiesin että viimeksi kun tulin kaasutäysillä niin se jäi vajaaksi ja nyt päätin kuitenkin laittaa vielä yhden vaihteen isommalle ja sillä täysillä. AWOT yli meni!!! Omasta mielestä juuri nappi laskeutuminen. Maalin jälkeen kun jatkettiin tietä pitkin viimeiselle pätkälle olin niin huumassa ihan käsittämätön fiilis. Tuntui kuin 80kg apina olisi lähtenyt hartioilta =) nämä ovat juuri niitä hetkiä mitä ei voi sanoin kuvailla. Vauhtia, adrenaliinia, hikeä, oman pelon voittamista se on sitä motorsporttia parhaimmillaan. Viimeisellä pätkällä tupsahdin kerran nurin ehkä hieman herpaannuin mutkassa ja etunen lähti alta pyörä pysyi käynnissä niin ei hirveästi tullut takkiin. Päivän päätteeksi olin A 125 luokan toinen ja yleiskilpailun 6. Voittohan tietysti olisi ollut paras, mutta eroa 34 sekkaa luokan vaittaneeseen Honkasen Paavoon. Itse en olisi pystynyt parempaan joten jäi kyllä hyvä mieli näistä kisoista, sanoisinko vähän balsamia parolasta tulleille henkisille "haavoille" Riihimäellä nähdään taas"
-Markus-

Panssari CC 8.5 2011

2011-05-15T09:07:00.000-07:00

Kesän ensimmäinen kisa Suomessa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli itseasiassa paistanut jo koko viikon ja kait edellisenkin enemmän tai vähemmän. Siinä määrin kuitenkin, että pölyn määrästä ennustettiin infernaalista. Lähtökarsinoihin pääsi sitä mukaa kun oli ajoissa katsastuksessa, mitä me emme oikein olleet ja Esmeralda, joka starttasi aamulla ensimmäiseen lähtöön lähti siis kolmannesta rivistä edessään yli sata ukkoa. Edessä 2h nautiskelua...

"Lähtö oli klassinen cc versio, lippu kulki kilpailijoiden ohi ja kaasukäsi eli oikea pystyssä kunnes laukaus pamahti ja sai polkaista vehkeet käyntiin ja kirmata matkaan. Pamahti, pärinä räjähti ja singahdiettiin matkaan ja heti oli pari mopoa parkissa edessä olevalta riviltä ja puikkelehdin kärppänä ohi. Sitten ei nähnytkään enää mitään. Nyt tiedän miten merirosvolaiva lipuu usvassa kun tuntuu, että vallan leijuisi kun edes maata ei näy, eikä kyllä mitään muutakaan. Vältyin osumilta ihmeen kaupalla. Koko ensimmäisen kierroksen ohittelin mistä pääsin, sieltä täältä. Seuraavalla kierroksella yritin jo riehua ja kaasutella missä pystyin ja totesin vain vievän voimia, lopunviimeksi vaikutus keskivauhtiin oli mitätön. Reitti oli makea ja välillä pääsi hyppimään tieltä alas metsään ja muutama mäkikin oli matkassa. Ajoittain oli kyllä vaikea päästä ohi, niin kapeata latu oli ja jos oli tarjolla kaksi ajo-uraa niin sai olla todella vikkelä, koska tuurilla seuraavaksi reitti kääntyi juuri ohitettavan suuntaan, eli sille tuli sisämutka ja koko yritys valui hukkaan. Mutkia mutkien perään ja hiekka kangasmaastoa. Metsässä ei pölissyt ja oli nautinto päästellä polkua kun mopo toimi mukavasti ja ajamiseen tuli sietämätöntä keveyttä. Se oli kertakaikkisen fantastista. Ajovauhti on hivenen vielä treenin puutteesta ruosteessa ja tunnin jälkeen tunsin jo alkavani väsyä. Känsiä kivisti tottumattomuuttaan. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella meinasi käydä kalpaten, kun alamäen lopussa oli muutama patti ja sitten yksi iso ja tulin vähän huolimattoman kovaa ja jarrutin liian kovin ja hups, oikea ranne antautui. Olin tyystin unohtanut rannetuen! Oikea käsi lipesi stongasta ja eturengas heitti patista pattiin oikea vasen oikea vasen ja sakkasi monttujen pohjalle. Onneksi viimeinen sakkaus tapahtui vasemmalle -vasen käsi oli vielä tiukasti stongassa- ja vasempaan kääntyvän mutkan valli pelasti tilanteen. Sain oikealla kädellä taas otteen ja kaasutin ennenkuin kellistyn sisämutkaan. Ihmeen kaupalla tilanne oli ohi ja yhtään luuta ei mennyt poikki?! En edes kaatunut.. Taidolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Ajo tuntui jo siinä määrin hyvältä, että kun mainitsin asiasta Makelle, niin palaute oli välitön: olet ajanut liian hiljaa! =) No niin varmastikin, mutta mutta... noh, kierrosajat oli ihan ok, n.15min kummallakin puolen ja yhdellä tankkauksella pääsin. 8 kierrosta ja aikaa hivenen yli 2h. Olin jossain vähän alta sadan, mikä sinänsä yllätti hieman kun ohittelin mielestäni niin paljon porukkaa, mutta moni ajoi suoraan putkeen ilman välitankkausta. Kerran oli pakko kuitenkin käydä tankilla ja siihen hupeni jokunen minuutti muille hyvitystä. Tärkeintä tässä kohtaa kuitenkin oli se, että ajo sujui, ei kaatumisia ja täysin erilaiset iskarit kun ikinä tuntuivat istuvan mukavasti ajotyyliini. Sillä oli ilo ajaa.

Maaliin tullessa Make oli jo valmistautumassa omaan starttiinsa ja vaihdoin vain ripeästi vaatteet ja siirryin huoltoon."
-Esmeralda-

"No niin Parolan cc kisa avasi kotimaisen kisakauden, aika mukavassa kelissä. Olin aamulla Esmen huollossa ja siinä sivussa valmistelin itseäni kisaan. Lähtö oli noin 13.00 ja lähtöpaikan sai valita ensin yleinen. B ja veteraaniluokka sain ihan mukavan lähtökuopan ja jännitys oli huomattavasti pienempi kun alla oli jo yhdet crossikisat ja viron cc kisat. Suoraan lähtöä vastapäätä sijaitsi räjäytys piste missä armeijan hessu viritteli pommia, harrasteluokan lähdössä olin katsomassa kyseistä räjäytys niin tiesin mitä odottaa.

Kun kaikki oli saatu viivalle niin käytiin läpi vielä lähdössä mikä on lähtö käytäntö eli kaasu räpylä ylös ja kun pamahtaa tai pöllähtää niin sitten vehkeet tulille ja matkaan. Kädet oli ylhäällä ja vastapäätä ihmiset peittivät korvat niin aavistin että kohta jysähtää. Ja sitten BBBBUUUUM ja WROOOM kaikki säntäsi matkaan sain ihan kohtalaisen lähdön tai oikeastaan ensimmäisten mutkien aikana sijoitus parani hyvin. Lähtö aluetta ja reitin alku päätä oli kasteltu mukavasti ja se olikin yllättävän liukasta. Kieli keskelle suuuta ja yritti pysyä pystyssä, kun siitä selvittiin niin kärki miehet nostivat ihan järkyttävän pölyn pellolla. Jarrut kiinni ja kävely vauhtia eteenpäin se oli aika jännää kun ei nähnyt edes omaa mopoa =) päätin ajaa hiljaa eteen päin niin kauan kun pöly haihtuisi. Tuuli kääntyi ja reitti alkoi tulla näkyviin. Ahaaa, siis tuonne päin se reitti meneekin rintama suunta 90 astetta oikeaan ja kaasua. Olin ekan kieroksen jälkeen noin kympin tienoilla ja yritin ajaa varmaa omaa ajoa ja jos on nopeampia niin ne sitten menee vaan ohi. Reitti oli kulunut aika terävälle patille ja tunnin jälkeen se alkoi tuntumaan jo vasemmassa kädessä josta känsät eivät olleet ehtineet kovin hyvin parantua. Ajollisesti olin hieman hukassa en oikein saanut mukavaa rytmiä ja tuntui että aina mutkassa oli jotenkin väärä vaihde, liian pientä ja liian iso ÄÄÄH alkoi jo ärsyttää sellainen nykiminen. Noh, eihän se aina voi sujua. Viimeiset kierrokset olivat jo täyttä tuskaa ihmettelin että jopas on hanska rullassa eikä meinaa ollenkaan suoristua ja kun vähän tasaisemmalla kohdalla katsoin kämmeneeni, mustaa hanskaa reunusti punainen läikkä. eipä ihme että on kipeä kun nahka on jo rullassa hanskan sisällä =). Maalissa olin 17 yleisessä luokassa ei mitenkään tyydytä en vain saanut ajoa rullaamaan. Nyt ollaan paranneltu känsiä ja kohta päästään taas ajamaan. Ensi viikonloppuna on toukokuun ajot jonne on tarkoitus mennä toivottavasti olisin siellä hereillä ja ajo maistuisi.
-Markus-

17.4 2011 Pärnu Offroad

2011-04-21T13:47:00.000-07:00

Lelut laatikkoon ja rapakon toispuole...
Matkasimme ensin Paikuseen vähän ottamaan tuntumaa niin iskareihin kun maaperäänkin :) ja olihan se hiekka pehmeätä. Reissu lähti mukavasti käyntiin ja saavuimme iltamyöhäsellä Puhkekeskukseen majoitukseen. Osa suomalaisista oli jo ollut treenailemassa siellä perjantaina, mutta ajattelimme, että lauantai saa riittää. Meidän mukana reissussa oli jo Gotlannin matkalta tuttu Kimmo sekä pakulla vanavedes' Raumalainen "pariskunta" Riku ja Jouni. Ajamisen ohella vedettiin sokerihumala raumalaisten mörkölimpparista (Monster Energy suom.huom.) ja naureskeltiin hulvattomasti kielimuuria kuten: ..omuute pal ojas vet... tai.. kovastipalj.. no jokatapauksessa mukavaa oli kaikinpuolin.

Lauantai kääntyi sateeksi heti aamusta, mutta päätimme ajaa tuli vaikka mitä alas. Siirryimme iloisina Moto-Rauman leiriin sadetta pitämään. Paikusen reitti oli osittain vielä veden/lumen vallassa, joten ajelimme lyhennettyä lenkkiä. Ja voi Turkanen (lainaus raumalt') se oli sitten ihme touhua taas huojua tapeilta ja pehmeässä hiekassa vielä heti kylmilteen. No alkoihan se sitten sujua taas jotenkin kun ruuvaili iskareita muutama naksu kerrallaan tiukemmalle. Muutaman tunnin peuhattiin ja fiilis oli hyvä, kunnes Esmeralda joutui luovuttamaan leikin sikseen kaaduttuaan olkapäälle huolella. Onneksi oli se ehjä puoli, eikä se, mistä solisluu on jo toisesta päästä vinksin vonksin Espanjan muistona. Joka tapauksessa kaikki, mitä oli tehtävissä oli jo tehty alustan suhteen niin oli hyvä lopettaa siihen. Markus vielä siirteli kiviä hetken.

Markuksella kulki mukavasti ja mopo istui käteen jo aikalailla sopivasti. Laitilan reissu edellisenä viikonloppuna oli hyvää treeniä ja tuntuma kesärenkaisiin ja alustaan oli sisäänajettu. Niin haipakkaa paineli, että hyvä kun malttoi tulla pois. Sadekin mukavasti lakkasi niin oli hyvä lähteä Puhkekeskukseen pyörien ja ukkojen pesuun. Katseet vähän luottavaisemmin mielin sunnuntaihin.
Aamulla kävimme keskustelua ajaako Esmeralda vai ei. Olkapää kiusasi ja vasen käsi ei toiminut. Matkalaukun kokoiset kassit silmien alla kertoi jotakuinkin valvotusta yöstä. Päätös oli, että radalle, mutta jos ajamisesta ei meinaa tulla mitään niin sitten varikolle. Hinku oli ajamaan...edes katsomaan reitti muutaman kierroksen verran.

Pääsimme varikolle rauhalliseen nurkkaan ja leiriydyimme jälleen raumalaisten kera...
"Kisapaikka oli suht lähellä yömajoitusta ja pöristelimme siis kokolailla hiekkaisen Pärnun halki kisapaikalle. Maapohja oli kaikkialla hiekkaa. Sitä oli vähän eri väristä ja eri raekokoa, mutta yhtälailla hiekkaa. Ja kylläpä sitä riittikin. Oli vähän hässäkkää kun ei oikein tiedetty mitä ja missä saatikka milloin. Kimmo oli jo konkari ja valisti minkä muisti ja saimme siis ilmoittauduttua ja lähdöt maksettua. Katsastusta ei ollut?! Siitä vaan sitten kamoja niskaan ja odottelemaan, että saisi ajaa lähtöviivalle.

Kaikki luokat ajoivat samaan aikaan, nopeimmat otti ensin startin ja sitten harrastelijat ja 85:t hetken perään. Tosin ekassa startissa joku insinööri kääntyi takaisin lähtösuoralle, eikä jatkanut suoraan reittiä pitkin, ja koko lössi oli noin minuutin päästä viivalla lähtöä odottavien niskassa. Huutelin siinä naapureille, että tänävuonna onkin vähän lyhyempi kierros?!... naureskeltiin ja odoteltiin kun ryhmät saatiin uudelleen järjestettyä. Nonniin liput liehui ja matkaan mars. Ja me perään. Yritin löytää ajorytmiä siihen upottavaan hiekkaan ja mopo nousi kyllä hienosti ja helposti plaaniin hiekan pinnalle -ainoa vaan, etten juurikaan pystynyt enää tahtomaan suuntaa. Löysin siihen jonkunlaisen kauhun tasapainon ja homma alkoi sujumaan. Reitti oli alle 10km pitkä ja 90% hiekkaa, pieni pätkä metsänomaista polkua ja pari soramäkeä. kisan kuluessa alkoi jo pakollisia patteja kasvamaan siellä täällä ja montut senkun syveni. Jonkun aikaa ajettuamme Make pyyhälsi ohi ja täytynee myöntää, että mietiskelin siinä hetken miten Turkasessa se pystyy ajamaan siellä niin kovaa...

Make kuraisena takakontissa kärkkymässä ohituspaikkaa, herää kysymys mistä kautta tuo toinen on ajanut? :)

Tunnin kohdalla satuimme varikolle yhtaikaa ja odottelin siinä, että Make saa tankattua ensin. Meilllä ei ollut huoltoa ollenkaan vaan täyttelimme itse bensakannut ja tankkasimme sekä etsimme vaihtolaseja. Make ihastui pienellä tankillaan varikkoon niin paljon, että kävi siellä kuulemma neljä kertaa koko kisan aikana.. Muutamia kertoja puolin ja toisin haukkaili jostain kuopan reunasta tai sakkasi patin nokalta niin, että sitä seurannut lepatus ja oheistoiminta olisi varmasti ollut filmatisoinnin arvoista, mutta kaatumisia ei tullut kun pari molemmille. Huimia nurinmenoja kyllä näki, joskus jopa ihan nenän edessä ja tulikin kiire päästä aitiopaikalta pois, ennenkun itse on osallisena näytelmää. Kerran yksi ukko tuli vasemmalta ja toinen oikealta samaan aikaan ohi ja kummallakin haukkasi jotenkin niin, että törmäsivät suoraan edessäni yhteen ja pyörät onneksi kimposi erilleen ja ukot kilkkasi toisiinsa ja pyörähti juuri mopon mentävän aukon verran toisistaan kun sen sekunnin aikana kun kaikki kävi ei juuri itselläni ollut mitään tehtävissä. Sitä seurasi muutama Puuh! Puuh! Puuh! kypärän sisällä. Joskus meinasi hävyttömästi kiivetä selkään kun toinen konttasi mutkan rännissä eteen. Kerran väistin juuri tuollaista eteen kaatuvaa potkaisemalla mopon ulkovallista läpi ja samassa meinasin jäädä Maken alle, joka samaan aikaan hyökkäsi takaani ulkovallista läpi. Heh.. hauska tavata. Reitti pehmeni entisestään, mutta se ei häirinnyt niinkään kun se, että olkapää alkoi olemaan aika tulessa. Mutka ajo muuttui haparoivasta lähestulkoon katastrofiksi, kun stonga ei pysynyt enää suunassa. Päätin silti jatkaa loppuun ja joka kerta maalisuoralla katsoin siellä isoa kelloa montako kierrosta vielä jäljellä. Myönnän: kaasu ei auennut enää halulla vaan tahdolla. Hauskuus oli jo häilyvä termi, kunnes viimein numerot vilkutti nollaa ja se oli siinä! Ei. Enää. Metriäkään.

Markus tuumi olisivansa voinut ajaa tunnin vielä iloisesti ja hiekan huumassa varmaan enemmänkin. Ehkä pimeän tultua sen olisi voinut sieltä hakea.. tai sitten kun bensa olisi loppunut. Jokatapauksessa ihan onnistunut viikonloppu - olkapäätä lukuunottamatta- ja Make oli 11:ta luokassaan ja minä kannoin pinon erilaisia palkinto voimajuomia ohella kotiin pystin, jossa luki: Pärnu Offroad 2011, soolo naised, II koht. Eli siis kakkoseksi. Ei muutakun toivotimme toisillemme luonnikasta reissua kohti kotosuomea ja kivenlohkareita, jotka jääkausi sinne jätti valuttaessaan kaiken tämän hiekan alas tänne viroon"
-Esmeralda-

Välivapaa..

2011-04-07T12:27:00.000-07:00

Tai siis ei mikään vapaa, hommat ei vaan etene.
Päijänteen ympäriajosta -kesken jääneestä- tulee jossain vaiheessa tarinaa tuonne Päitsi osastolle, kunhan olisi aikaa. Nyt on ollut armoton työ/mopojen rakennus sessio ja ei todellakaan ole ehtinyt tehdä juurikaan muuta kun töitä ja siinä sivussa yrittänyt rakennella spooriratikoista taas tapeilta ajettavia laitteita. Uutta osaa ja vanhojen virittelyä. Markus tähtää Viron CC kisojen ohella Westcrossiin, jonne olisi pyrkimyksenä startata "treeni pyörällä". Minä mietin jäädäkö henkiin Viron CC kisoista parin viikon päästä. Flunssa yritti iskeä, mutta treenitauko selätti yrityksen, nyt aloittelen varovasti taas lenkkeilyn. Ajotaukoa tullut väkisinkin, Markus on ajanut viikonloppuisin Turussa, mutta itse viimeksi Nurmijärven spoorikisoissa. Ensiviikolla siis lisää turinaa Viron reissusta, sinne pitäisi startata 15.4. Harjoitellaan ensin yksi päivä siellä paikan päällä ja sitten sunnuntaina itse kisat.
-Esmeralda-

MP Racing Enduro 13.3 2011

2011-03-14T04:12:00.000-07:00

Nurmijärvelle suunnistimme siis heti kun sängystä jäykillä jaloillamme pääsimme :)
Vain Esmeralda starttasi, sillä Markuksen sysmässä loukkaama ranne kaipaa vielä paranemista. Reitti sisälsi 3 MK:ta ja sen 2 kertaa. D luokkaa ei ollut, joten luokkana oli C125.

"Täytyy nyt kyllä myöntää, että parin päivän leiri kaikkine riekkumisineen painoi kropassa, ja vielä muutenkin treenasin vähän normaalia enemmän viikolla. Jalat oli hitaalla muusta puhumattakaan...en siis lähtenyt kurkoittamaan kuuta taivaalta. Katsastuksen äänenmittaus oli ohjelmanumero sinänsä. Ei minun kohdalla, mittasivat alle 110 kun raja on 112dp, mutta käännytettyjä oli monia. Toiset palasivat uudelleen yrittämään kun änkkään oli tungettu ensin mekaanikon sukat ja emännän pulloharjat. No täkythän lenteli iloisesti vaimentimen päästä kun mittaaja käänsi kaasun täysille. Ränränränrän....Plop.. ja taas lähti kuti :). Avustaja sitten poimi niitä muutaman metrin päästä roikottaen hännästä, kuin kuolleita rottia. Jotkut yrittivät monta kertaa, varmaan meni jo mekatsulta kalsaritkin, vaan ei. Joku taisi vaihtaa ihan uudet villat änkkään varikolla ja sitten näytettiin vihreätä valoa ja sai työntää mopon parcférmehen. Huimaa touhua.
Vaihtelin loput vaatteet päälle ja joku Länsi-Uusimaan toimittaja tuli tekemään juttua samalla. Make hoputti jo lähtöpaikalle. Juu juu.. aina naisia saa odottaa.. Ei muuta kun ottamaan ekat lämmöt työntämällä mopo loivaa ylämäkeä aina lähtöön asti parisataa metriä. Liukupohja saappailla aika hulvattoman hauskaa hommaa. Täysin tekniikka laji.

Kuva: Jake Monacosta

Reitti sinällään oli lyhyt ja 1 ja 2 MK:n väli oli reilusti laitettu 200m. 3selle olikin sitten matkaa jo ehkä kilometri?! Lähdöstä lyhyt pyräys tiellä ja kun rännin päähän asetuin niin keho suorastaan natisi jäykkyyttään, vaikka kuinka olin yrittänyt pyöritellä osia irti toisistaan. Valo sammui ja vot, meinasin naapahtaa jo ensimmäiseen mutkaan. Kanitusta, jäpitys ja jök. Miten niin koomassa?! :). Peltoa alkuun ja sitten metsään, jossa jalkaspoorit oli yllättävän matalat. Jalat ei yltäneet maahan laisinkaan ja reittikuvauksessa sana haastavuus tarkoitti lienen syheröä, jota polku luikerteli ristiin rastiin. Spoorihan oli hyvä, ongelma oli metsähallituksen puolella. Puut oli väärässä paikassa. Puulta puuhun ja välillä puusta puuhun. Puiden takana ei mutkassa ollut tilaa, joten päästäkseni koukkaamaan piti mopoa kallistaa ulkomutkaan kun stonga ei mahtunut muuten puun ohi. Jouduin siis pysähtymään ja kallistamaan ulospäin kunnes sain kammettua myös jalkatapin puun kyljestä ohi ja nilkuttamaan puuntakaa ympäri, vain tullakseni seuraavalle puulle. Tämäkään ei ollut vahvin lajini. Tekniikka opetusta? Anyone? Luojan kiitos välistä latu aukeni jouhevampaan malliin ja muutamia kivikko kinkamia ja mäkiäkin matkaan oli laitettu, mutta ne selvitti kaasulla. Ruhtinaalliset 200m 2MK:lle ja samaa settiä tyrkyllä. Keli oli aika nuoskalla ja raskas, mutta vaikka kroppa oli väsynyt niin yritin keskittyä olennaiseen eli etenemiseen. Puuttui kyllä selkeästi terä, täytyi myöntää itsellekin. Pätkän loppuun oli hauska rossirata. Siinä vähän innostuinkin ja mutkissa oli doseeraus tallella niin pääsi oikein mukavasti kallistamaan. Mopo kyllä on niin pehmeä spoorisäädöissä, että tapeilla ajettuna tuntui lähinnä yhtä huteralta kuin vastasyntynyt varsa. Piristi silti. Lyhyt siirtymä 3MK:ta kohti ja se oli kokonaan peltopyöritys.

Kuva: Jake Monacosta

Vajaa 4km aurattua -no tavallaan- latua. Taktinen ja näköjään pakollinen reilu 10cm lumimatto pohjana ja siinä yhtä monta jälkeä kun mopoja oli jo mennyt. Ristiin rastiin ja niistä sitten valitsit mikä eniten miellytti tai minne satuit joutumaan. Mutkissa valinnan vara oli suppeampi, mutta sitä oli silti. Lumen alla oli todella liukasta ja päätin ajaa isohkolla vaihteella ja hillityllä kaasulla sillä pienikin avaus sai takapyörän vain rankaisemaan suurta maailmaa vimmatusti ja vauhti ei noussut mihinkään. Tästä sitten huoltoon ja toiselle kierrokselle. Aikaa oli ruhtinaallisesti, sillä ajoin pätkät ihan putkeen, kun toiset jäi lepäilemään ja evästämään ennen seuraavaa MK:ta. Toisella kierroksella alkoi spoori puhkeamaan ja ainakin jalkaspoorit oli täynnä saappaan reikiä. Yksi sellainen pääsi yllättämään toisella MK:lla ja sisämutkan tukijalka upposi reittä myöden sillä seurauksella, että mopo köllähti tyytyväisenä päälleni pötköttämään ja jalka siellä spoorinreunan ja mopon välissä. Jalka oli kuin oppikirjan mukaisesti istutettu jukkapalmun taimi: yli puoliväliin vartta ja tiukasti. Olin siihen asti pitänyt ajopaikkani, mutta siinä rimpuillessani menetin etumatkaa. Ikuisuudelta tuntuvan ajan ja täysin yliluonnollisen ponnistelun tuloksena työnsin mopon suorille käsille lähestulkoon pääni yläpuolelle takaisin spooriin ja kampesin jukkapalmua hangesta kun ensimmäinen kuski tuli. Kallistin mopon takaisin syliin ja laskin sen ohi. Seuraava tuli onneksi heti perään, mutta taas ehdin nostaa mopon ylös, kun kolmas ukko pöristeli paikalle. Tiedä sitten millä enää sen viimeisen kerran sen nostin, mutta luojan kiitos pääsin jatkamaan matkaa. Jukkapalmukaan ei ehtinyt juurtua. Viimeinen peltopyöritys oli paljon parempi ajaa nyt, siellä alkoi olla yksi jälki yli muiden ja mutkissakin vähän rännin tapaista. Varmaan siinä ajoin takarenkaankin puhki, en ainakaan aikaisemmin laittanut merkille, että ilmat puuttui -tosin vain alareunasta :) niin kyllähän sillä vielä pääsi.
Kuten tuumin aikaisemmin, en ehkä ihan näin valmistautuisi kisoihin ja varsinkin juokseminen ja pelaaminen tuntui väsymyksenä jaloissa vähän joka reunalla. Kisa oli silti hyvää treeniä ja ajat kertoi kyllä, että ohittelu episodeista huolimatta ajo ei kulkenut kovin hyvin spoorissa, pellolla ajat sen sijaan olivat noin kympin sakissa kun loppusijoitus oli C125 luokassa 16:ta.
Mukava kuulla myös, kuinka yllättävän paljon on tuttuja huutelemassa kannustushuutoja reitin varrella. Jotkut tunnen äänestä, mutta vaikken takaisin ehdi huudella niin piristää se kummasti. Kiitos vaan kaikille :)

Kuva:Jake Monacosta

Tässä oli minun talvikausi, loppuu se penkissä paarustaminen ...tana.Se on kisojen osalta paketissa N.Y.T! :)"
-Esmeralda-

Lajileiri Vierumäellä 11.-12.3 2011

2011-03-13T10:08:00.000-07:00

E.T want's home? Ei, kyseessä on Vierumäen urheiluopiston kuplahallin kattohässäkkä eikä avaruusalus. Kävimme treenaamassa pari päivää moottoriliiton lajileirillä. Palaverien ohella se piti sisällään juoksulenkkejä, telinevoimistelusalin esterataa, sählyä, fudista sekä reaktio ja koordinaatio harjoituksia. Kaikessa tietenkin kisailtiin joukkueiden voimin, ollaanhan sitä kilpaurheilijoita... Koko päivän temuttiin ja harjoiteltiin ja välillä käytiin syömässä ja taas jatkettiin. Päivä päättyi 21.30 iltapalaan ja täytyy myöntää, että uni maistui.

Aamu alkoi 7ltä aamulenkillä ja jatkui sitten aamupalalla ja palavereilla.. Kotimatkalle pääsimme vihdoin väsyneinä, mutta hyvillä mielin.Oli mukavaa tavata muitakin eri lajeja edustavia sekä jo ennestään tuttuja naamoja. Tarjosi myös erittäin tehokasta ja tervetullutta vaihtelua harjoittelemiseen. Vaikka lenkit juostiinkin lumimyräkässä niin muut treenit tehtiin hienoissa sisätiloissa ja lämpimässä :)

Motopalvelu Enduro SM, Sysmä 6.3 2011

2011-03-09T00:32:00.000-08:00

Tämä SM kisa oli kaksipäiväinen ja C luokka olisi ajanut lauantaina. Emme siis lähteneet ajamaan kahtena päivänä edestakaisin, vaan kisoihin starttasi ainoastaan Markus. Kolme kierrosta ja 3MK:ta per kierros. Siirtymät pääosin maastossa ja aika pitkähköjä.

"Ensimmäiseen SM kisaan lähdin ihan hyvillä fiiliksillä ja tavoite oli sinne lähelle 3:n sakkia. Saavuimme kisapaikalle, jossa pystytettiin Motopalvelun leiri ja tietenkin normi ilmoittautumiset ja katsastus. Ihme, ettei luita katkennut jo varikolla, jossa sai olla todella tarkkana. Paikka oli nimittäin kuin luistinrata. Peilijää eikä hiekan jyvääkään. Alkoi hivienen hymyilyttää kun muutamat paikalliset pikkuvesselit paineli hokkarit jalassa pitkin varikkoa. Odottelu alkoi vihdoin tuottaa tulosta ja sai laitella ajokamat niskaan ja suunnata parcférmehen. Startti 10.10 ja pelit kohti MK1:stä. Siirtymä alkoi lyhyellä tieosuudella jonka jälkeen sitten maastoon. Onneksi oli vähän vielä pakkasta kun ladeltiin menemään järven jään yli. Loppuun sitten olikin kivikkoa. Oli huolella kaivettu jokainen kivi kyllä esille. 1MK normispooria, jouheata ja jäistä. Hieman alkukankeutta ja kerran konttasin. Lyhyt tiepätkä AT:lle ja matka jatkui. Oli ollut huhua, että seuraaavan siirtymän aikataulu oli tiukka ja vaikka se oli mukava sekoitelma jouheaa metsäspooria ja traktorin jälkeä niin ei oikein tiennyt kuinka kovaa pitäisi ajaa. Muutama minuutti jäi kuitenkin vielä varaa kun saavuin lappuasemalle. MK2 alkoi pehmenneellä metsäspoorilla ja sitten tultiin pellolle. Osin aurattu ja osin spooria ja välillä koukki metsäsaarekkeeseen. Vauhti jatkui pellolla leveällä ikäänkuin spoorilla -ehkä moottorikelkalla ajettu jälki- jonka toisessa reunassa oli sileä hankikanto ja toisessa spoori. Valitsin riskillä hankikannon. Pitkään menikin hyvin, mutta itku pitkästä ilosta lienee paikallaan kun metsäsaarekkeen jälkeen latu poukkasi takaisin pellolle ja ajattelin jatkaa hyväksi havaitsemallani taktiikalla. Hankikannolla siis edelleen ja nyppylän taakse ei nähnyt ollenkaan. Luulin, että jälki jatkuu samallatavalla. Harmikseni ehdin juuri ja juuri huomata, että jälki kapeni vain spooriksi ja siinä suunnilleen kaikki, mitä ehdin tehdä. Vauhtia oli riittävästi lennättämään tangon yli niin, että humina kävi. Naamavärkki peltoa kyntäen veri valui nenästä ja mietin minne mopo hukkui. Tähtitaivaan seasta näin mopon häämöttävän hangella. Kiskoin kypärän lippaa oikoseksi ja ranne vihloi aikuisten oikeasti.


Kuva: Jake Monacosta

Sekaisin kuin kellopeliappelsiini jatkoin pätkän loppuun. Siirtymällä yritin vihlovaa rannetta pyöritellä, mutta laihoin tuloksin. Ei juurikaan helpotusta näkyvissä. Päätin sisulla jatkaa ainoastaan siksi, koska oli ensimmäinen SM kisa. MK3:lta vain hataria mielikuvia. Jomotus piti huolen, että ajosta ei haastetta puuttunut. Suorilla kun nosti vauhtia alkoi ratti vipattamaan, eikä kädestä ollut juurikaan hoitamaan tehtäväänsä. Lyhyt siirtymä ja huoltoon. Bensaa meni yllättävän paljon ja tankin täytön lisäksi ei juuri muuta ollut tehtävissä. Edes kädelle. Toiselle kierrokselle mars. Kipu häiritsi keskittymistä ja ajamista todenteolla ja tuli kaatuiltua vähän. Mopon paimentaminen kovassa vauhdissa jäisessä ja pattisessa spoorissa oli tuskaa. Spoori oli puhjennut jo paikka paikoin rankasti. Vielä kerran huoltoon ja viimeiset voimanrippeet nippuun ja mopoa sarvista kolmannelle kierrokselle. Pätkät meni silti kohtalaisesti, vielä 8:nen pätkän jälkeen oli sijoitus 3:s, mutta viimeinen MK olikin sitten maanpäälinen helvetti. Pelto oli kaivautunut niiiiiiiiin hirveälle röykytykselle, ettei käsi yksinkertaisesti enää kestänyt. Vaikka puri hammasta niin paljon, että hyvä, etteivät haljenneet niin silti ranne antautui. Veikeästi kämmenen ja käsivarren väliin tuntui tulevan 5cm tyhjä rakonen ja stonga vispasi huoletta sinne tänne. Vauhtia oli pakko hiljentää. En ajatellut kyntää enempiä naamallani, vaikka tiesin menettäväni pelin niin joka tapauksessa ei ollut vaihtoehtoja. No, kaikki pisteet ovat tärkeitä ja loppu häämötti jo. Kestin ihmeen kaupalla maaliin ja kun sain mopon hylättyä parkkiin pääsi pieneltä mieheltä iso itku. Voi luoja, että se sattuikin. Loppusijoitus oli 5:s A125 luokassa. Rannetta näytelläänkin nyt sitten toinen toistaan viisaamille lääkärisedille ja ihmetellään mitä sille tehdään.

Kuva: Jake Monacosta

Päivän päätteeksi kärsinyt käsiparka muistutti enemmän mesikämmenen käpälää... Pidetään sormet ristissä, että ehtisi parantua vajaan kolmenviikon päähän Päijänteen ympäriajoon."
-Markus-

III Pinteleen ajo 26.2 2011

2011-03-02T06:10:00.000-08:00

Pinteleen pitkä päivä tuli kisoista.. Markus starttasi aamuvuoroon 9ltä ja Esmeralda iltavuoroon klo 13. Pakkanen oli laskenut, mutta jäätävän pureva tuuli piti huolen, että kylmä meni silti luihin ja ytimiin.


Kuva: Xracing

"Ilma oli lauhtunut ihan siedettäväksi ja viime kisan tekniset murheet olivat nyt korjattu, joten ihan hyvillä mielin kisailemaan. Aamulla olimme ensimmäisten joukossa varikolla ja totesimme alta aika yksikön että taitaapi tulla ahasta. Myös varikolle mentäessä piti ylittää extreme testi, mutta tällä kertaa mesenaattorilla. Siinä oli jonkinlainen pieni oja joka meni aika muhjuiseksi. Kohdalle tultaessa kartturi Esme varoitti ettei saa jäädä siihen kuoputtamaan tai tulee heti penaltya. No ei ei, en tietystikkään jää, vastasin rehvakkaasti ja jumps töks poks, stumppasin pakun siihen paikkaan. hahahahahahha nauroimme vain. Päästiin sentään ihan omin avuin siitä pois kun otti vähän vauhtia =)
Muutama asia ihmetytti aamun aikana varikon koko ja se että paskahuussit olivat 200 metrin päässä varikosta tai en ainakaan lähempääkään äkkiä löytänyt. Eli jos kisan aikana massu turvottaa ja acvtivia ei enää auta niin saa hypätä pyörän selkään ja ajaa luukku selällään huussiin ja takaisin, että ehtii huollot kuitenkin tekemään. No mitäpä näistä.
Mopo on katsastettu ja muutkin toimet tuli suoritettua ja kello lähestyi 9.02 jolloin oli oma lähtöaika. Reitti oli tavallaan tuttu 2009 SM-kisoista ja kuulin huhuja että reitti on tosi pehmeää ja pöperöä joten osasin vähän varautua päivään. kello löi 9.02 ja lähdin kohti ensimmäistä MK:ta ja heti pelto siirtymällä joutui poraamaan oikein huolella ja vähän jännittti, että kuinka huonoksi se kuluukaan seuraavalle kierrokselle. Ensimmäisen MK:n alku oli tavallaa aurattua peltoa johon oli jätetty noin 10cm siivu lumihuttua ja siinä varmasti nähtiin aika moista lepatusta kun ei ollut kuin muutama epämääräinen ja kiemurteleva jälki. Oli aika jännittävää luukuttaa sitä alkua kun ei oikein tiennyt mistä jäljestä se lähtee ja mihin suuntaan. Loppu oli jouheaa metsä spooria, hyvin pehmeää tosin. Tällä pätkällä kaatulin hieman ja ajo oli ihmeen tökkiväistä. Käytiin huollossa ja jatkettiin kohti MK:2sta. Siirtymällä ajoimme Riiheläisen kanssa heti harhaan kun tänä vuonna merkkaus tapa on siten että 3, 2, 1 merkkiä ja kääntyy viimeisen merkin jälkeen. Tässä kohtaa ei ollut kuin 2 merkkiä ja ajoimme suoraan ja katselimme että missä näkyy viimeinen merkki, niin ei tullutkaan merkkiä vaan Salonen ja Mellin lapa ojossa vastaan ja olihan se sitten merkitty X että ei tänne enempää. Löysimme 2 MK, joka alkoi auratulla pellolla ja oli hieman paremmin aurattu, mutta kaiken laista irtomurkulaa oli aika paljon. MK lähti ihan mukavasti kulkemaan ei suurempia kömmellyksiä. Jossain kohtaa MK:ta ajettiin tien yli toiselle pellolle joka jatkui siellä ihan sika syvänä ja pehmeänä spoorina. Tässä tien ylitys kohdassa oli hämäävästi auto, pari järkkäriä, hieman lippusiimaa ja ensi silmäys oli että tässä oli MK:n maali. En ollut ihan varma olinko tullut maaliin vai olinko pätkällä. Näin reittimerkkien johtavan pellolle, joten päätin ajaa täysiä oli se pätkää tai siirtymää tai ihan mitä vain. Muutaman suoran kun olin ajanut niin olin varma että olin pätkällä, lunta lensi toisillakin 3 m ylös ja samat taakse. Vaikeaa oli tämäkin pätkä. Tökkii ja haukkaa ja katuu. 3 MK alku oli metsä spooria ja loppu tamperelaisittain aurattua peltoa. Tuulikin oli jo tuiskannut jonkun verran lisää lunta reitille. Hieman kankeutta oli taas pellolla mutta muuten meni ihan kohtalaisesti. Seuraavalla kierroksella pysyin jo hieman paremmin pystyssä. Ajo ajat oikeuttivat ensin 3 sijaan ja sitten seuraavana aamuna olinkin ollut 2 mutta palkinnot on jaettu ja hyllyssä komeilee 3 sijan pytty. Uudet ajanottolaitteet tekivät jekkua järjestäjille. Mutta tässäkin kohtaa voin huolletta nostaa hattua aikojen laskijoille koska ne ilmeisesti laskettiin kaikki uudestaan käsipelillä, ja ei varmasti ollut helppoa sekään. Ajattelin laittaa pokaaliin jonkun pienen merkin että sitten kun olen vanha pappana niin se muistuttaa moottoriurheilun vaativuudesta niin kilpailijoita kuin järjestäjiäkin kohtaan."

"Tässä kuvaajamme Virpi Miettinen ottaa postauskuvaa... "
-Markus-

Kuva: Jaken Monacosta

"Juupajaapa.. iltavuoroon taas mars. Ja järjestäjän aina kattovat himmeästi, kun oma lähtö on jossain iltapäivällä ja käyn ilmoittautumassa yleensä Maken kanssa samaan aikaan, eli tänäaamuna 7.05 luki tulostetussa AT lapussa. :o) Eihän ne sitä tietenkään tiedä, joten vaikutan varmastikin yli-innokkaalta....

No, aamu hujahti siinä palloillessa ja vihdoin Make starttasi radalle. Kun se sitten tuli ensimmäiseen huoltoon oli viesti selkeä. Pöperöä riitti. Laskettiin leikkiä kannattaako mun edes lähteä sinne rämpimään ja Make tuumi ettei kyllä ole ihan varma. Jaa, että niin hauskaa. Ehdottomasti mun feivörittiä tuommonen möhnä. Huoh...

Viimeinkin kellon tahmeat viisarit suostuivat etenemään aikaan, jossa voin kaivaa mopon autosta ja käydä katsastamassa sen. Istuinpa sitten siviilihousuilla vanhoihin kitkatahmoihin penkissä - voi pahus...

Kummallisen neutraalilla tuulella olin, vaikka kaikki hälisi reitin pehmeydestä ja millaista jauholaaria se olikaan, niin ei se juurikaan herättänyt mitään ahdistusta eikä kyllä intoakaan. Vihdoin pääsin valumaan starttipaikalle ja unohdin siinä hötäkässä kitkapurkin varikolla. Sinne 200m:n päähän. Maken äiti lähti sitten kipittämään sinne, ja varikon kohdalla nostin sitten pyrstöäni niin, että sai suihkautettua liimaa jakkaraan ja matka jatkui.
Onneksi siirtymää oli ennen pätkän alkua ja pääsi lämpenemään. Olihan se pehmeää, mutta jostain syystä ajo tuntui kulkevan rennosti. 1MK meni jouhean reippaasti ja yllättävän rennosti. Kolmasti kallistin kintun varaan melkein nurin, kun jäi saapikas jonnekin hankeen jarruttamaan, mutta vauhtia yritin sitten kiriä vähän lisää kun kämmäilin. Mietin oikein kuinka jaksoinkin keskittyä erittäin hyvin ajamiseen ja pää oli muutenkin sopivan tyhjä häiritsevistä ajatuksista. Mieli tasaisena edelleen 2MK:lle. Alkoi aurattu peltopyöritys. Yritin riivata itseäni oikein vimmatusti kaasuttamaan aina kun vain vähänkin suoraa oli edessä ja ajo tuntui oikein tempaavan mukaansa. Välillä pohja tempasi mopon mukaansa. Siinä oli sellainen taktinen 10cm matto, joka nosti haastetta potenssiin sata. Innostuin vähän liikaakin ja välillä kun pohja oli todella muhkuraista ja murkulaa oli riittävästi kerkesi vähän jännittämään miten käy. No pelto päättyi mutkan takana olevaan autoon ja lippusiimaan. Pari järkkäriäkin rekvisiittana siinä patsasteli. Täh? Olikos se jo maali? Reitti jatkui tien yli toiselle auraamattomalle muhjuiselle ja suratulle pellolle. Aprikoin siinä mielessäni, olinko siis jo maalissa vai vielä pätkällä? Jos ajaisin täysillä edelleenkin ja tämä olisikin se pitkä metsäsiirtymä olisin todennäköisesti kuollut saapuessani 3MK:n lähtöön. Rimpuilu väsyttää käsiä ja olisi viisasta hivenen levätä, mutta edelleen.... olinko siis pätkällä vai en?

Yhdessä peltomutkassa olikin sitten meidän toinen luottokuvaaja: Jamo ja kuinka ollakaan juuri kohdalla mopo polvistui kuin kameli käskystä ja Jamo huutaa: Jaksaa loppuun asti! Täh? Mihin loppuun? No voi pyhä Sylvi ja muut fiksut naiset! Olin siis edelleen MK:lla. Olin hukannut tuossa vehtaamisessa varmasti aivan liian kauan ja ärsytyksellä ei ollut rajaa kun tulin tulin vihdoin OIKEALLE maali viivalle. Yleensä ne ovat lippusiima shikaaneja, jossa vauhti tapetaan ja et V-O-I tajuamatta että saavuit maaliin. Täällä suosittiin läpiajoportteja, hupsista vaan ja samaa soittoa pystyi kaahottamaan maalin läpi. Oli siellä valkeassa hangessa A4 valkea lappu, jossa luki tikkukirjaimin MAALI. Siellä vähän kauempana... Raivosta sihisten painoin 3MK:n lähtöön ja pätkästä ei mitään muistikuvia, paitsi, että ajo kulki. En kaatuillut ja ne pari, jotka sain kiinni antoivat tietä nätisti heti. Sekavassa mielentilassa ajelin maaliin -paitsi, että Maken piti muistuttaa, että todellakin ajaisin maaliin, kun meinasin jäädä suoraan varikolle. Ei löydy suomen eikä saamen sanakirjasta adjektiivia kuvaamaan tunnetta kun tuloksissa oli 2 sija, voittajalle hävinneenä KYMMENEN SEKUNTIA. Olin ajanut pohjat sekä 1 että 3 MK:lle ja tuo surullinen spekulointi ollakko vaiko eikö ollakko vei taatusti enemmän kuin 10s. Samperi, että harmitti aikuisten oikeesti! Äiti lohdutti, että Mietaakin aikanaan hävisi MM mitalin kahdella sadasosasekunnilla.... SILTI!!!! se sentään antoi kaikkensa, minäpä ajelin pätkällä safaria... että näin..."
-Esmeralda-

Kuva: Jake Monacosta

Menokone talvienduro 20.2 2011

2011-02-21T11:26:00.000-08:00

Aamulla mittari näytti -31 astetta ja sisseinä kipusimme valkoiseen valaaseen mopoinemme ja nenät huurussa suuntana Keltakangas. Todellisuus hämärtyi sitämukaa kun vankkurit lämpeni ja harvalukuisella varikolla totuus veti totiseksi. -29 sanoi viereisen pakun kuski.. Osaanottaja määrä typistyi vajaaseen sataan, kun normaalisti niitä on 250-300 paikkeilla. Olimme jo aikaisemmin päättäneet, että lähdemme ajamaan jos kisat vain pidetään. Lady Cupin toinen osakilpailu niin Esmeralda oli varmasti menossa joten Markukselle olisi voinut hameen ostaa, jos olisi jättänyt ajamatta kylmyyden takia ;o)
1 kpl 15km MK:ta ajettavana endurolenkkinä, Esmeralda 2 kierrosta, Markus 4.

" Aamu oli kylmä kuin ryssän pers... mutta suurin osa kilpailijoista jaksoi silti naureskella kylmyyttä ja suomen talvea, kenties suurimmat vilukissat olivat jääneet vällyjen väliin kotiin. En voi väittää että pitäisin näin kylmistä ajokeleistä mutta käyvällä ja tämän päivän tapauksessa liikkuvalla laitteella ei keskeytetä. Katsastuksessa ja äänenmittauksessa hytisevät miehet nauroivat, että onpas tänään hiljaiset pyörät kun mittaritkin taisivat hieman temppuilla =) eipä siellä hirveästi viitsinyt ulkona juoruta ylimääräisiä, istukeli autossa ja hörppi lämmintä juomaa ja odotteli että kello lähestyi kymmentä. Ilma oli kuin morsian, aurinko loimotti taivaalla jo siihen malliin että kyllä se kesä varmasti taas joskus tulee. Siis oli erittäin mukava lähteä ajamaan kilpaa. Lähdin reitille ensimmäisenä ja tällä kertaa reitti oli todella positiivinen yllätys. Ei tarvinnut yhtään aurata latua ja siis ihan ennenkokematonta oli se että kurvissa ei tarvinnut nojailla PUIHIN =)

Reitti alkoi hajusta päätellen jonkilaisen jäteaseman nurkilta. Alku oli nopeaa traktorin tekemää spooria, josta se puikkasi metsään jossa se jatkui mielestäni nopeana ja jouheena sain hyvän rytmin päälle ja ajoin varmasti omaa vauhtiani ja koitin olla taas tekemättä ylimääräisiä enkeleitä ja kevätjuhla liikkeitä. Ehkä edellis illan sipsiä ja limua ei ollut se järkevin tankkaus tapa sillä aikamoinen hiki puski kypärään. Lasit löivät tällä kertaa ihan jumiin ja en siis nähnyt enää juuri mitään. Pätkä oli noin puolessa välissä, jossa oli myös nopeaa peltoa, aloin jo harkitsemaan lasien pois ottamista mutta pelkäsin silmieni puolesta ja päätin ajaa pelto osuuden loppuun lasien kanssa. Pelto osuuden loppupuolella kuulin ilkeän italialaisvalmisteisen moottoripyörän kiljuvan takanapäin, päänahkani poloinen tavoitteenaan. Eipä ollut enää epäselvää haparoiko jäisillä laseilla vai vetääkö silmät punaisina karkuun. Lasit siis kaulalle ja hanat auki, huhuh pääsinpäs karkuun.

Kierroksen loppu puolella kytkin alkoi mielestäni hieman oikuttelemaan mutta ajattelin sen kyllä kestävän kisan loppuun saakka. Toiselle kierrokselle lähdettäessä reitille oli tullut aika paljon huttua spooriin ja siitä johtuen renkuin ja ronkin taas ehkä hieman liikaa sitä kytkintä ja kolmen kilometrin jälkeen kytkin sanoi sopimuksensa irti. Loputkin oravat ja tirpelöt varmaan lähtivät pakoon kuin manailin itselleni keskellä metsää, muistaakseni olen keskeyttänyt tekniseenvikaan vain kerran. Viime kaudella pyörä toimi kuin unelma ja ei ollut mitään murheita ja tässäkin tapauksessa joutuu katsomaan peiliin. noh onneksi ei ollut vielä SM kisa. Kyllähän se aina ärsyttää jättää leikki kesken kun oli vielä niin mukavaa spooria alla. Tästä sisuuntuneena näytän ensiviikonloppuna kaikille että mistä se kana pissii tai ainakin yritys on kova =)"

-Markus-

Markus ehti juuri kertomaan keskeytyksestään, kun olin lähdössä toiselle kierrokselle..

"Olipas rapsakka keli... heti alkuun pakko pröystäillä parilla jutulla: kahvalämppärit ja neopren shortsit. Noin. Tulihan sanottua. Melontashortsien sesonki aika on viikko ennen Päijänteen ympäriajoa ja ei turhaa puhetta. Pyrstö pysyi lämpimänä.Arvelutti hieman kun pakkanen paukkui raivona vielä startin aikaan,vaikka lähtöaikataulua muutettiinkin. Toivoin, ettei keuhkot jäädy. Kahvalämppärit toimi upeasti.. höyry nousi tankotumpuista ja sormet oli tyytyväisenä. Silti vaatetta oli niin paljon, että olo oli kuin pallokalalla.
Startista oli lyhyt muutaman sadan metrin siirtymä pätkän alkuun ja sitten tositoimiin. Kaveri lähtölampulla jaksoi seisoa ulkosalla ja joka kerta läpsäytti hartioille iloisesti matkaan. Upea asenne pakkasen keskellä!
Mopo toimi hienosti vaikka pakkasta ties kuinka paljon. Ja spoori... se oli kaikkien spoorien kuningas. En koko talvena ole päässyt ajamaan yhtä hienoa reittiä! Hurmoksessa laskettelin menemään mitenkuten koviten pääsin ja ajaminen maistui niin hyvältä, että hymyilin minkä teipatulta naamaltani kykenin. Tosin tuoksahtava komposti, jota kiertelimme piti aistit tasapainossa =) Jonkun kilometrin jälkeen alkoi tulla mopoja takavalo edellä vastaan ja vaikka ohituspaikkoja oli kyllä tehty aika usein niin jotkut antoivat tietä mallikkaasti siltä männän työtahdilta kun huomasivat minut.

Reitti puikkelehti metsässä jouheana ja vaihtui spoorista auratuksi peltoradaksi ja kaasutin simona kun latu aukesi. Niin no.. kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piti jarruttaa. Tiedä kumpi tapahtui ensin, etupyörä alta vai harha arvio, mutta niin meni nurin, että heilahti. Nopeat liikkeet on näyttäviä. Hanskat liimautuneina lämpimiin tuppiin nostin niiltä neoprenpersuksien sijoiltani keksinnön vertikaaliin vaateriin ja koska kone kävi, ei muutakun satulaan ja matka jatkui. Olisi sitä pehmeämpäänkin paikkaan voinut kontata, mutta onneksi kyynerpää ei haljennut. Kyynersuojat..mitkä ne on? Nyt tosin maltoin mutkiin hivenen rauhallisemmin jarrutella. Eturengas tuntui jotenkin heti nousevan lumipatjan päälle ja hallinta karkasi. Muutama kaveri tuli vielä vastaan ja antoivat kyllä mukavasti latua. Aina siinä menee kyllä oma aikansa kun joutuu ajamaan kaadetun mopon renkaiden yli ja joskus tartuin kiinni jostain jalkatapista tai muusta. Yritin kyllä nätisti, ja toivottavasti en rikkonut keneltäkään mitään. Joskus lykästi ja ohituspaikka sattui kohdille. No, ajo kulki muuten mukavasti, lainasin Maken crossista vakiokorkuisen penkin ja ajoasento oli madallettuun verrattuna heti hyvä. Ja kitkaspray piti pallokalan tukevasti lauteilla.

Ensimmäinen kierros takana ja hyvin aikaa tankata ja hakata jäitä moposta, jota oli kertynyt aikalailla jokapuolelle. Takajarrukaan ei toiminut enää muutamaan kilometriin vaikka kuinka potki polkimen solmuun ja lopulta näköjään tajuttomaksi. Vai ajoinkohan johonkin spoorin reunaan?! Toisella kierroksella huomasi heti alkuunsa, kuinka rännin pohja oli alkanut möyhiintyä. Paikoitellen vaikka kuinka kaasutti, niin takapyörä rullasi jauholaarissa, eikä meinannut edetä millään. Ei sinne kuitenkaan pysyvästi jääty ja matka jatkui eikä pattejakaan ollut kasvanut. Spoorinreunat hipoi korkeutta, joka tekee manuaalista automaatin, yleensä vain isommalle vaihteelle ja silloin kun sitä vähiten odotti ja piikkihän lähtee kohtuu tahmeasti nelosella mutkasta :o) Puolessa sekunnissa rekisteröin erään mutkan takana nököttämässä korpeen hylätyn toverin. Maken mopo värjötteli umpihangessa spoorin vieressä. Jälleen alkoi selkä osastoa tulla vastaan ja taas samat anteeksikiitos.. kiitosvaankovasti.. Sitten voi juupeli eräs sankari, jonka tavoitin, yritti nostaa vauhtia edessäni ja ajoi useankin ohituspaikan ohi, eikä antaa tietä. Noh, sillä seurauksella, että kaatui eteen monesti ja aina pomppasi takaisin pystyyn kuin vieteriukko, nosti kolme metriä spooria ilmaan ja kaasutti matkoihinsa. Ehdin nippanappa aina pysähtymään kun releet levisi poikittain spoorin täytteksi ja kerran sitten melkein törmäsin siihen ja etujarrua krampinlailla survoen ja takapyörä ilmassa ja itsekin kaaduin siihen sen perään.Tulimme vihdoin auratulle pellolle ja tämä sankari sitten liippasi nutulleen avaten ladun niin pääsin jatkamaan matkaani. Olihan vaikeaa ajaa toisen takana kun lumipölly täytti ilman ja sai ajaa ihan tukevassa pilvessä. Siis sellaisessa cumulus hattarassa ei hamppu tötterössä. Kaikenkaikkiaan alkoi muhjua olla niin, että piikkikin alkoi tuhisemaan vähän höyryä kun joutui kiljuttamaan.

Silti kaikesta huolimatta tästä päivästä jäi hyvä fiilis. Reitti oli kerrassaan upea ja ne onnettomat, jotka peruivat varmasti pakkasen takia suurelta osin, menettivät kyllä loistavan päivän. Saldona luokan 3 sija ja Lady Cupissa säilyi toinen sija."
-Esmeralda-

KTM Nordicin tiimi ilta 16.2 2011

2011-02-18T10:20:00.000-08:00

KTM Nordic toivotti tervetulleeksi jälleen tiimien kuljettajat mekaanikkoineen tiloihinsa. Kuulemma perinteinen tempaus, mutta me olimme siellä ensimmäistä kertaa ja edustimme Team Motopalvelua. Kun meidät oli vaatetettu, kävimme wrappien kimppuun. Mutustellessamme kukkura lautasellisiamme tyhjiksi vaihtelimme kuulumisia tuttujen kanssa. Siellä oli myös crossipuoli edustettuna ja paljon juniorikuskeja. Myös tiimien "isät" olivat läsnä. Alkuun esittelyt ja kuskit myös esitteli lyhyeseti itsensä, mitä on tehnyt ja mitä meinaa tehdä. Ja mistä tiimistä. Sinänsä se oli hyvä, sillä crossipuolelta ei tunnettu juurikaan ketään.

Kuva: KTM Nordic

Sitten Jaro Sihvonen kävikin lyhyesti läpi kuinka selviytyä mallikkaasti kaudesta median kanssa ja ylipäätänsä varikko käyttäytymisestä. Asioita, jotka tietää, mutta pitäisi muistaa myös silloin kun on jostain syystä "mennyt munilleen" ja tempperamentti kiehuu kuin noidankattila... sammakoineen ja lepakoineen päivineen ..

Ajamiseen tulee laitettua itsensä likoon aikalailla, joten vaatii taitoa pitää sammakot ja lepakot kattilassa.

Sitten meidät jaettiinkin tiimeittäin joukkueisiin ja aloitimme rastipolun. Konkarit varmaan tiesi mitä odottaa, mutta me oltiin pihalla kuin lintulaudat.. Kuuliaisena marvelsimme jonon hännillä ihmetellen mitäs sitten..

Palikkatesti. Pahvinpaloista neliö. Aika alkaa nyt. Saimme kuin saimmekin palikat nopeasti paikoilleen ja sitten eteenpäin.. Rasteja oli tietovisaa.. mekaanikon hommia, pikkumopolla ajoa ja jonkunsortin wii peli, jossa heiteltiin koripalloa. Oli ihan hauskaa, vaikka ulkorastilla olisi voinut olla joku toti tarjoilu varsinkin kun teemana oli ajaa niin hiljaa kuin mahdollista merkitty rata läpi. Hyrrr.... =)

Hauska ilta oli ja kaiken kukkuraksi kun tulokset kisailusta julistettiin oli Team Motopalvelu ykkönen!

Mutta sehän oli oikeastaan Älykkö-Oskarin ansiota.. ;o)

-Esmeralda ja Markus-

Numibia Snow Enduro 13.2 2011

2011-02-14T10:34:00.000-08:00

Pakkanen paukkui -24 raatia ja kun saavuimme kisapaikalle. Järjestäjät tuumivat ja pähkivät ja päättivät viimein noin tuntia ennen starttia siirtää kisoja kahdella tunnilla eteenpäin. Alunperin A:n, B:n ja V40:nen piti ajaa 2 kierrosta, mutta kisa typistyi heidän osaltaan yhteen kierrokseen. Iltapäivän aikataulu pysyi paikoillaan, johan siellä olisi pitänyt viimeisillä olla kypärävalot mukana, että löytää metsästä kotiin.
Markus starttasi siis klo 9.04:n sijasta 11.04.

"No niin pakkasen puremat on saatu hoidettua jo kuntoon ja seuraavia kisoja odotellessa kerrataan Numibia Snow Enduro kilpailun tunnelmat. Viime kisan jälkeen olen pohtinut tosi paljon että minkä takia täytyy kokoajan riehua ja koheltaa ja niiden summa on kaatuilu ja kaikki menee ihan munilleen. Viikolla flunssa alkoi aika vahvasti tunkeutumaan elimistöön ja päätin vain kiillotella mopoa ja levätä kisaa varten. Launtaina olin ajamassa kevyesti ja samalla testaamassa rengasta jonka Turkulainen MP-liike MOLITOR OY tarjosi kisoihin. Treeneissä yritin vain ajaa niin rauhassa että eteneminen olisi "maksimaalista" Esmeralda oli varikolla tiirailemassa ja oli valmis antamaan sapiskaa jos ajaminen peltopätkällä olisi lepatusta ja lumi lentäisi enemmän suoraan ylös kuin taakse. Muutaman kierroksen jälkeen ajo alkoi kuulemma näyttämään jo paljon paremmalta ja vauhtiakin oli ja enemmän heheh ja itsestäni tuntui vähän kankealta. Saattaa olla että pieni flunssa tai mikä liekin pöpö nitisti sen villivarsan ja siitä tulikuin työhevonen joka sästelee voimiaan ja keskittyy työntekemiseen. =) Vertauskuva a`la Esme =)
Kilpailu aamuna oli lievästi sanottuna aika rapea ilma, henkeen otti kun työnteli mopoa autoon. Ei jummi mikä pakkanen, mutta sehän on kaikille yhtä kylmää kyytiä. En edes harkinnut että olisin jäänyt kisoista pois.Varikolla ehkä eniten kuultu lause oli "ei tana tääl on KYLMÄ!" =)
sitähän se oli ja onneksi kilpailun johto oli viisas ja päätti että kisaan startataan 2 tuntia myöhemmin ja ajettaisiin vain yksi kierros, ei kuulunut paljon vastaväitteitä. Starttasin kisaan 11.04 ja pakkanen oli ehkä laskenut muutaman asteen. Siirtymä ensimmäiselle maastokokeelle ei onneksi ollut kovin pitkä ja kaikki ajoivat mielellään alle nopeusrajoitusten. Iskunvaimentimet olivat ihan kohmeessa tuntui kuin olisi ajanut puuhevonen jalkojen välissä. Ennen ensimmäisen maastokeen alkua lämmitelin käsiä kunnolla pakoputkessa ja odottelin omaa lähtövuoroani.Maastokoe starttasi heti peltospoorilla jossa ei tarvinnut pumppailla pahemmin. Oli makeen näköistä katsella kun ensimmäiset luukuttivat pelto suoraa ja noin 3m lumipölly perässään.Sain luvan lähteä mk:lle rivakasti mutta ehkä kuitenkin varmemmin mitä viimekisoissa. Mutkiin rauhoitin riittävästi että pysyin pystyssä. Hyvä mittari sykkeestä oli se kun ajolasit alkoivat mennä ulkopuolelta huuruun niin oli pakko rauhoittaa vielä lisää, rauhoitin hieman, huurua alkoi vieläkin jäädä laseihin niin jouduin vieläkin rauhoittumaan ja ajamaan varmemmin. Pelkäsin kokoajan, että kohta joku tulee niskaan huohottamaan ja ajaa ohi, mutta ketään ei kuulunut ja tuumailin että keli on siis vaikea muillekkin. Ykköspätkä meni aika mukavasti ei mitään murheita. Toinen maastokoe alkoi myös nopella pelto-osuudella, jonka jälkeen siirryttiin metsänsiimekseen jossa oli pienehkö nousu. Kaikki meni ihan mukavasti, kunnes mäen loppu päässä jalka taisi kauhoa lunta ja horjahdin ja vauhti loppui siihen. Noh ei tässä mitään hätää ajattelin ja yritin lyödä kaasua ja jatkaa matkaa, mutta tietysti takanakin alla oli paljas kallio =/ ja pyörä jäi sutkuttelemaan paikoilleen ja jouduin työntö puuhiin. Ajolasit siinä tietysti meni ihan jäähän kun läähätin ja puuskuttelin ja loppu matka meni hieman kurkkiessa ja tiirailessa lasien läpi sen minkä pystyi. Lasien pois ottaminen ei houkutellut juurikaan koska silmät olisivat todennäköisesti jäätynyt kiinni tai jotain muuta ikävää. Maastokoe 3 meni myös aika hyvin, sain mielestäni hyvän rytmin ja koitin pysyä pystyssä. Tällä mk:lla oli myös mukava karstan poisto-osuus jossa ajettiin muutama kilometri tietä pitkin niin kovin kuin laitteet kulki ja sepä oli mukavaa. kaksi viimeistä maastokoetta noudatteli samaa kavaa ja suuremmilta hölmöilyiltä vältyttiin. Pakkanen alkoi jo nakertelemaan poskia ikävästi mutta en antanut sen haitata. Kisan tulos oli A125 luokan 3 ja yleiskilpailun 7 noin niinku ammattikoulu pohjalta laskettuna. Jokseenkin tämä päivä oli tyydyttävämpi kuin luokka voitto Mäntsälässä. Tätä päivää täytyy muistella ja hakea sitä ajoa josta se kello pitää, itsekin pidin tästä ajotyylistä koska se vei paljon vähemmän voimia.

Kuvat legendaariselta Niemisen montulta, jossa oli myös erittäin paljon yleisöä pidin tästä pätkästä tosi paljon. Se oli nopea tempoinen, vaihteleva ja lopussa sijaitseva hiekkakuoppa pyöritys oli makea.

Reitti oli runsas luminen ihan joka kohdasta ja aamun ensimäiset kilpailijat pääsivät ajamaan jonkinlaisessa hankikannossa ja päivän mittään ränni oli kynnetty jo aika pahasti ruvelle"
-Markus-

Pirttila.com Hyvinkää 6.2 2011

2011-02-09T00:10:00.000-08:00

Esmeralda starttasi aamusta pikkupakkasessa n.13km reitille, joka ajettiin vapaasti 2 kierrosta omaan tahtiin. Kuitenkaan ylittämättä 2h30min ajoaikaa.

"Juoksin kuin mielipuoli ympäri varikkoa ja yritin saada kropan auki. Lämmittelyä oli pätkää ennen hurjat 100m. Painajaisia mulle nämä tällaiset, olen ihan jähmeessä pitkään. Kovasti lähdin luokkavoittoa hakemaan ja liekö se yöllä pari kertaa herättikin ja leposyke sadan päällä pitkälti =). Etuiskareitani muutettiin radikaalisti ja piru, että toimivatkin hienosti. Itseasiassa muutos sai takaiskarinkin toimimaan eikä vain hakkaamaan sisuskaluja muusiksi. Kypärä lippaa myöden täynnä itseluottamusta suoriuduin lähtöä odottelemaan. Ajoinkin Hannan kiinni aika alkuunsa. Saapas haukkasi vähän kiinni ja muutama sekunti ja selkä katosi. Ajoin uudelleen kiinni ja ajattelin pysyä perässä odottaen josko tekisi virheen. Sitten alkoi tulla ohitettavia selkiä vastaan. Hanna luikahti sopivasti juuri ohi ja minä jäin taakse. Vähän matkaa eteenpäin tämä sankari sitten kaatui suoraan eteeni, ja kiiruhdin käytännössä melkein yli. Sain Hannan uudestaan kiinni pikku kinkamassa, jossa oli varmaan ollut jotain ohjelmaa, ja koska pääsin sattumalta heittämällä pikku mäestä läpi huohotin taas Hannan takakontissa.

Seuraava selkä ohitettavaksi ja taas Hanna pinkaisi juuri ohi kun aurattu paikka tuli ja minä en ehtinyt. Yli kilometrin ajoin tämän herran takana kunnes antoi latua. Siellä ei sattunut kohdalle edes tupla spooreja tai aurattuja ohituspaikkoja. Voi pojat, että söi...yritin lähteä riehumaan kadotettuja sekunteja sillä seurauksella, että tein vain enemmän pikkuvirheitä, mutta kun hetkeksi joutui laskemaan oman ajovauhdin, niin meni taas tovi ennenkun sen löysi ja alkoi kulkemaan. Taas joku tuli vastaan, mutta tämä herra taisi kuulla jo ajoissa, kun jäi auratulle paikalle odottamaan antaen tietä. Kiittelin kaikilla kielillä ja yritin kiiruhtaa minkä pystyin. Spoori oli aika tuhnuista ja pehmeää ja kaarteet oli jostain ihmeen kumman syystä ajettu niin pystyyn, että ulkojalkaspoori oli se kantava, sisällä ei ollut oikein edes tilaa saappaalle. Tuntui, että joutui kiikkumaan pitkälti ulos mutkasta tasapainoa hakien ennenkuin oli pystysuorassa ja pystyi kaasuttamaan taas. Pärräsin sitä yksinäni - luojan kiitos ei ollut kuulijoita- .Ajo tökki mielestäni, vaikka katsomassa olleet kaverit sanoivatkin, että näytti rennolta ja helpolta (täytyykin ehdottaa optikolla käyntiä) milloin olin ajamassa oman saappaan yli ja milloin hapuili muuten vaan. Isossa ylämäessä olikin sitten vasen ajoura ruuhkassa. Siellä pötkötti ukkoa ja mopoa ja rynnistin siis oikean puoleiseen ränniin. Pääsihän siitäkin vaikka oli syvähkö ja mujuinen. Sitten olikin crossiradan pätkiä edessä ja en kyllä ole metriäkään ajanut koko talvena crossia ja huimasi jo nousta tapeillekin seisomaan. Hyppyreihin suhtauduin kunnioituksen sekaisella varovaisuudella. Patikko meni mukavasti loikottaessa ja ihana uusi eturengas piti mutkissa...

Kuva: Jake Monacosta

Ensimmäisen kierroksen jälkeen tulin siis varikolle turhautuneena yrityksestä ja töppäilyistä. Tajusin myös, että kaikki spoorit, joissa harjoittelen ovat kovia paljon ajettuja rännejä, joissa vauhtini on ihan muuta toista. Tällaisessa pehmeässä en vain osaa löytää kaikkia palikoita aina kohdilleen. Toiselle kierrokselle mars. Alku lähti lupaavammin, ja olin selkeästi jo lämmennyt ja spoori oli putsaantunut ja helpottunut mielestäni. Nyt ehdin jo ehkä puoliväliin kunnes tuli selkiä vastaan. Aika nopeasti nämä väistivät ja kiittelin kovasti. Hyvän matkaa olin painellut ja sitten yhdessä metsän spoori patikossa karkasi keksintö lapasesta. Spoorin viereen umpihankeen töks. Ei mihnään. Ei eteen ei taakse ei ylös.. Yritin vaihteella keulittaa jalan varassa etupäätä ylös sillä seurauksella, että kaivoi takatassun telluksen pintakerrokseen asti. Mietin jo pitääkö se purkaa osiksi ja osa kerrallaan kantaa takaisin spooriin. Aika kului ja viimeinen epätoivoinen yritys. Kolme ihmistä seisoi lumikasan päällä viidenkymmenen metrin päässä todistamassa pohjoiskalotin suurinta itku potku raivaria. Vastahakoisesti hanki luopui saaliistaan, ja pelastin mopon pinteestä..puuskuttaen kun olisin juossut koko pätkän ilman mopoa siihen asti, hyppäsin satulaan kuin Tex Willer ja karautin seuraavalle dyynille, silmissä näin tähtitaivaan =). Onneksi muutama sekunti niin palauduin ja taisto jatkui. Yhdestä mäkinyppylästä oli eräs kaveri jatkanut suoraan, senkin jälkeen kun spoori aikapäiviä sitten kääntynyt vasemmalle. Husse oli tunnistettavissa vielä takavalosta. Anteeksi voisin pyytää siltä, joka auliisti pysähtyi ja antoi tietä minulle, vaikka urpona olin ajanut sen perässä samaan ränniin, vaikka vieressä meni juurikin ohitus spoori. Häpeissäni kiittelin... Tiesin, että osaltani peli oli ykköseen pelattu, ja vaikka luokassa tulin toiseksi niin se tuntui niiiiin häviöltä. Vaan lisää harjoitusta ja reittihän oli hieno, kuskissahan se vika oli =). Iltapäiväksi siirryin huolto hommiin kun Make starttasi radalle"

-Esmeralda-

Kuva: Jake Monacosta

Markus starttasi puoliltapäivin ja urakkana 4 kierrosta ajoaikaa 3h. Omaan vapaasesen tahtiin...

" Juupa jaapa.. Aamulla olin Esmen huoltomiehenä ja seurailin toisten suorituksia ennen omaa rykäisyä. Ilma oli hieno ja fiilis oli jokseenkin odottava, kilpailunumero yksi ja luokka ja yleiskilpailun voitto oli mielessä, tiesin että se ei tule olemaan helppoa sillä Riku Riiheläisellä oli samat tavoitteet ja varmasti jäänyt viimeviikonlopun keskeytys kaihertamaan, tietysti A 125 luokassa oli vielä muutama nimi joiden vauhtia en vielä ollut päässyt mittaamaan. Kello lähenteli puoltapäivää ja oli aika valmistautua ajoon, ilmoittautumis ja katsastusoperaatiot oli hoidettu, kamat niskaan ja alku lämpöä päälle ja baanalle. Koitin ottaa kunnon hien päälle jo varikolla koska lähdöstä oli noin 100m maastokokeen lähtöön niin ei olisi ihan tukossa koska tarkoitus oli vetää heti läpät selälleen ja koittaa syöttää muille lunta. Joopa joo, spoori oli aamukuskien jäljiltä aika pöperöä ja ihmisten talloma spoori ei yhtään edes auttanut etenemistä. yritin päästä eteenpäin niinkovin kuin ikinä vain pääsisin mutta kun pyörä ei sovi sinne ränniin ei sitten millään, olo olikuin ajaisi metrin pidemmällä pyörällä ja eri suuntaan kuin toiset olivat ajaneet, kaiki mutkat olivat niin pystyjä ettei saanut millään pyörää kallistettua, mutkasta ulos yrittäessä olit kuin etana sadanmetrin aitajuoksussa ja jarrutuksessa kuin sprintteri loskakelillä eli aina menossa väärään suuntaan. Puoli kierrosta ajettu, naamallaan jo kaksi kertaa ja näin että Riiheläinen oli jo kannassa.. oi voi voi pataan tulee nin että kilinä käy. Ei kauaakaan kun olin taas jo nurin jossakin risukossa ja siinähän oli hyvä antaa samalla latua Rikulle. Seuraavalle kierrokselle lähdettäessä ajattelin lyödä paineita Riiheläisen kypärän sisään ja tarkoitus oli lähteä taka-ajoon, olin melkein varma että kuulin hänen ajavan jo pätkällä siis äkkiä viivalle ja perään, pätkän alku päässä ajettiin nopeaa sprintti radan pohjaa jossa oli näkyvyys hyvä kaikkialle, harmikseni huomasin että Riiheläinen olikin lähtenyt taas MINUN perääni olisihan se pitänyt arvata että se vanha kettu lymyili jossakin ja näin paineet ehkä siirtyivät enemmän minulle. =)

Toinen ja kolmas kierros menivät oikeastaan mielestäni ihan kohtalaisesti reitti oli muuttunut ihan täysin, nyt mahtui kääntämään kurveissa ja spoorista oli tullut jouheampi ja vauhdikkaampi, tietysti joissakin mutkissa puut olivat niin lähellä että nakit hivelivät männyn kaarnaa aina välillä. Sana "vapaata ajoa" räsähti jo heti alkuunsa korvaani ja tiesin sen aiheuttavan ongelmia koska jossakin kohtaa hieman hitaammat kuskit olisivat todennäköisesti reitillä tiellä ja metrin hangen ansiosta ohittaminen ei ole mielekästä kummallekkaan osapuolelle, viimeiselle kierrokselle lähdettäessä oli jäänyt jo noin minuutin kärjestä ja tiesin että ajamalla se ei onnistu päätin kuitenkin lähteä survomaan täysillä jos kuitenkin tuuri olisi minun puolella? Odottelin lähdössä aika kaun että B miehet ehtivät alta pois, noh alkoi vilu tulla puseroon niin ajattelin ampaista matkaan. Reitin loppupäässä alkoi tulla miehiä vastaan, aika mukavasti antoivat tietä mutta aikaa menee aina hukkaan, yksi ohitustilanne oli ohitusspoori kohdassa ja huokaisin että jes enää ei mene aikaa niin paljon, mutta kun katsoin uudestaan oli kanssa kilpailijan laitteet poikittain tukkien molemmat spoorit voi kilin kellit sentään kaveri oli jumissa pyörän alla eikä päässyt siinä kohtaa pystyyn siirtämään pyörää sivuun ja yli ei ajeta niin umpi hanki kutsuu =). Lunta oli ihan sikana mutta aika tavallaan mukavasti pääsin ohi. Noh tää oli tällästä tällä kertaa tuloksena Yleiskilpailun 2 ja A125 luokan 2 sija. Kisa oli pettymys koska voittoa lähdin hakemaan ja sitä ei tullut eroa kärkeen jäi n 2min ja hölmöilyyn meni varmaan 1 min 30 sekkaa. Eroa oli kuitenkin sen verran että tulos olisi ollut todennäköisesti sama mutta pienemmällä erolla. Kotiin päin tultaessa molemmat mökötti autossa kun voittoa ei herunut tälläkertaa kummallekkaan ja hetken päästä totesimme että olimme kummatkin "vain" toisia ja sekös alkoi naurattaa =) olen saanut aika paljon agressiivusuutta ajamiseen ja vielä täytyisi muutta että se kellokin tykkäisi omasta ajosta. =)"

-Markus-

Kuva:Xracing

Motorengas Mäntsälä 29.1 2011

2011-01-30T08:08:00.000-08:00

Kauden avaus, ensimmäiset talvikisat.

"Kauden ensimmäinen endurokisa ajettiin Mäntsälässä, kisassa ajettiin 3MK ja ne kahteen kertaan.

Aamu alkoi normaaleilla rutiineilla ja ehkä normaalia suuremmalla jännityksellä loin ehkä itselleni likaa paineita kun luin että Nikanderin Riku oli kuumeessa eikä näin päässyt kisoihin mukaan, silloin päätin että luokka voitto oli tultava. Varikolla normaalit ilmoittautumis ja katsastus jutut kuntoon ja kamat niskaan ja odottelemaan koska oma lähtö aika tulee.

9.03 lippu heilahti ja saimme luvan lähteä kohti ensimäisiä maastokokeita,ensin oli pieni siirtymä metsässä jonka jälkeen jatkoimme muutamia kilometrejä tietä pitkin ja pellolle missä oli hyvää lämmittely spooria, ajoin aika reipasta vauhtia kaikki maasto siirtymät että saa paikat notkeiksi ja kädet lämpimäksi. MK1 lähti aika mukavasti kulkemaan, hieman oli ehkä turhaa riehumista. Alku oli jouheaa metsä spooria ja pieni pellon ylitys ja sitten päästiin luukuttamaan tielle joka meni 25 tien alta hieman alikulku tunnelin jälkeen ennen metsään siirtymistä jarrutuksessa nousin tapeille seisomaan ja jarrutuksessa liippasin itseltäni eturenkaan alta vedin aika moiset naamat, mitäköhän oli mielessä kun piti nousta tapeille? en tiedä, laitteet äkkiä pystyyn ja menoksi tanko oli käätynyt ikävästi ja se haittasi hieman loppu pätkän ajoa ja kaaduin vielä kerran kun jalka haukkasi hankeen, eli ei siis kauhean vahva aloitus koitin hieman rauhoittua ja alkaa taas keskittymään siihen miten pitäisi ajaa. MK2 alkoi metsä spoorilla ja välissä oli tie pätkää jossa oli pattista spooria ja lopussa oli pellolla pientä spoori pyöritystä, tällä pätkällä ei ollut oikeastaan mitään ongelmia ja kellokin näytti pitävän ajostani sillä ajoin yleiskilpailun pohjat tälle pätkälle. MK3 oli suoraviivainen ja aika nopeaa, spoori seuraili kaasulinjaa pitkin ampumaradalle jossa oli varikko. Kantosella oli jotain murheita pyörässä niin lähdin hänen eteensä pätkälle noh ei mennyt kauaa kun näin Oskun olevan jo aika lähellä ja päästin hänet ohi kävi tuuri että sattui osumaan sellainen kohta missä oli vähän vähemmän lunta niin kummatkin oli tyytyväisiä, aloin jahdata Oskaria ja päätin että nyt ei päästetä sitä karkuun aluksi meinasi tulla eroa mutta sitten aloin kahvaamaan oikein urakalla niin sitten eroa ei enää tullut. olin aika tyytyväinen että pysyin perässä ainahan toisen perässä on helpompi ajaa mutta nyt tietää kuinka kovin pitäisi ajaa joka paikassa. bensaa muuten meni melkein koko tankkillinen noissa 3 maastokokeessa =) varikolle huoltoon ja bensaa tankkiin ja menoksi uudelle kierrokselle. MK1 oli kaivettu ihan puhki katki riekaleiksi lumisohjoa oli kaikki paikat täynnä ja jäätäviä pusseja puhjennut joka mutkaan. Kaatulin alussa muutaman kerran mutkaan joka oli puhjennut ja piti taas rauhottaa ajamista, alkoi olla reitti aika vaikeessa kunnossa. meni ihan ok vähän ärsytti ne kaatumiset.

MK2 lähti kulkemaan aika kivasti tämä pätkä ei ollut ihan niin huonossa kunnossa kuin ykkönen ihan loppu puolella kaduin mutkassa kun jalka haukkasi taas hankeen. 100 metriä ennen MK loppua näytin katsojille kunnon viihdettä ja vedin meinaan sellaset lipat tangon yli että huhuhu etupyörä upposi hankeen ja sitten lähdettiin kun telkkä pöntöstä noo onneksi oli metri lunta niin ei käyny kuinkaan =)MK3 oli ihan hyvässä kunnossa aika paljon oli pattia mutta pätkä meni ihan mukavasti. voitin A125 luokan ja olin yleisessä 3 mutta tasokaan ei ollut niin kova luin SM kisoissa mutta tästä on hyvä jatkaa ensi viikonloppuun Hyvinkäälle jossa yritän voittaa A125 luokan."

-Markus-

Kuva: Janne Jalkanen

Kuva: Dan Lingberg

Esmeralda starttasi iltavuoroon.. liki yksi iltapäivällä poistui daamiluokka reitille. Missiona yksi kierros 3:n MK:n lenkkiä. Aikaa 1h30min, saa suorittaa...

"Koko aamu meni varikolla keekoilussa ja yritä siinä sitten pitää spirittä yllä kun odottaa, että tunnit matelee eteenpäin ja pääsis itse radalle. Äänimittaus hivenen jänskäs, nyt käytössä uusi konsti, jossa 2m päästä mitattiin täydellä kaasulla ja dp:t piti jäädä 112:n alle. Täysikaasu ei tarkoittanut vaijeri tiukalla niin kauan kunnes oksentaa männänrenkaat pakoputkesta, vaan kone ryntäytettiin täysille ja mittaus otettiin huipusta.

Ei kuitenkaan ollut hätiä mitiä, 108dp:tä tuli tuomioksi.

Tulihan se kello vihdoin viimein niin paljon, että rohkeni aloittaa rättisulkeiset. Make kävi huollossa pyörähtämässä ihan vaan kertoen, että reitti alkaa puuroutua ja pehmetä. Oi kuinka kivaa... Sekavassa mielentilassa lähdin viemään mopoa katsastukseen huopikkaat jalassa. Kypärästä etsittiin tarkkaan E-tyypitykset ja ajosaappaat kehoitettiin vaihtamaan, vaikka kehuivatkin hienoiksi...

Kun vihdoin päästiin tositoimiin niin todellisuus kopsahti jakeluun jo ensimmäisellä siirtymällä. Riiheläisen Rikun isältä sain kitkasprayta penkkin ja sehän piti. Niin, että kun yritin ylettyä maahan niin peppu ei liikahtanutkaan sivuun penkillä ja tyrmistys kesti sen sekunnin kun liki suorin vartaloin kupsahdin nietokseen. Hyvää tavaraa! Ennen 1MK:n alkua säätelin alustaa vähän pehmeämmäksi, en ollut varma haittaako, jos maksa ja perna vaihtaa paikkaa.. ja eikun rännin päähän jonottamaan lystinpitoa. Ja reitti oli aivan mahtava... sikäli jos tykkää laskea mäkeä lusikalla perunamuusissa. Jumaettä... jos pätkästä ois ottanu patit pois niin jäljelle olis jääny lähtö ja maali, sinällään ne ei ollut se haastavin osa vaan se vimmatun pöperö meinas tehdä höperöksi. Oma ajotyyli on aika stongan päällä oleva, ja eteen hain nytkin sillä seurauksella, että en todellakaan voinut enää määritellä minne, miten ja miksi. Olin koomassa. Eturengas hoiperteli iloisesti sinne tänne suratussa spoorinjäänteessä ja havannoin kipeästi muutamia fysiikan totuuksia kuten: pyöreä pyörä ei liiku pitkittäisessä urassa poikittain, välivapaa ei vedä mutkassa vaikka kaasuttaa kuinka ja puita ei kannata halailla ne ovat vain kasveja. Muutin ajotyyliä ja painopistettä enemmän taakse ja penkille istumaan ja rähmä, että se oli vaikeaa. Oisko mautonta asentaa chopper ryhtiseen enduroon apehanger stonga?! =) Olkavarret oli tulessa kun vihdoin konttasin pätkän maalista ulos. Näin etenin kuitenkin enemmän pysty kun vaakatasossa. Suuntana MK2.

Se oli lyhyempi eikä ihan niin perinteistä pyöritystä kuin ykkönen. Kitkaspray alkoi myös hivenen rauhoittumaan eli se oli tahmea, mutta ei pyrkinyt riistämään housuja jalasta aina kun yritti liikkua. Aika jees =)

Pikkuhiljaa homma alkoi luonnistumaan, vaikka ajoin yhdestä mutkan pussista yli läpi ja mopo muistutti lähinnä sorsaa sukeltamassa pyrstö pystyssä. Onneksi lähti repäisyllä ylös ja leikki sen kuin jatkui. Ei se yhtään helpommaksi tullut, mutta nyt sen kanssa jotenkin pystyi elämään. Viimeinen pätkä oli kaasuputkilinjan suorahkoa ränniä. Se varmasti kartalla näytti nopealta, kun poisti topografian ja defragmentaatiot - ne sellaiset pikselimössöt jotka ovat epätarkkaa. Niin kuin spoori., jossa enkeliparvi oli suorittanut maihinlaskun. Kärppänä luovin mönjässä ja myönnän, että varmisteluksi se viimeinen pätkä meni. Yritin edetä reippaasti, mutta vältin tietoisesti yli-yrittämistä. Loppusijoitus vain kahden minuutin päässä kärjestä 2:nen sekä luokassa, että Lady-Cupissa, jonka ensimmäinen osakilpailu tämä oli. Palkinnoiksi sain hienon pystin lisäksi SE Teamin lahjakortin ja naisten arvonnasta vielä FOXin hienon ajopuvun. Oli oikein mukava yllätys"

-Esmeralda-

Kuva: Dan Lindberg

Kuva: Janne Jalkanen

Bongattiin ehkä siisteimmät tankotumput, mitä olen eläessäni nähnyt! =D

PS sain viestiä Toukolan Tommilta, tumppujen omistajalta, että hänen ajokaverinsa reilu kymmenvuotias tytär Jenni oli tehnyt ne hänelle...

Uusi vuosi, samat kujeet...

2011-01-17T09:10:00.000-08:00

2011 siis pyörähtänyt iloisesti käyntiin ja spooriajoa kovasti treenattu ja yritetty treenata. Markuksella se käynnistyi kivuttomasti ja meikäläisellä vähän vähemmän. Takkua oli riittävästi alkumatkassa ja kunnes takaiskaria saatiin vähän lyhyemmäksi niin sitten alkoi vasta vähän onnistumaan. On se kyllä ihan ihme touhua tuo talviajo!
On löytynyt mukavasti ajokavereita, Mens:in endurokuskit ovat aika aktiivisia veikkoja ja mukavaa porukkaa ja löytyy monen tasoista kuskia -jokaiselle jotakin, joten olemme siellä ajelleet niin on molemmille seuraa kun jos kahdestaan lähdetään niin ajellaan hyvinkin pitkälti yksisteen =)
Markus sai uuden mopon alle juuri äsken, ja siihen on jo iskarit tehty ja sisäänajo suoritettu, joten ensimmäistä ulosajoa odotellessa.. Esmeralda jatkaa samalla vanhalla hyväksi ja luotettavaksi osoittautuneella mopolla, tosin siihenkin on uusittu paljon osia: moottorin laakerit ja mäntä sekä jarrulevyt ja muut jarruosat jne.. ja muovit vielä pitäisi... joten eiköhän se melkein uutta vastaava sitten ole, ainakin vol2...
Kausi starttaa käyntiin N.Y.T!

2010-12-23T07:17:00.000-08:00

Sandhill Enduro Racing Team toivottaa kaikille erittäin rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2011
-Esmeralda ja Markus-

Pro snoukkaajat mäessä =)

2010-12-18T08:13:00.000-08:00

Nyt on hyvä tehdä jotain muutakin välillä kun vain ajaa - sitä saa tehdä varmasti tarpeeksi tulevana kautena. Toki spooriinkin mennään, mutta nyt käytiin elämämme ensimmäistä kertaa snoukkaamassa. Maantec oli järjestänyt "talvirieha päivän" Talmassa ja sinnehän sitä lähdettiin. Tämä kuva on hetkestä, jolloin saimme vihdoin vermeet ojennukseen ja Markuksen pomo antoi hissiliput. Kyselin minne sillä pääsee niin Markus sanoi: Töölöön ensiapu klinikalle....
Kumpikaan meistä ei ole aikaisemmin ollut laskettelemassa ja pulkallakin on menty vain joko hevosen tai mopon vetämänä, joten homma oli hiukan hakusessa. Noin tuhannella eri tavalla persuuksilleen ja sitten alkoi jo etenemään mäkeä alas edes samaa vauhtia kun hissillä ylös. Siihen asti ylösmeno oli ollut vauhdikkaampaa =) ja ehdottomasti koko homman jännin osa oli juurikin se vimmatun hissi. Miten voikaan olla noinkin yksinkertainen kapistus niin ihmeellinen käyttää...
Kolmen tunnin hissiliput tuli melkein tappiin asti käytettyä ja kyllä se temuaminen alkoi pikkuhiljaa muistuttaa jo etäisesti lumilautailua. Hyvällä mielikuvituksella... Kyllä se hauskaa oli ja harjoittaa ainakin tasapainoa ja koordinaatiokykyä joten eiköhän se jossakin määrin tule meille talven ohjelmaan. Mukava välillä pitää ihan vain hauskaa, eikä aina treenata...

2010-12-17T11:49:00.000-08:00

Tämä oli ihan hyvä vuosi. Ei pahoja loukkaantumisia, kisa menestystäkin tuli ja tavoitteet saavutettiin mitä asetettiinkin. Mukaan mahtui ylä ja alamäkiä, mutta tämähän on enduroa eikä mitään maarataa... =)

Ensi vuoden kuviot alkaa selkiintyä ja Markus ajaa Team Motopalvelussa Kantosen Oskarin, Mellinin Mikon, Nikanderin Rikun ja Pohjosen Laurin kanssa. Mopo menee toivottavasti vaihtoon, mutta kuutiot ja merkki pysyy samana. Taisto SM A125 jatkuu, pyrkimyksenä kerhojoukkue paikka International Six Days Enduroon 2011 Kotkaan.
Esmeralda jatkaa samalla vanhalla mopolla, kone oli juuri auki ja kaikki laakerit, stefat ja mäntä vaihdettiin. 215h mittariin ehti kertyä... ajaa D ja C125 luokkia sekä CC cup:in. Tähtäimessä myös naisten maajoukkue ISDE:ssa 2011.
Mietinnässä ollut myös crossikilpailut, ainakin siihen pitäisi panostaa. Katsotaan. Ehkä viron puolelle keväästä ajamaan.

On aika tullut esittää suurkiitos kaikille, jotka ovat tukeneet ja auttaneet meitä matkan varrella. Sponsorit, jotka ovat rahoittaneet tavalla tai toisella tätä touhua tai vaikkapa Hytösen veljekset Turusta, jotka ovat lukemattomia kertoja säätäneet iskareitamme... tai muita ystäviä, jotka ovat hakeneet varaosia tai auttaneet huolloissa... Iso kiitos! Erikois maininta kuuluu ehdottomasti kuitenkin vanhemmillemme, he ovat olleet apuna ja tukena, myös erittäin paljon rahallisesti. Paljon eväitä ja oiottuja pakoputkia on mahtunut matkanvarrelle kaikkien varaosien ja rikkinäisten mersujen joukkoon, jossa ovat kantaneet kortensa valtaisaan enduro kekoon... ilman teitä tämä ei olisi onnistunut. Kiitos Päivi ja Seppo Michelsson sekä Leena ja Jorma Vesterinen.
Jos ei ajo/kisakaverit olisi niin mukavia ja touhu niin mielettömän hauskaa niin melkein toivoisin, että mahdolliset tulevat lapset keräilisivät postimerkkejä tai pelaisivat pingistä...
-Esmeralda ja Markus-

Käärme Kustaan kiemurat

2010-12-06T06:30:00.000-08:00

Käärme kustaa:
Nonniin... Yritin vähän etsiskellä kuvia meistä, mutta laihalla tuloksella, mutta muutamia kuitenkin.
Vähän erilainen loppu kuin suunnittelimme, mutta ajofiilikset silti korkealla ja toisaalta ihan hyvä mieli... vaikka käänteet kisan aikana vei harmillisesti vähän mieltä matalaksi.

Markus starttasi 9:18 ja Esmeralda 9:45. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja SILTI tuli ihan hullun kiire! Ilmoittautumisessa heti alkuun meni tietokoneet polvilleen ja vähintään kolme rinnan kymmenien metrien pitkä jono ukkoja oli jonottamassa käsin kirjoitettuja AT lappuja. Siinä jäi kaikki normi rutiinit hoitamatta kun piti juosta housuihin ja katsastukseen ja samantien lähtöön.

kuva Dan Lindberg

"Nyt on taas vietetty perinteinen itsenäisyyspäivä ja käärme kustaan ajot ajettu. Lähdin kisaan joukkueessa jossa oli mukana tämän vuoden 125 luokan pronssi mitalisti, Riku Riiheläinen ja jämsän hurja Olli Turma. Aamulla kun joukkue oli kasassa niin lähdettiin naamailemaan kohti ilmottautumis ja katsastus paikkoja, leuat kyllä hieman loksahti auki kun näimmä ilmoittautumis jonon ja sen vauhdin millä se eteni =) pakko tunnustaa että alkoi tulla sen verran kiire että piti alkaa häpeilemättömästi etuilemaan, päästettiin kuitenkin vielä kiireisemmät ohi ja saatiin nimet ja at-ajat arvottua paperille ja ei muutakuin katsastukseen olihan sielläkin tietysti porukkaa mutta se nyt meni aika jouheasti sentään. Selvittiin katsastuksesta niin siitä saikin juosta huopikkaat vinossa autolle ja alkaa venuttaa raappahousuja ja muita vermeitä niskaan, mahassa kiertää ei kerkeä vessaan, kauhea nälkä ei oikein ehdi syömäänkään enää tuumailin vain että täytyy pitää sen verran vauhtia että kaikki edellämainitut asiat unohtuu, tietysti jonkilainen pahatilanne voisi koitua "kohtaloksi" =) . Lähdön lähestyessä yritin pitää sormet lämpiminä ehkä hivenen huonoin tuloksin, kilpailukeskuksen lähdöstä maastokokeen lähtöön oli vajaa sata metriä, koitimme lämmittää koneet huolellisesti koska tavoite oli ajaa voitosta eikä mistään muusta! Saimme luvan lähteä ja kello alkoi juoksemaan siis hanat auki! Lähdin vetämään meidän joukkuetta ehkä hieman kovin liikkeelle ja päätin ottaa hieman pois ja ottaa järkevän vauhdin koska kierros oli n.20 km pitkä eikä mitään siirtymiä ollut.Kuva: Urheilukuvat Janne Tervola

Saimmekin mukavasti joukkueita kiinni ja päästiin ohi, reitti oli oikeastaan ihan mukavaa suomi enskaa, välillä jouheampaa ja välillä vähän hitaampaa kivikkoa, mutta maa oli jäässä ja reitti kesti tosi hyvin. Kaikki sujui oikestaan hyvin kenelläkään ei ollut mitään ongelmia mitä nyt sormet varmasti palelivat hieman Rikulla ja Ollillakin. Saavutimme jonon hännän ja ihmettelin että onko edessä joku upotus tai jotain mutta siellähän oli THE MÄKI ja ennen mäkeä oli suuri oja missä oli vain yksi silta ja siinä oli pallomerkit eli piti ajaa sen sillan yli ja pallojen välistä. Lähdin ohittamaan jonoa jostain sieltä ryteikön kautta mutta kuitenkin että pääsin sillan yli rikkomatta sääntöjä. Mäkeen nousu oli perinteisesti nolla vauhdilla ja mutkasta, pääsin ensimmäisellä kierroksella sen ihan ajamalla ylös, tungin vain itseni sinne sekaan ja huomasin sopivan reitin missä ei ollut miehiä pinossa eikä vinossa. Ylös päästyäni juoksin tai oikestaan liu`uin mäkeä alas opastamaan muita joukkueen jäseniä, kun pääsin alas niin pojat tulivatkin melkein vastaan ja ei muuta kuin takaisin ylös, se käveleminen oli kierroksen raskain osuus. =) Kaikki pääsivät mäen hyvin ylös, eka kiekka ajettu ja se meni tosi hyvin. Huollossa tankattiin mopot ja isännät ja siitä siirryttiin odottelemaan uudelle kierrokselle lähtöä. Lämmiteltiin koneita ennen lähtöä kunnes italialaisten invaasio kohdistui Rikun TM:ään ja veivät moottorista puristukset!!!?? Suut loksahtivat auki enemmän kuin linnunpojilla ruoka aikana. Noh pahus. Selvää oli että kolmessa minuutissa ei tehdä mitään kone remonttia joten leikki jäi siihen. Pettymys oli aika moinen mutta tää on motorsporttia ja kaikki on aina mahdollista. =) Mietimme hetken että lähdetäänkö ostamaan makkaraa kioskilta vai mitä tehdään, päätimme juhlia itsenäisyyspäivän ajoja kaksi henkisellä joukkueella ja lähdimme Ollin kanssa fiilistelemään reitille, eikä muuten ihan turhaan lähdettykään, joku oli kaatunut loukaanut selän sen verran ettei pystynyt nostamaan pyörää ylös mutta oli muuten kyllä kunnossa, meillä kun ei ollut enää kiire niin jelpattiin vähän kaveria. Reitti oli oikeastaan vähän parantunut suurin lumipöperö oli haihtunut pois. Taas oli mäen aika, väkeä oli kuin tois pualjokkee olevas turun toril silak markkinoitte aikka. Eli siinä määrin että jäimme odottelemaan vuoroamme alas ja jäimme haistelemaan glykoolin, pakokaasujen ja testosteronin käyhää. Pahimman ruuhkan hälvettyä päätin mennä itsekkin mukaan telmimään ja mäki meni sen verran vauhdilla ylös että pääsin jopa herkuttelemaan pienellä pompulla joka oli aivan mäen laella. =P Ajoin vielä yksin viimeisen kierroksen ihan treenimielessä kun kerran sinne asti oltiin ajettu ni ajetaan sitten myös. Hyvä mieli jäi kunnon ajoista vaikka tulosta ei saatukkaan niin sai ainakin ajaa.. KIITOKSET MAANTEC OY:LLE JOKA MAKSOI OSALLISTUMISMAKSUMME"
-Markus-"Ajoin joukkueessa Marttilan Juhan (tutustuimme Gotlannin reissulla) sekä Niemelän Janin kanssa. Jania en entuudestaan tuntenut, mutta nopeasti tultiin juttuun.
Kisapaikalla hässäkkä oli käsittämätön. Ehdimme juuri ja juuri omalla minuutilla lähtemään MK:lle ja olimme kuitenkin liki tuntia ennen ilmoittautumisjonossa. No, sama tilanne tietysti muillakin, mutta silti... olihan episodi.
Reitti tarjosi kuitenkin mukavaa tapeilta ajettavaa latua, joka jouhevasti kiemurteli metsässä ja hakkuu aluella. Kivikkoakin oli, mutta jotenkin kun pääsi tapeilta ajamaan niin alusta toimi mukavasti ja pysty pitämään sujuvaa vauhtia yllä. Sormet alkoi alkutaipaleella jäätymään ja hävisi ohjaustanko tuntumalta. Pari oho hups tilannetta ja hetkeksi piti vähän tasoittaa vauhtia ettei päädy rusetille oksan ympärille. Muiden joukkueiden selkiä alkoi tulla vastaan ja ohittelimme mukavasti porukkaa. Tosin sitten otin kontakti kamppailun kannon kanssa - kanto voitti ja selätti meikäläisen pötkölleen. Yksi joukkue painoi välittömästi ohi kun suoristelin ruoria, jottei mopo kulkisi kuin ajokoira vinottain kahdella uralla. Matka meni joutuisasti ja sormet alkoi sulaa ja sitten tulikin se ensimmäinen kivikkomäki. Pikkuisen kuoputin siinä puolivälissä, mutta matka jatkui. Taas tuli joukkueita ohiteltavaksi ja fiilikset alkoi muuttua kilvan ajoksi, kun ensin meinattiin jotos mielellä olla noviiseina liikkeellä. Paineltiin siinä menemään välillä kärki ukkoa vaihdellen ja sitten tuli vastaan paikallaan seisova selkä. Ja toinen. Ja itseasiassa kun katsoi eteenpäin niin niitä oli monta kymmentä. Mitä ihmettä??? Saavuimme pullonkaulaan noin sata metriä ennen mäkeä. Pallomerkit kavensi väylän muutamaan metriin, käsittäen yhden lankkusillan ja vieressä olevan ison ojanpohjan, josta saattoi hypätä yli halutessaan. Ainakin yrittää. Siinähän sitten seistiin. Ja kauan. Varmaan puolituntia tuhraantui siinä arpoessa ja mäkeen tunki väkeä kun viimeiseen väestösuojaan ilmahälytyksessä. Heti kun tuli metri tilaa niin oltiin jo takarenkaassa kiinni. Monta rinnan kaikki innolla tönimässä toistensa stongia, kaivamassa, sutimassa, työntämässä, kaatumassa, retuuttamassa, tunkemassa jne... ikinä kokenut moista! Naisten vaateliikkeen alennusmyynti simulaattori?! . Huh.. Mopoja ja ukkoja oli joka paikka täynnä, ettei koko mäestä välillä näkynyt metriäkään enempää. En pystynyt ajamalla etenemään, kun vähän väliä piti pysähtyä rinteeseen ja jalat ei yltäneet maahan. Työnsin ja Jani ja Juha auttoi. Lopun viimeksi en päässyt enää kiven takaa etenemään siltä puolen mopoa kun olin ja Juha otti toiselta puolen mopon haltuun ja ajoi viimeiset metrit sen ylös. Sitten vielä piti raivata tietä yhdelle mopolle. Jani oli päässyt aika kivuttomasti ylös, oli ollut juuri rakoa ja näinollen kaksi kolmesta oli jo mäen päällä. Juha puski joukossa eteenpäin ja välillä työnneltiin ja yritettiin samalla väistellä muita hurjia. Vihdoinkin kaikki ylhäällä. Loin vielä epäuskoisen katseen takaisin alas mäkeen ja puistelin päätäni. Uskomaton sotatanner!
Ja eikun radalle, kalliita minuutteja tuhlattu roppatolkulla. Loppureitti tarjosi aika samanlaista settiä kun alkupää, mutta jossakin vaiheessa meni slalomiksi puiden väliin ja totesin, että onneksi niitä puita oli yleensä peräjälkeen molemmin puolin, että kun osui ensin oikeanpuoliseen stongalla niin vasemmalta puu paiskasi takaisin ajo-uraan =) olo oli kun flipperikuulalla. Maaliin päästiin ja huollossa tankattiin ja juotiin vähän ja valmistauduttiin toiseen kierrokseen. AT mies pysäytti joukkueemme ja sanoi, sori tunnit täynnä. TÄH? Juu puoli tuntia yli aikaa ja se oli täynnä. Jasso. Emme siis päässeet toiselle kierrokselle ja se harmitti, koska suuri osa ajasta oli mennyt jonossa mäen alla. Olisi pitänyt sudittaa toisten selkiä pitkin ja työntää ukot nurin edestä ja rynniä sinne konstailematta. Jälkeenpäin kuulin, että osa oli mennyt ojan yli muualtakin kun pallojen välistä ja silloin kun Juha oli tulossa ylös mäkeä niin osa tuli mäen alta suoraan lippusiimat kaulan ympärillä kun olivat oikaisseet pullonkaula mutkan.
Noh, meidän jälkeemme lähti kuitenkin vielä joukkueita kierrokselle, jotka olivat pitkälti enemmän myöhässä kun me ja sekin harmitti =( Olisimme vain halunneet ajaa vielä sen yhden kierroksen. Mäkikin oli kuulemma muuttunut sitten helpommaksi kun se mutka oli oikaistu pois sieltä ja siihen pääsi suoraan ajamaan, eikä se sinällään mikään mikään mahdoton ollut, kunhan siellä ei ollut 2,75 ukkoa ja 0,2 mopoa neliösentillä....
No, ihan hyvä fiilis kuitenkin kun ajo kulki ja oli niin siistiä päästä vielä kerran tapeilta ajamaan ennen kun perspenkki kausi alkaa oikeasti."
-Esmeralda-

Gotland Grand National 6.11 2010

2010-11-10T12:24:00.000-08:00

Kisa on omana sivunaan -> juttuja matkan varrelta
ja täydennämme kuvia sinne heti kun saamme käsiimme. Oli hieno retki...

Sandhill tiimin kuvaukset

2010-10-19T11:29:00.000-07:00

Sandhill Enduro Racing Teamin kuvaukset 17.10 2010

Virpi otti tiimille edustuskuvia sponsori jne käyttöön ja tulihan sitä jotain saatua aikaiseksikin, kun meinasi välillä olla vähän turhankin metkaa ja valokuvaajalla vedet valui silmistä kun touhusimme..
Nämä sieltä virallisemmasta päästä..

Kun olimme laittaneet eräänlaisen "apina suodattimen" paikoilleen, kun unohdimme keskittyä olennaiseen... oli vaan niiiiiin kylmä, että piti välillä vähän riekkua, että malttoi taas istua hiljaa ja hymyillä.

Hauskaa oli meillä kaikilla...kaiketi ja suurkiitos Virpille, kun jaksoi sen parisen tuntia häröillä meidän kanssa. Saatiinpahan tännekin kylille puheenaihetta kun Askolan koulun pihalla "kylähulluina" peuhattiin..

Honkajoki cc ajot 16.10 2010

2010-10-19T11:03:00.000-07:00

Kävimme 16.10 ajamassa Honkajoella Turun Moottorikerhon järjestämän 2 tunnin CC "kisan". Oli todella hyvää treeniä, varsinkin kun tänne etelään tulla tupsahti lunta semmoinen 3cm ja jäi nököttämään siihen verhoten kaiken alleen. Honkajoella ei ollut lunta kun nimeksi muutama hitunen metsän siimeksessä ja näinollen kesärenkailla pääsi vallan mainiosti.
Lähdimme kaikki sujuvasti samalla kertaa - kuskeja lienen joku pari tai kolmisenkymmentä?! - ja alkuun oli superupottavaa pehmeätä crossirataa ja siitä kun selvisi niin pääsi metsään.

"Ensimmäinen kokeilu kierros ennen virallista lämppä kierrosta oli aika kokemus taas. Ihan kun olisi yrittänyt mämmissä juosta. Huh.. metsä oli sitten vähän jouhevampaa, ei mitään näreen kiertoa ja oli sielläkin välistä sitä pattia. Se oli tosin sellaista ajettavaa vielä ja välillä todella pehmeää hiekkapatikkoa, vähän niinkuin aikanaan Portugalissa oli se legendaarinen vailla loppua oleva eucalyptus mikä lie oliivipuu metsikkö. Jessus... sitä kun muisteli niin nuo muutamat patit ei tuntunut missään. Pari lyhyttä kivikkoa mahtui myös matkaan. Vain kerran kaaduin kun muutaman kierroksen jälkeen alkoi hiekasta kaivautumaan kypärän kokoisia kiviä, jotka rullasi pattien väliin tietysti montun pohjalle ja yhdellä kiekalla sitten sattui juuri sellainen kivi sen montun pohjalle, josta meinasin taas ponnistaa ja ehdin vain kiskaista stongaa niin ettei etunen kajahda kiveen. No mopossahan on se takapyöräkin ja se sitten napsahti kiven kupeeseen ja nakkasi pukit sivuun ja otti patin reunasta ärhäkän pidon lennättäen keksinnön suunnilleen vaakalennossa toiselle puolen polkua. Nopeat liikkeet ovat näyttäviä ja siellähän olin katollaan taas. Vain henkisiä vahinkoja rikkinäistä risusuojaa ja (uuden!!!) kypärän naarmuja lukuunottamatta ja matka jatkui. Ajo sujui muuten yllättävän hyvin, en ole juurikaan ajanut noin kuukauteen ja vähän yllätyin itsekin. Ranne kesti loistavasti, vaikka pehmeä hiekka oli aika myrkkyä ja kuntokin kesti hyvin ajaa 2h. Kävin vain kerran tankilla ja siinäpä se. Oli oikein mukava päivä ajella hyvällä pätkällä. Mopossa oli lainassa Maken takaiskari, joten ajokin taas maistui paremmalta.
Markus ajoi todennäköisesti kolmanneksi, ei niin vakavamielistä tämä kisailu ollut muutenkaan lähinnä treeniä haettiin Gotlantia ajatellen. Ensimmäisellä kierroksella kivikossa oli ollut kuulemma jotain maaperätutkimusta, mutta muuten ajo sujui hyvin ja pari kertaa menikin polulla ohi, huudellen mennessään :Moikka! =)"
-Esmeralda-

Ykkös MP- enduro, Tuusula 10.10 2010

2010-10-12T05:12:00.001-07:00

Tässä nuorten ja joukkue SM kisoissahan ajoi vain Markus, Esmeralda hoiti huoltoa taas. Kuitenkin kun oma mopo oli mukana elin pankkina niin vähän huru-ajoa ykkös pätkälle katselemaan kun muut pitää lystiä.. sitten se luopuikin eturattaastaan...

"Ykkös MP-enduro kisat tuli ajettua ja kotiin viemisinä tuli kolmannen podiumin pokaali.
Olen tyytyväinen tulokseen vaikka muutama SM-kärki kuljettajia puuttuikin kisasta, hävisin kakkos sijan 30 sekunnin erolla Riiheläiselle. Kisa meni jopa paikoin sekuntti peliksi. =) Viime aikojen ei niin hyvään menestykseen olen saanut ratkaistua muutamia asioita. Miehen vireys tila on ollut aika huono ja paikat aika kankeina raskaasta työstä ja treenaamisesta ja pyöränkin kulku oli huonontunut huomattavasti. Tähän kisaan olin levännyt ja rentoutunut huolellisesti ja pyöräkin oli huollettu tai oikeastaan moottorin vaihdon jälkeen huomasin kuinka paljon paremmin se kulkeekaan, tosin moottorin vaihdon kanssa lauantaina tuli hieman kiire mutta ehdin kuitenkin hieman testailla sitä. Moottori ei ollut Esmeraldalta anastettu, vaan 2007 sx:tä, joka minulla on treenipyöränä.. Kisa aamun ilma oli syksyisen kirpeä ja pilvinen. Onneksi matka kisapaikalle oli tämän vuoden lyhin joten sai aamulla nukkua hieman pidempään. Varikolla normaalit kuviot, katsastus ja ilmottautuminen ja kavereiden kanssa jutustelua ja muiden tuttujen tapaamista. Lähtö aikani lähestyi ja pilvet tummenivat ja sade kuurot oli todennäköisiä. 11.08 oli lähtö ja tietä pitkin siirryttiin ensimmäiselle maastokokeelle joka oli ilmeisesti Miettisten mailla. Maastokoe alkoi nopealla pelto osuudella ja pieni tuikkaisu metsään ja takaisin pellolle. Muutamissa kohdissa olisi kaivannut piikkiin lisää vaihteita. Tälläiset pätkät ovat kivoja. Pellonlaitaan oli myös rakennettu muutamat hyppyrit jotka onnistuivat minulta hyvin, ensin jännitti että saako menemään yli vai jääkö vajaaksi jolloin törmäisi "vastapattiin" huhuhuhu reilusti kaasua ja kyllähän se onnistui. Tietä pitkin siirryttiin 2 mastokokeelle joka oli perinteistä suomienskaa eli aika liukasta kiveä, kalliota ja juurikkoa. Tämä maastokoe ei ehkä kuulunut niihin suosikkeihin mutta oli hyvää vastapainoa ykkös pätkän hurjalle luukutukselle. Ensimmäiset maastokokeet menivät hyvin ei oikeastaan mitään murheita pientä lipsumista, mutta hyvällä tuurilla pysyttiin pystyssä. Näiden maastokokeiden jälkeen huoltoon jossa oli reilusti aikaa palautua.

Maastokoe 3 alkoi heinäpelto osuudella joka näytti paikoin ihan sika liukkaalta mutta pitoa oli aika mukavasti kuitenkin. Pellolla oli pieniä nyppyjä joissa ärsytti kun ei ollut kävellyt pätkiä niin joutui vähän nostamaan kaasua kun ei tiennyt minne se polku oikein menee. Pellon jälkeen siirryttiin metsänlaitaan joka oli jouheaa ja pieniä mäkiäkin löytyi tämä oli mielestäni paras pätkä. Ei suurempia ongelmia muutama mutka meinasi mennä pitkäksi mutta ei oikeastaan muuta.
4 Maastokoe alkoi taas nopealla peltopyörityksellä jonka jälkeen oli tiukkaa vääntöä ja kääntöä metsikössä. Pätkä meni ihan ok. Yhdessä saviurareikä hässäkässä pyörä lipsahti poikittan uriin kun yritin kikkailla reunoja pitkin ja koivuniemen herra löi tangolle ja pieni lipsahdus mutta ei muuta.

Ensimmäinen kierros ajettu ja A125 luokassa kolmantena. Olihan se mukava yllätys sitten sai alkaa tutkia pyörää ja toivoa että mitkään tekniset murheet eivät pilaisi sijoitusta. Siispä otin emännän pyörästä eturattaan se alkoi olla jo niin kulunut että aloin pelätä että piikit katkeavat. Itseluottamuksen puutteessa en edes aikaisemmin ajatellut pystyväni ajamaan täällä mistään palkintosijoista mutta nyt oli mies hereillä ja pyörä kulki hyvin ja kaikki onnistui ihan hyvin joten olen oikeastaan tosi tyytyväinen tulokseen.. jo oli aikakin!!!

Eturatas vaihdettu ja tällä hetkellä kolmantena piikki luokassa. =)

Kuva: Kaj Lindberg

seuravalla kierroksella yritin päästä vielä vähän kovemmin, en tiedä onnistuiko se yhtään sen nopeammin kuin ekalla mutta kaikkeni yritin.."
-Markus-
16.10 ollaan menossa honkajoelle ajamaan cc-tapahtumaan joka on turun moottorikerhon järjestämä ja tämä on kaikille avoin tapahtuma. Lisätiedot www.tmkendurocross.net

Kuva: Dan Lindberg

Racing Bike SM enduro, Lahti 18.-19.9 2010

2010-09-18T08:59:00.000-07:00

Nyt sitten saimme reissata edestakaisin kahtena päivänä, onneksi matka oli lyhyt. Esmeralda ajoi lauantaina ja Markus sunnuntaina.
Satoi. Koko yön ja pitkin päivää. Myös kuluneen viikon on satanut harva se päivä.
"Ilma oli tuhnuinen, mutta ei satanut juuri nyt kuitenkaan. Startti oli mukavan myöhään, 10.57 niin ehti nukkua hyvät yöunet. Starttasin kuitenkin, vaikka jämsän kaatumisesta jäi nivelside vammainen ranne. Lupasin tulla pois jos alkaa tuntumaan liian hankalalta. Samoin jo heinolasta asti vaivannut kantapää tutkittiin ja se oli saanut osuman ja luun pinta oli mennyt säröille. Se ei ollut kovin ihastunut ajosaappaissa olemiseen, mutta yllättävän vähän haittasi ajoa. Ranne alkoi toisella kierroksella antamaan jo periksi. Vielä pysyi mopo kuitenkin lapasessa. Jotenkin... =)

Alkuun oli letkeää tie siirtymää ja ensimmäinen AT piste. Siitäpä sitten alkoi kotvan päästä mukulakiviränni, jota oli luonnehdittu vaatimattomasti reittikuvauksessa kohtuu kuluneeksi ja kiviseksi. Ja sitähän piisasi. Jotenkin se on vaan niin vaikeata, tuntuu, että laitteet vaan kimpoilee ja suraa minne sattuu. (Lisää harjoitusta!) Pari haastavaa kivikkomäkeäkin löytyi. Ekalla kierroksella jäin ensimmäisen kuoputtamaan, toiseen sitten porhalsin varulta vauhdilla.
Kukonkoivun mk oli sitten pattista. Nyt jo vähän ajotekniikkaa löytyy patikkoon ja meni selkeästi paremmin kun viimevuonna. Yhden kerran joutui kupsahtamaan kun eka pehmeä hiekkamutka tuli ihan puskista ja etunen haukkasi valliin.Siirtymää asfaltia pitkin kakkoselle, joka oli puhtaasti peltopyöritys. Olipa aika veikeästi kupruinen pelto, kun mutkat oli liki jokainen rinteessä ja varulta ulkomutka alaspäin viettävä. Oli liukasta ja näytti siltä, että sitämukaa kun järkkärit ehti virittämään piuhoja takaisin seuraava keräsi ne kaulanympärille mukaansa. Hyvää esimakua viimeiseen pätkään, jossa viipotettiin messilän laskettelurinnettä ylös alas. Tämä pätkä sujui jo paremmin ja jonkun selkäkin tuli vastaan, vaan antoi heti tietä ja aivan vimmalla kuritin pitkää mäkeä ylös. Arvoin 5 vaihteen parhaaksi ja vauhtia varmaan liki satanen. Sekunnin ajan mietin jos tästä lähtisi miten pitkälle päätyisi. Rinne oli aika kivinen ja välillä paukutti stongaan niin, että pelkäsin ranteen antautuvan. Sepäs olikin hauskaa ja hyvä fiilis ja eikun huoltoon. Make odottelikin jo.Tähän kohti voisin sanoa, että todennäköisesti saattoi pelastaa henkiriepunikin, sillä iskarista oli pudonnut ylä kiinnitys pultti, joten teknisesti olisi ollut mahdollista heittää voltti etupyörän yli, kun swingi ei ollut enää iskarista kiinni. En ollut huomannut sitä! Onneksi Maken mopo oli varaosa pankkina autossa mukana. Nuhteet tuli myös löystyneestä takapyörästä ja jarrupolkimesta! Korvat punottaen survoin upouuden kypärän päähäni (edellinen kuoli jämsään) ja lähdin matkaan.Siispä toiselle kierrokselle ja kivikko ahdisti. Se kulki kuitenkin vähän helpommin ja mäetkin meni hyvin, jes! Kukonkoivun patikot meinasi viedä voiton kun alkoi pusero tyhjenemään. Millon lie viimeksi ajanut näin paljon tällaista pattia... huh.. sitten peltopätkälle matkalla taivaalta alkoi sataa sitä ihtiään ja reippaasti... ja tuommoinen savipeltohan tulee aina vaan jännemmäksi ajaa, mitä märempi se on. Mutkiin tultiin jarrut lukossa liipottaen jo pitkältä ja yritin vain pysyä pystyssä. Onnistuin jotenkuten vaikka yhdessä mutkassa siimatikku haukkasi vaihdepolkimen ja posken väliin ja heitti isompaa kesken mutkan. Vähän ohjelmaa ja sain potkittua tikun pois matkasta. Alkoi olla nälkäkin ja kävin jo itse varatankilla. Sitten enää vielä laskettelurinteeseen viimeiselle mk:lle. Jessus! Olihan tullut kiveä esiin! Mutkat oli niin täynnä maakiveä ettei tiennyt oikein minne olisi mopon sovittanut. Pompoilin kuin rikkinäinen superpallo siellä miten kuten taisin ja kulkihan se kun vauhtiin vaan pääsi. Loppuosa oli enemmän hiekkaa, ja siellä pääsi kurmuuttamaan urakalla. Jaksoin loppuun asti.Kaiken kaikkiaan pätkät oli hienoja, hyvää treeniä ja vaikkei ajo kulkenutkaan ihan parhaiten, niin olin kohtuu tyytyväinen perusvauhtiini. Ajo oli kohtuu varmaa ja teknisesti pysyi kasassa. Keli ei ollut minulle ainakaan helppo ja ranne kiusasi. Daamiluokan puuttuessa ajoin C125 luokassa ja olin 17:ta, jääden kärjelle n.8min. C2504T kärki oli vain n5min päässä, joten paljon paremmin kuin odotin. Sitäpaitsi tulokset tulivat ällistyttävän nopeasti! Ehtinyt kun vaatteet vaihtaa ja ponderia palauttamaan mennessä jakoivat jo palkintoja. Käsittämätöntä! =)"
-Esmeralda-

Matkaan lähdettiin sunnutaina huomattavasti aikaisemmin, oli vielä liki pimeää ja radiossa soi biisi:...takaisin sateeseen... ja sekös nauratti. Pyyhkijät nimittäin uutterasti lakaisi tuulilasia puhtaaksi taivaalta valuvasta vedestä. Pätkät ei ainakaan helpommiksi tule, varsinkin kun koko yön oli satanut."Saavuimme messilän rinteille hyvissä ajoin jotta saimme motopalvelun teltat jätkien kanssa pystyyn, sateen sattuessa olisi ainakin huollon aikana sateelta suojassa. Normaalit aamutoimet: ilmottautuminen ja katsatus sujui hyvin mitä nyt ilmottautumisessa oli pientä atk murheita mutta se ei vaikuttanut mihinkään. Mopo suljettuun varikkoon ja pukemaan ajokamoja niskaan. Lähdöstä kurvailtiin maanteitä ja armeija alueen läpi ensimmäiselle AT-asemalle jossa oli runsaasti aikaa, seuraava rykäisy oli kireä siirtymä missä kiveä riitti jokaiselle ja muutama kivinen mäkikin löytyi matkan varrelta, tiesin siirtymän olevan kohtuullisen tiukka joten kaasuttelin varmuudella aika reippaasti, AT- asemalle saapuessani aikaa oli noin 1, 30 min joten kyllä siinä kivikossa lämmin tuli. =) Tämän jälkeen muutama kilometri tietä pitkin kukonkoivussa sijatsevalle ensimmäiselle erikoiskokeelle joka oli tuttu viime vuoden pariajosta jossa olimme Esmeraldan kanssa, nyt vain ajettiin eri suuntaan. Ek oli se kukonkoivu, eli aika nopeaa pattia ja hakkuu aukealla kiviä ja kantoja jossa sai ajaa kieli keskellä suuta. Ihan hyvä pätkä. Toinen erikois koe se puhdas pelto kieputus jossa oli paikoitellen sateen jäljiltä vielä aika liukasta. Laskettelurinteen kiemurteleva vauhdikas erikoiskoe ajettiin siis kolmosena. Ensimmäisellä kierroksella ei oikeastaan mitään murheita, siirtymien kivikoissa olin ajanut putken aika luttuun mutta huollossa oli hyvin aikaa joten sain vaihdettua sen ehjään. Toinen kierros meni aika samanlaisesti kerran kaaduin rinteessä, mutta pyöräkin pysyi käynnissä niin siinä ei kauan nokka tuhissut kun matka jatkui. Kivikko siirtymällä olin ilmeisesti ajanut samaan kiveen koska putkessa oli aivan samanlainen lommo. =) ei sen nyt ihan niin samanlaisesti olisi tarvinnut mennä. Pelto ek oli kohtalaisen vaikea minulle koska joissakkin mutkissa oli ihan sairaan hyvä pito ja joissakin oli ihan kammo liukasta. Viimeisellä kieroksella väsyin aika lailla varsinkin kukonkoivun patikko vatkasi mehut ranteista ja hieman itsekin yllätyin väsymiseeni?? No onneksi palauduin kohtalaisesti tie siirtymillä ja jaksoin puristaa vielä viimeiset pätkät. Maalissa A 125 12 sijaEi tyydytä juurikaan! SM-kisat on ajettu tältä vuodelta ja sijoitus on 8 ollakko tyytyväinen vai ei eipä tarvitse paljon henkseleitä paukuttaa.. alku vuosi meni hyvin ellei jopa erinomaisesti ja alku kesäkin näytti vielä lupaavalta. Muutokset talven ja kesän välillä suurin ero ei ole siinä lumessa tässä kohtaa vaan ehkä kesällä töihin pääseminen verotti jonkun verran enrgia tasoa ja aikaa treenaamisessa. Ensi kauden kuviot on jo selvästi mietitty ja näillä mennään. Sama pyörä ja sama luokka ja toivottavasti kovempi kyyti, ja todennäköisesti tulemme olemaan motocross varikoilla, sillä saralla on parantamisen varaa ihan todenteolla. Ensi vuonna jos ja kun ajetaan 125 luokkaa niin sitä varmaan ajan tai sitten ihan sitä b- luokkaa. Ilmoitus luonteinen asia: Emme lähde kiteelle ajamaan, nyt on aika ottaa iisisti, paketoida tämä kausi kasaan ja rentoutua hieman. =) siis menemme Turkuun ahahahahah. =)"
-Markus-

Reitiltä löytyi myös toinen "luottokuvaajamme" Virpi, uutterasti heinikossa kahlaava duracell, joka on suunnilleen yhtä pitkä kun kameransa objektiivi. Virpin otoksia on paljon sivuillamme.

Racing Bike cross country, Jämsä 11.9 2010

2010-09-12T10:13:00.001-07:00

Pari kertaa Himoksella ajettu cross country on siis siirretty Morvan maastoihin, aika lähelle siihen kuitenkin. Kisapäivä sarasti vesisateessa ja matkalla mietiskelin minkälainen mutapaini siellä on odotettavissa.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti Racing bike cc kisassa, ennen niitä aloitetaan viime viikon ja kisa aamun tunnelmista. Rauman kisat eivät menneet miellyttävästi omalta osaltani ja sain kotiin viemiseksi vielä aika tukevan tuntuisen flunssan. Viime viikoilla treenit ovat oikeastaan mennyt kevyesti pompotellen ja varikolla höpötellessä =) flunssa kuitenkin laantui ja kisa aamuun mennessä olotila oli normaali.
"Ajoimme Esmen kanssa molemmat samassa lähdössä, joka alkoi mukavan myöhään, kello 13.00. Ilmoittautumisen yhteydessä tarkastelimme reitille rakennettua extreme testiä jossa oli vinoja tukkeja ja renkaita, liukkaus näytti tekevän vinosti sijoitellut tukit aika haastavaksi.

Lähtö tapa oli yhteislähtö jossa yleinen oli sijoitettu mukavasti etulinjaan. 15 sekunnin kohdalla piti nostaa kaasu käsi ylös ja 5 sekunnin taulun jälkeen pamahti pyssy. Noh ensimmäiset hätähousut löivät koneet tulille jo viiden sekunnin taulun kohdalla ja pakko myöntää että siinä vaiheessa meni hieman pasmat sekaisin kun taulun näyttäjälekkin tuli kiire pois alta, jalka oli valmiina kammella mutta potkaisin suoraan sitä "päin" jolloin kampi ei lähtenytkään alas vaan nökötti tyytyväisenä pystyssä. Uusi yritys ja matkaan kohti ensimmäistä kurvia. Huh huh mikä kaaos =) pientä kontaktia koko ajan suuntaan ja toiseen. Sitten tuli vähän isompi kontakti tai mikä lie ajo virhe ja ajoin päin heinäpaalia, vehkeet ladulle ja sekaan vaan.
Ensimmäinen kierros oli aika sekava yritin ohitella sen minkä pääsin, oli muuten aika vaarallista kun hiekassa pyöri nyrkin ja pään kokoisia kiviä ja ei pystynyt kauheasti valitsemaan linjoja siinä ruuhkassa. Ajauduin alkumetreillä myös jonnekkin isoon ojaan kun ehkä vähän ahnehdin ohitustilanteessa, no pientä punnerrusta ja takaisin reitille taas aika monta ukkoa siinäkin meni ohi.

Sain kuitenkin hyvän rytmin ajooni ja mietin että ajetaan nyt kaksi tuntia tätäkin vauhtia niin eiköhän sieltä muutama selkä saada näkyviin ja niinhän siinä kävi, en tiedä ottaakohan joillekkin crossikuskeille itsetuntoon niin kovin kun joku yrittää piikillä tunkea ohi metsässä ja kun tie aukeaa niin sitten yritetään viimeiseen asti peitellä ettei pääse ohi???
Noh niitä kontakteja tulee juuri näissä tilanteissa kun väkisin estellään niin mennään sitten väkisin ohi!!! Sisäkurviin vaan ja pientä nahistelua ja kyllähän sitä tilaa tuli.. kiittelin aina niitä herras miehiä jotka antoivat tietä tai hieman hiljensivät että pääsi turvallisesti ohi ja kummankin kisa sai jatkua normaalisti. Ehkä vaarallisin tilanne oli Jussi Arvajan, kanssa sain hänet kiinni ja kyttäsin sopivaa ohitus paikkaa, päätin kiihdyttää reilusti ja yrittää ohi, Jussi kuuli ja anto kohteliaasti tietä mutta epähuomiossa väärään suuntaan, olin aivan tienpenkalla ja hän kiilautui minuun kiinni. Ei ole mukavaa kun on 50-60 km\h vauhtia ja tangot ja kädet ovat "solmussa". Hetken miettimisen jälkeen, että kumpi lähtee vai lähteekö molemmat tilanne aukesi ja pienen haparoinnin jälkeen molemmat onneksi pysyivät polulla ja pystyssä. HUUUUH oli LÄHELLÄ!! =) kävin vielä kisan jälkeen pyytämässä anteeksi tilannetta ja Jussi pyyteli myös anteeksi että antoi tilaa väärään suuntaan. Ei siis jäänyt mitään mihinkään koloon.. hyvä näin.
Olin lopulta yleisen luokan 12 ja oikeastaan tyytyväinen ajooni, tavoite oli ajaa kaksi tuntia putkeen ja se onnistui. Pyörä toimi hyvin, mies toimi hyvin niin mikäs siinä ajellessa. =)"
-Markus-
"Koko lähdön järjestely oli hiukan sekavaa ja naiset oli sievästi laitettu viimeiseen riviin, (mistäköhän tulee sanonta: naiset ensin vaikka heikoille jäille?!) ja lähettäjällä oli 15 sek lappu vihdoin ylhäällä, tosin pyöräytti ympäri 5 sek puolelle tarkastaakseen kumpi puoli näkyi ja se hämäsi varmaan kaikki. Osa polki jo koneita käyntiin ja ensimmäiset liene jo matkassa kun 5 sek lappu oikeasti tuli esille. Lähettäjä parka pinkoi alta minkä kintuistaan ehti. Olihan meikäläisellä koneet tulilla jo, mutta en kiirehtinyt ensimmäiseen mutkaan, jossa olo jo ukkoja nutullaan kun sotatantereella konsanaan ja lisää punki joka puolelta. Puikkelehdin jostain ihme väleistä luikin kaatuneiden ohi -siis elävien kuitenkin- ja sain kohtalaisen lähdön. Lenkkiä ajettu varmaan puoliväliin kun meinasin vetää mutkasta pitkäksi ja lahjakkaasti. Jarrujalka kauhaisi tyhjää. Uudestaan ja uudestaan ja vielä kerran ennenkuin uskoin. MINULLA EI OLLUT ENÄÄN JARRUPOLJINTA!!!
Eihän siinä mitään, enää ajettavana 1h55min pattista nopeaa jouheaa maastoa ja pari kivikkoista metsää. Autossa olisi ollut varapoljin, mutta koska meillä ei ollut ketään huollossa vain bensat ja varalasit varikolla, niin en voinut ketään juoksuttaa.
Kolme ikuisuuden kestävää kierrosta taistelin ja sitten menin huoltoon tankkaamaan ja yritin kaikin voimin kiskoa polkimen varren tynkää ulospäin, että osuisin edes jotenkin edes vähän siihen saappaan kulmalla, mutta ei.
Vaihtoehtoja kaksi: keskeyttää tai jatkaa matkaa ilman takajarrua. Siitä syntyi legendaarinen motto: näillä mennään. (ja näin jälkikäteen toinen hyvä: ei ikinä enää..) Ja takaisin radalle.Ei muuten arvaakaan kuinka elintärkeä yksi vimmatun pieni kapistus, kuin takajarru, itseasiassa on. Sen käyttö on itsestään selvää kuin silmien räpyttely, kunnes huomaa, ettei voikaan räpytellä. Vauhti laski erittäin varmalle ennakoivalle tasolle ja kädet oli kovilla kun etujarrulla vallan vauhtia otin pois ja samalla yritin pitää paletin pystyssä, ettei etunen karkaa alta. Reitti oli sinällään hienoa ajettavaa ja kului yllättävän vähän lukuisasta kuskimäärästä huolimatta.

Neljännellä kierroksella alkoi A:n miehiä tulla takaa ja annoin vikkelästi tilaa missä vain pystyin. Joku tosikko alkoi takana pärräämään ja kiroilemaan, vaikka itseaisassa cc kisoissahan ei tarvitse tilaa erityisesti antaa, kuten endurossa. Toisaalta, jos joku on nopeampi niin turhaan sitä selän takana pitää, mutta että kiroilla suoraa huutoa siellä niin se oli vähän mautonta. Kaverin vauhti perustuikin enemmän luuloon kun faktaan ;) mutta olkoon...
Yritin kehitellä semmoisen voimia säästävän ajotekniikan, ja siitä huolimatta viimeisellä kierroksella oli jo väsy puserossa... ja sen huomasi etenkin extreme meni joka kierroksella sujuvasti kun lasten leikki, mutta viimeisellä kerralla vähän takanen lipsahti ja piti ajolinjoja hakea uudestaan. Pari kertaa menin nurinkin sillä kiekalla, joista toisen semmoisella tajuttoman liukkaalla tienpätkällä, joka urautui ja meni renkaat eri uriin ja siitä lähdin kuin telkkä pöntöstä ja pää edellä - kuinkas muuten- taas kanveesiin. Vähän oli pönttö sekaisin kun siitä pystyyn kampesin ja onneksi maaliin ei ollut montaa kilometriä enään. Kaiken tämän huomioon ottaen, sijoitus oli enemmän kuin odotin, voitin daamiluokan likin kymmenen minuutin erolla. Reitti oli hieno ja olisi ollut mukava ajaa sitä niinkuin ajaisin omaa vauhtia - jarrullisella mopolla!
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun syöksyn pää edellä tuntemattomaan, ja vaikka se kova onkin niin niskat otti aika kipeää ja isä oli sitä mieltä, että niskatuki NYT, että voin vastaisuudessakin rohkeasti syöksyä haasteisiin =)"
-Esmeralda-

29.8 TS Enduro, Rauma

2010-08-30T10:22:00.000-07:00

Nyt tiedämme, mitä yhteistä on hylkeellä ja raumalaisella?!.....
-"onk..." =)

Rakensimme yhteispesän Mellinin Mikon kanssa varikolle ja kun pitkästä aikaa taas olimme samaan aikaan radallakin niin Markuksen äiti ja isä oli huollossa, siskon toimiessa paparazzina.

Kuva: Marika

Kaikki luokat ajoivat kolme kierrosta ja kolme mk:ta per kierros. Kierroksella pituutta n.35km, josta parisenkymmentä siirtymää. Ykkönen oli todella lyhyt 4min pyräys ja kakkonen oli vähän pidempi. Kolmonen oli sitten pisin, yli kymmenen kilometriä. Kivikkoa. Juurakkoa. Kalliota.
Markus lähti matkaan kymmeneltä. Ilma oli tumma, mutta ei satanut - vielä ainakaan.

"Rauman kilpailut on ajettu sijoitus A 125 neljäs ja yleisessä 11 ja siitä jäi hieman karvas ehkä hivenen jopa tappion maku suuhun ajo ei vain oikein lähtenyt kulkemaan, suorat menin varmasti lähes yhtäkovin kuin muut mutta kurveissa ja jarrupaikoissa oli kankeutta ja yliyrittämisen tuntua. Muutama viikko sitten huomasin että kun rauhoitan ajamistani niin kello tykkää, ei vaan taaskaan tajunnut tehdä sitä kilpailutilanteessa. Noh, turha tässä on porata =) peiliin on katsottu ja ongelmat tiedossa niin kyllä se vielä lähtee kulkemaan. Kisat oli järjestetty mielestäni erittäin hyvin, maastokokeet olivat nopeita vai voiko jo sanoa että nykyaikaisia varsinkin ensimmäinen MK. MK 2 oli crossirataa, metsää ja extremeä.

Kuva Markku Laukka

Pidin pätkästä sen vaihtelevaisuuden takia. MK3 oli perinteisempää suomi enskaa joka oli minulle suoraan sanottuna vaikeaa. Sateen kastelema pätkä oli erittäin liukas. Raumalaiset olivat myös panostaneet hyviin tavara palkintoihin siellä arvottiin painepesuri, Kendallin ja würthin tuotekasseja, muutama takki ja sateen varjoja, jotka olivat tarpeen palkintojen jaossa. Hieman ihmettelin että miksi palkinnot jaettiin kaatosateessa vaikka takana oli suuri urheilu halli? Ilmeisesti halli oli varattu muuhun tarkoitukseen. Niin ja meinasin aivan unohtaa että A-luokan kuljettajat ja naiset saivat vip teltasta erittäin hyvää ruokaa ja se mastui kisan jälkeen erittäin hyvältä. Harmi vain että monikaan kuskeista ei käyttänyt tilaisuuttaan hyväksi.

Palataan hieman tämän tarinan alkuun eli vitsiin jonka kuulimme raumalla, olin töissä koko aamupäivän hihitellyt tuota vitsiä, kerrankin mollataan muitakin kuin turkulaisia =) kerroin letkautuksen pääkaupunki seutulaisille työtovereilleni ja he totesivat vain että he eivät taaskaan ymmärrä mitä turkulainen höpisee.. hahahahahahah aiaiaiaiaiaiaiaiai minulla oli aina vain hauskempaa =)"
-Markus-

Esmeralda starttasi tunnin myöhemmin ja ajomääränä samat kolme kierrosta.

Kuva: Marika

"Tiesin kyllä, että tulossa on sitä suomienskaa ja jostain syystä se vähän aiheutti totisuutta, se kun ei todellakaan ole vahvin puoleni, josko niitä niin erikoisesti vielä onkaan, mutta erityisesti juurikin tuo kivikossa ja juurakoiden seassa räpellys ei kuulu feivöritteihin...

Ekalle pätkälle oli vain parin sadan metrin tie siirtymä ja olin jähmeessä kun hunaja pakkasessa. Pätkänä kyllä hauska, vanha pururadan pohja ja kallioilla pompoilua... sitten kun sitä myöhemmillä kierroksilla oikein analysoin.

Kuva Markku Laukka

Kakkoselta löytyi tukkeja ja betonirumpu pinoja ja kuorma-auton renkaita. Oli oikein vähän korkeampiakin esteitä ja pakettiauoton kokoinen agility ramppikin löytyi. Enpä sellaistakaan ollut aikaisemmin mennyt vaan aika kuuliaisesti mopo sinne sysäsi. Vähän otetta alkoi jo olla, pääsi väliin crossiradalle kaasuttelemaan (ja iloisesti unohtamaan kaiken opitun rauhoittamisesta ja tasaisesta avaamisesta.. hah!) ja kolmos pätkä lähtikin heti siitä melkein tien toiselta puolen. Ja sitten alkoi pitkä ja kivinen tie...

Voi ristus sitä kiven määrää! Se oli kyllä maakiveä, tiukasti kiinni, mutta paljon. Muta kivien välissä teki pinnat aika liukkaiksi ja täytyy myöntää, ettei rohjennut kovin pakoläppää availemaan siellä, ohjelma alkoi välittömästi. Kimpoilin siellä minkä taisin ja välillä en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa... Parit kiviportaat kalliolle ylös ja taisi olla yhdet ainakin alas.

kuva Xracing

Toinen kierros meni jo paremmin ja kolmoskivikkokaan ei tuntunut enää niin pahalta. Ajo sujui paremmin, joskaan ei kovin rennosti ja hyvin vieläkään. Viimeisellä kierroksella ekat pätkät meni jo aika innostuneesti pompotellessa ja crossiradalla riehaannuin kilpasille edessä ajaneen kanssa. Kolmospätkälle sitten taivas repesi. Vettä tuli ihan #&%!¤!* !!!! ja voi vimmattua sitten vasta liukasta olikin. Parit nutut tuli kontattua ja mm. ne kiviportaat alaspäin nöyryytti nano sekunnissa etupään alta ja siellä olin kypärä edellä pusikossa. Mopo rojahti rumasti kalliolle, sekin naama alaspäin, mutta onneksi ei kuollut. Ylöspäin kiviportailla lähti takapää vuorostaan alta ja taas oli spagaatin paikka. Pätkää ei ollut paljoa enää jäljellä ja jatkoin rauhallisesti maaliin. Kunto kesti ja voimat riitti hyvin vaikka kisa ei ollut kevyimmästä päästä. Pidin kuitenkin pätkien teknisyydestä ja lisää näköjään kivikko treeniä, niin pääsisi sielläkin kovemmin.

Kisat oli kaiken kaikkiaan mielestäni hienot, kaikki toimi hienosti ja saatiin vielä murkinaa kupuun palkintojenjakoa odotellessa.
Daami luokan voitto irtosi aika roisilla kaulalla, liki 50min erolla kakkoseen!"
-Esmeralda-

2010-08-25T05:03:00.000-07:00

Tämä kulunut kuukausi on käytetty armottomaan treenaamiseen ja mopojen säätämiseen. Juoksua, joogaa ja lihaskuntoa sekä ajoa aina kun vain järkevästi ehtii, kuitenkin yksi lepopäivä viikossa. Mopojen kanssa lähinnä haettu vielä tasapainoa niin moottorin ja kaasuttimen säädöissä kuin alustassakin. Kellon kanssa ajettu eri tavalla kilpaa, haettu eri ajotyylejä kaareajoon ja linjoja ja yritetty opetella se, josta kello pitää eniten.
Esmeralda kävi myös parina päivänä Samuli Aron opissa. Ensimmäisenä päivänä ajettiin enduroa maistellen eri mäkiajo tekniikoita sekä extremeä ja unohtamatta tietty mutkia. Seuraavana päivänä crossiradalle ja jälleen teemana mutkat. Eri muotoisia, eri ajolinjoja ja eri pohjamateriaalia, oli kovaa savimutkaa sekä pehmeää spoorimutkaa. Sieltä tarttui matkaan ideoita tasoittamaan omaa ajoa ja ennenkaikkea ymmärrys, että aina se kaasuttavin ja reuhaavin ajo ei todellakaan ole nopeinta. Näyttävää ehkä, muttei todellakaan kellon mieleen. Näitä ideoita sitten testailtiin Markuksen kanssa kotilenkillä ja aika huimat erot oli ajassa kun ajoi niin kovaa kun ikinä pääsi niin oli silti hitaampi kun mitä järkevästi reilulla mutkanopeudella, mutta rauhallisemmalla kaasun käytöllä. Ja ennenkaikkea voimat säästyvät huimasti!
Tämän kaiken oppiminen vaatii työtä, kun on niin monta muuttuvaa tekijää koko ajan, mutta sitähän se on, tekee kaikkensa sen eteen, että olisi vähän parempi ja vähän nopeampi ja mielellään hivenen kumpaakin muihin verrattuna... ikinä ei ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä.

Nyt alkaakin ensi viikonlopun Rauman kisoista taas aikamoinen putki ja toivottavasti jotain olemme oppineet :) ja saaneet aikaan muutakin kun tunteja mittareihin ja känsiä käsiin...

Lemppari cc Heinola 7.8 2010

2010-08-08T21:55:00.000-07:00

Lomatauon jälkeen taas ajo maistui. Muovit vaihtuneet oransseiksi Motopalvelun tarrojen myötä ja alusta vihdoinkin testailtu ja päivitetty aika kohdilleen ja vielä viimeiset kokeilut piti käydä kotipolulla torstaina tekemässä ja ensinhän tietysti outo keula teki yllätyksen ja lipesi alta. Loukkasin vasemman kämmenen ja sormet. Vähän muuteltiin ja sitten tuntui menevän kohdilleen. Olin erittäin tyytyväinen, vaikka vähän käsi hirvitti kun turposi kun pullataikina...

Markus ei vielä lähtenyt kisaamaan, nilkka on parantunut aika hyvin, mutta ajokunto kärsi vähän lepäilystä. Raumalle tämän kuun lopussa olisi tarkoitus sitten taas päästä ajamaan.
Meidän luokka starttasi aamulla ja ei ollenkaan huono, sillä päivästä oli ennustettu todella helteistä. Raviradan vallien suojissa varikolla tarkeni silti jo hikeä valuen. Lähtö tapahtui sammutetuin moottorein ja 1 min taulun noustessa piti oikea käsi nostaa kypärän päälle. Siinä sitten istuttiin kun apinat positiivien päällä yhdellä jalalla maata tukien kun toinen oli valmiina kiksin päällä potkaisemaan koneet tulille. Sain hyvän startin, mutta jälleen pitäisi ajaa sitä crossia enemmän niin olisi röyhkeämpi puskemaan tietä itselleen..
Ajo lähti heti kulkemaan todella mukavasti ja pääsin hyvin vauhtiin. Kärjestä muutama karkasi, mutta muut pysyi takana. Mopo toimi hyvin ja alusta oli luottamusta herättävä. Kierros takana kärkikahinoissa, niin toisen kierroksen puolivälissä edessä heitti joku nuorista kuskeista todella pahan näköisesti nurin ja pyöri siihen malliin maassa, että oli pakko pysähtyä kysymään kävikö kuinka pahasti. Ketään järjestäjiä ei ollut näkyvillä. Poika makasi maassa ja piteli kättään kovasti, mutta sanoi olevansa ok. Jatkoin matkaa heti, mutta annoin tasoitusta takana tuleville varmaan 15 sek. Ja niitähän alkoi tulla sieltä heti jonossa. Hannakin sitten pääsi häntään ja ohitti meidän edessä ajaneen nuoren kuskin. Minä en meinannut millään päästä siitä ohi, ja otin vihdoin riskilinjan, josta löytikin kivi, joka sinkosi ajolinjan nojaamaan reitin reunassa olleeseen isoon kiveen kuusen alle. Jarrukahva kääntyi tangon yläpuolelle, eli oli mahdotonta käyttää etujarrua. Enkä millään saanut väännettyä sitä takaisin. Jatkoin matkaa ja ajattelin, että kyllä se menee ilman etujarruakin. Legendaariset viimeiset sanat.. onneksi älysin pysähtyä ja yritin kivellä hakata sitä ja sain himpun verran alemmaksi. Jotenkuten vaivoin pystyin pitämään sormea jarrulla, mutta vauhti kärsi kyllä heti. Tanko meni myös vähän vinoon. Harmitti niiiiiiiin paljon, etten sanotuksi saanut. Nilkutin loppukierroksen huoltoon ja sain eräältä herralta työkaluja lainaan ja kahva ja stonga suoraksi ja menoksi taas. Sekin vielä hidasti aikaa. En ollut ajatellut käydä ollenkaan huollossa kun bensa olisi riittänyt tunnin ajoon kyllä.

Ajo lähti heti kulkemaan kuten alussakin, mutta tiesin, etten muita enää kiinni saa. Reitti oli mainio, vähän ensimmäisellä kierroksella pölisi kun joutui muiden hännässä ajamaan, mutta nopeata latua ja muutama mäki sekä vähän kivikkoa. Kapeahko ajatellen cc kisoja, kun ei ohi meinannut oikein päästä missään ja näissä kisoissa kun latua ei tarvitse nopeammille antaa niin kuin endurossa. Kuivuus teki pohjan myös aika liukkaaksi ja hiekka osuudet muuttui mielenkiintoiseksi alta rullaavaksi saharaksi.
Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen ajooni, vaikka nuo väliepisodit verottikin, niin ensimmäistä kertaa pystyin mielestäni ajamaan omille rajoilleni, aikaisemmin on mopon alusta on sanellut kuinka kovaa sillä on uskaltanut ajaa. Ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella jäin minuutin voittajalle, toisella kierroksella sähläilyni verotti sitten pari enemmän... Kolmas sija podiumille kuitenkin.
Jäimme katsomaan vielä myöhempiä startteja ja juttelemaan tuttujen kanssa kuulumiset. Luoja sitä pölyä! Olin niin onnellinen, kun ajoin aamupäivällä ja meitä oli joku pari sataa vähemmän. Tuntui, että ilmassa ei ollut muuta kun hiekkaa, ei siis happi molekyylejä ollenkaan, ainoastaan hiekkaa! Kuvassa joku soturi etsimässä polkua...

Löysimme metsästä nököttämästä yhden tutuista kuvaajista Kyytsösen Jarmon, jonka kuviakin on sivuillamme paljon.. ilmeestä päätellen se ei aina ole niin helppoa olla kuvaaja! =D

ei näy eikä kuulu... huokaus... tulisikohan ne jo kohta.. huokaus... olisi kai sittenkin pitänyt mennä sinne rossiradalle, olisi ollut aita missä istua... huokaus.. noh... unohdinkohan muuten keittiöön valot päälle?... huokaus....

kesälomalla..

2010-07-21T13:27:00.001-07:00

Kesälomalla pohjois savossa.

Keskiyöllä mökin pihassa grillaamassa. Ei juuri pimeätä tullut. Markus loukkasi nilkan viikko sitten orimattilan crossiradalla. Hivenen arviovirhe hyppyrin alastulossa ja vaikkei vauhtia ollut kovinkaan koitui se nilkan nivelsiteiden tappioksi. Suuntasimme siis savoon, safareilemaan ja melomaan..Vaikka Markus joutuukin hyllylle treenaamisen suhteen niin Esmeralda kävi Koukkulammen enskapoluilla sekä Suonenjoen crossiradalla vähän tekniikkaa treenaamassa, mutta kun ilma oli varjossa yli +30 oli se paahtavalla crossiradalla varmaan sen +50, joten ei kovin mittavia suorituksia tarvinnut tehdä kun naama helotti kypärän sisällä jo kirkkaan punaisena. Ratavarikolla oli tasaustyökaluna muuten asianmukainen väline =)

Muuten sitten ajelimmekin siellä täällä ihmettelemässä. Vaihteeksi.

Ajovarusteet vähän kevyemmät ja näköjään ne valotkin unohtuneet... hups. Kotiudutaan täältä ja mietitään tavoitteet uudelleen kunhan nähdään miten nilkka paranee, Mikkelin SM kisat jäävät auttamatta väliin. Esmeraldan olisi tarkoitus kuitenkin viimeistään Heinolan crosscountry kisoihin startata. Säkylän kuntoenduro ensiviikonloppuna on vielä vähän auki...
Esmeralda ja Markus

2010-06-30T00:55:00.000-07:00

Puola, Kielce EM 26.-27.6 2010

Omana sivunaan -> juttuja matkanvarrelta

Nummelan nostotalkoot 6.6 2010

2010-06-07T01:36:00.000-07:00

Erilainen kisa ajettiin 1:n mk:n ajona ja kierrosmääriä sitten enemmän tai vähemmän ja niiden välissä oli kuitenkin pieni huilitauko. Esmeralda ajoi aamusta ensin 3 kierrosta ja Markus pari enemmän.

Kuva Kaj Lindberg

"Sinällään lenkki ei ollut pitkä, mutta edelleen pitäisi harjoitella enemmän kylmiltään ajamaan kovaa. Sitä on jotenkin niiiiin hitaalla päästä varpaisiin, ettei meinaa lähteä käyntiin sitten millään. Pätkä oli erittäin vaihtelevaa, osa hiekkaa, vähän kalliota ja jouhevaa metsää eikä siellä ollut mitään upotus suota. Loppua kohden vähän pelto-osa kului ja tuli paikoitellen syville spooreille, mutta ei upotuksia. Patteja löytyi kaikkia malli esimerkkejä; oli nopeaa loivaa, syvää poteroa, pehmeää ja kivistä... pientä ja isoa, mutta mukavan ajettavaa.
Mopo toimi kyllä hyvin, ja kierroksilla sain edellä lähteneitäkin kiinni, vaan päädyin siinä sitten riehakkaasti puuta halailemaan kun innostuin. Ei tappioita, paitsi ohjaus laitteet tuhannen rusetilla ja sitä sitten punnersin oikoseksi minkä taisin. Vinoon se jäi ja loppulenkki meni vähän taapertaessa kun ei ihan oltu yhtä mieltä suunnasta. Huollossa oli onneksi riittävästi aikaa laittaa osat järjestykseen ja viimeiselle kierrokselle vielä yritystä löytyi sen verran, että kerta kaatuminen mutkaan. Pieni ajatuskatkos mikä vaihde oli käytössä ja pykälää liian iso kostautui."

kuva Kaj Lindberg

"Hyvillä mielin kuitenkin, vaikka ensin kohellukset harmitti hirmusti. Luokassani 3:s ja Lady Cupin viimeinen osakilpailu ja siihenkin sijoitus 3:s.Koko kevät on ollut melkein joka viikonloppu kisoja ja nyt on ihan hyvä hetki huokaista ja keskittyä vähän treenaamaan enemmän tekniikkaa, se laahaa jotenkin jälkijunassa tässä kaikkien muutosten keskellä. Tuntee itsekin, ettei pysty ihan parastaan antamaan, kun suoritus on vähän hakemista kokoajan."
-Esmeralda-

Markus lähti matkaan iltapäivällä, urakkanaan 5 kierrosta.

kuva Kaj Lindberg

Ensimmäiseen huoltoon saapui killisilmäinen mopo ja parsittiin sitten kasaan niin mopoa kun kuskiakin... nippusiteillä housut jalkaan, ettei peppu paljaana tarvitse painaltaa menemään ja Esmeraldan mopo oli elinten luovuttajana taas, siitä purettiin oikean käden konttoriin kaasukapulaa ja risusuojaa. Kahva sekä pakoputki löytyi vakio varaosina autosta... Onneksi ukkoon riitti pelkät nippusiteet!

"Viiikonlopun kisa Nummelan nostotalkoot meni osaltani kisan nimen mukaisissa merkeissä, ei suinkaan, että reitillä olisi ollut suota tai muita upotus paikkoja vaan taisi kisa mennä hieman yli yrittämisen puolelle kaatumista päätellen. Reitti oli mielestäni hyvä vaikka kului jonkun verran pateille kisan loppua kohden ajettaessa ja ajo aikaa tuli myös ihan riittävästi noin 1h 30 min.
Reitti lähti heti varikon nurkalta, siirtymää oli noin 10m lähdöstä mk alkuun hyvä kun sai edes mopon kaasuteltua hieman lämpöiseksi ennen pätkää. Onneksi en kuullut että kukaan olisi valittanut liian pitkästä siirtymästä =) Ensimäinen kierros lähti hienosti kulkemaan, sain edellä lähteneen kuljettajan melko nopeasti kiini ja tilaa annettiin mukavasti että pääsin ohi.. Noh hetki ohitus tilanteen jälkeen noustiin pientä mäkeä ylös hakkuuaukealla ja otin mielestäni hyvän linjan mäessä sijaitsevaan pieneen kivikkoon ja löin kaasua häpeilemättömästi kunnes etu pyörä päätti lähteä alta kuin talonmies liukkaalta peltikatolta eipä ehtinyt kuin karjaisemaan kun pötköttelin maassa pölyn keskellä ja miettiessä että mikä maa mikä valuutta, sen verran kopsahti että hetken jo luulin kisan jäävän siihen paikkaan sain kuitenkin korjattua luuni ja romuni kasaan ja kohti huoltoa missä saikin parsia pyörää ja miestä oikeen urakalla. Onneksi Esmeraldan pikkuinen kilpuri lötkötti mitään pahaa aavistamatta auton takaosassa joten anastin häneltä tarvittavat välineet pyöräni parsimiseen. Moottori käy ja ukkeli kukkuu ja ei suurempia murtumia muutenkaan, ei siis syytä keskeytykseen. Seuraavilla kierroksilla otin kivikot ehkä hieman liiankin varovaisesti ja yritin rauhoittaa ajoani ja mielestäni kello piti myös tästä tavasta. Olin luokassani toinen, podium paikka lievitti kipeää lonkkaa mieluisasti."

"Reitti oli pääasiassa kohtalaisen jouheaa ajettavaa ja pieni pelto pyöritys löytyi myös reitiltä jossa on aina mukava availla."
-Markus-

kuva Sportimage

2010-05-31T01:19:00.001-07:00

Karjalankankailla SM enduro 29.-30.5 omana sivunaan osiossa: juttuja matkan varrelta

2010-05-22T09:45:00.000-07:00

Toukokuunajo orimattilassa 22.5

Pitkästä aikaa Esmeraldan mopolla huilipäivä ja "kuski" tepasteli varikolla huollossa sekä radanvarressa kuvaamassa.kuva Sportimage

Markus lähti tosissaan ajamaan voitosta, nyt varsinkin kun muutama kärkinimi oli poissa. Kaikki alkoikin hyvin, kärkeen vahvasti - toiseksi nopeinta aikaa sekä pohjia alkoi syntymään...

kuva Sportimage

"Aamu alkoi auringonpaisteella ja hyvillä mielin lähdettiin kohti ensimmäistä maastokoetta, tietysti voitto mielessä kun kärki kuljettajat loisti poissa olollaan. Tiesin maastokokeiden olevan lyhyitä ja sen vuoksi kamppailu sijoituksista entistä tiukempaa. Heti ensimmäisillä maastokokeilla otin "löysät pois kaasuvaijerista" ja johdin piikki luokkaa mutta vain mutaman sekunnin turvin
Miko Mellin hiosti takana ja tiesin, että saa antaa 110 % jos meinaa pysyä kärjessä. Seuraavat maastokokeet olivatkin sekuntti kamppailua kärjessä, varaa virheisiin ei siis ollut. Kahdelle viimeiselle maastokokeelle lähdettäessä olin Mikoa noin 2 sekunttia jäljessä ja Leif holm johti yleiskilpailua noin 15 sekunnila. Otin kaiken itsestäni irti toiseksi viimeisällä maastokeella ja se sujui ihan hyvin paitsi viimeistä MUNAUSTA lukuunottamatta, kaaduin noin 3m ennen mk loppua!!! " !##!"#"¤ voin kertoa, että harmitti!. Viimeinen maastokoe lähti normaalisti kulkemaan kunnes lipsahdin nurin =( ilmeisesti aloin hermoilemaan pienen eron takia ja yritin hieman liikaa ja se kostautui. Mutta sain kuitenkin nousta 3 podium paikalle ja se lämmittää sydäntä mukavasti.
Olen saanut ajoni kulkemaan kesälläkin aika hyvin ja tästä on hyvä lähteä ensiviikonloppuna kiteellä ajettaviin SM-kisoihin. Toivataan , että pää pysyy kylmänä ja vauhti kovana."

-Markus-

2010-05-18T20:54:00.000-07:00

Kotka enduro 15.5 2010
Esmeraldan lähtö oli taas aamulla ensin, ja juuri saapunut kesä ja reilu parinkympinlämpötila teki kypärän sisälle taas aika helteen.

"Pätkät oli aika lyhyitä ja siirtymät myös. Koko kierros oli 25km ja se ajettiin kahdesti. Itse olen enemmän pitkänmatkan kuski, joten oli vaikeuksia kun kädet meni ekalla pätkällä ihan jumiin. Noh, tietääpähän mitä pitää harjoitella lisää: heti kylmiltään täysillä ajamista ja kivikoita lisää. Legendaarinen Kotkan kivikko nöyryytti kyllä vähäsen, vaikkei se yhtä kamalalta tuntunut kun viimevuonna, mutta silti. Ajamalla kyllä sieltä pääsi, mutta olisi vähän vauhtia pitänyt pystyä pitämään enemmän yllä. Reitti oli ihan hieno, yhden pohjattoman spoorin löysin - siirtymältä onneksi. Painin edelleen alustan kanssa ja vaikka kuinka otsaa lyö seinään ja miettii miksi se tuntuu väärässä kohtaa liian pehmeältä ja väärässä kohtaa liian kovalta niin en ole vielä keksinyt ratkaisua. Pikkaisen on varovainen olo, kun käyttäytyy vähän arvaamattomasti. Toisella kierroksella luulin ajavani paremmin, tosiasiassa varmaan kaasuttelin enemmän ja vauhtia loppuviimeks aavistuksen vähemmän ekaan kierrokseen nähden, mutta riitti se silti luokkavoittoon aika reilulla liki kymmenen minuutin kaulalla."
-Esmeralda-

Markus starttasi ensimmäistä kertaa omalla numerollaan 49.

"Kisa lähti heti kulkemaan täysillä, jo ensimmäisellä pätkällä otin löysät pois. Kierros oli aika hektinen eikä paljoo lepopaikkoja ollut. Siirtymät niin lyhyitä, että käytännössä koko kierros oli melkeinpä ek:ta. Me ajoimme kolme kierrosta. Reitti oli hyvä ja mopo toimi hyvin ja ajo sujui hyvin. Voiko enempää enää toivoakaan... ja ei ollut mitään kaatumisia tai muita ohjelmanumeroita, paitsi ekalla kierroksella jäin kakkospätkän lopussa olevaan reikään kaivamaan. Meni siinä joku 15 sekuntia varmaan, mutta oli siinä muutkin käynyt. Pätkäajat oli muuten aika tasaisia ja se kertonee, ettei ajo herpaantunut vaan ajoin täysillä koko ajan. Loppusijoitus näillä eväillä oli yleiskilpailun kolmas sija ja omassa luokassani myös kolmas."
-Markus-

2010-04-26T14:08:00.000-07:00

Panssari cross country 25.4
Esmeralda aloitti klo 10.00 startissa harrastelijoiden kanssa. Aamusella tuntui vielä yön jäljiltä pakkanen, mutta aurinko paistoi ja keli oli mitä mainioin. Naisille oli alunperin varattu sama 2h ajoaika, mutta se muuttuikin ihan loppumetreillä vain tunniksi.
"Tunnin typistäminen oli vähän tylsää, kun lämpenen vasta sen puolentunnin jälkeen ja sitten sitä menisi vaikka minne asti. Reitti oli kyllä aika hyvä, mitä nyt muutama mutalutakko mahtui sinne. Alkuun pellolla laakeeta latua ja vähän hyppyreitä ja sitten pikku metsäpätkiä. Niissä ei kyllä paljoo ohiteltu, ja suorilla muutkin osas kääntää kaasua ja isot meni menojaan.. noh, startti oli outo: istuttiin kaikki toistasataa ukkoa pyörien päällä koneet seis. Tykki kun pamahti niin sai käynnistää ja lähteä. Kaikki siis samaan aikaan. Voitte uskoa, että ensimmäisessä mutkassa, joka tuli siinä ihan sadan metrin päässä, oli aika tunkua. Siinä olisi ollut hyötyä crossin ajosta! Yritin siinä väistellä ja jäädä pystyyn ja henkiin kun mopoa tuli ja oli joka puolella ja röyhkeimmät työnteli ja puski. Riehuin aika hyvän startin jäljiltä aika kärkijoukossa, mutta sitten tuli ensimmäinen lutakko. Siis oikea järvi betonivelliä. Joku isompi ja vahvempi kilkkasi meidän ajolinjan suoraan sinne. Mopo sammui moottori vellin pinnan alla ja mietin kuoliko se. Heräsi henkiin vaan meni siinä jokunen sekunti kun sieltä rämmin ulos. Ärräpäät oli onneksi niin isoja, ettei mahtunut kypärästä ihmisten ilmoille.. Raivolla lähdin jahtaamaan umpimutaiseksi uitettuna niitä, joiden takavalot kadotin hetki sitten. Kökkö lensi ja ohittelin ja minua ohiteltiin. Onneksi suurin osa polusta oli hiekkaista kangasmaastoa ja muutamia mäkiä.

Ajo kulki alun pulikointia lukuunottamatta hyvin, mopo toimi hienosti ja olisikin ollut hauskaa nähdä tuloksia, mutta ajanotto sekosi todennäköisesti ponderitarrat ei pystynyt lukemaan ajanottoa mutakuorrutuksen alta ja näinollen sijoitus oli 4:s, mutta kierrosaikoja ei tiedetä. Ajoin vielä yhden ylimääräisen kierroksen, kun eivät liputtaneet uloskaan :). Ihan hyvä mieli jäi kesä kauden avauksesta, ajotuntumaa ei vielä kesäajoon ole kertytyt juurikaan..."
-Esmeralda-

Markuksen lähtö oli klo 13.oo B luokan ja veteraanien kanssa. Jälleen lähtöviivalla oli toistasataa ukkoa...
"Startti epäonnistui hiukan, kun mopo ei tärähtänyt laakista käyntiin. Siinä meni sitten varmaan sata ukkoa kahtapuolta ohi ensimmäisen sekunnin aikana jo. Täysillä perään heti, mutta oli siinä heti jo ensimmäiseksi aika liuta ohiteltavana. Pelto pölisi jo niin, ettei eteensä nähnyt, eikä juuri muihinkaan ilmansuuntiin ja joka neliö tontilla tuntui olevan mopoja pullollaan. Mutapaikat oli varmaan vähän muuttunut vetisistä velliksi ja pohjilla tuntui löytyvän isojakin reikiä. Mutta kyllä sitä tavaraa lentikin, välillä piti kypärän päältä mutaa kaapia pois, kun painoi niin paljon, että niskaan alkoi ottamaan. Pariin paikkan meinasi jo jäädä jumiin, oli niin pohjattomalta tuntuvaa mönjää. Ekalla kierroksella jouduin jo koukkaamaan huollon kautta vaihtamassa ajolasit. Niistä ei nähnyt nenäänsä pidemälle, nenästä puhumattakaan. Vähän niinkuin äänen perusteella suunnistettu... Tilanne oli jo ajautunut vähemmän totiseksi taistoksi, kun alustakin tuntui olevan vielä talviterässä. Vaimennus ei ihan riittänyt kantamaan tapeilta kovaa ajoa ja pohjasi tämän tästäkin. Sitten vielä varatankillekin pääsi lipsahtamaan, kun Esmeralda oli yrittänyt katsella milloin ajan ohi, mutta olin livahtanut. Sitten menin kyllä huoltoon tankkaamaan... no, eipä se juuri sijoitusta muuttanut ja aika reeni mielellä loppuun ajelin. Tänään ei vaan oikein ollut kaikki tähden asennot kohdillaan, mutta johan alku kausi onkin mennyt niin putkeen, että oli se jo aikakin.. Ei olisi haitannut vaikka mutaikot olisi ollut poissa, muuten reitti oli ihan mainio. Metsissä oli kyllä vaikea ohitella ja pelloilla muutkin paineli urku auki. Olihan se kesäkauden korkkaus.. ja eikun mopon alustaa säätämään..."
-Markus-

2010-04-07T01:28:00.000-07:00

Speed Motor circus löytyy "juttuja matkan varrelta" omana sivunaan Messuja ja tapahtumia lehdeltä...

Päitsin jälkeistä elämää
Päitsistä on kulunut muutamia viikkoja, palkinnot jaettu ja nahanluonti alkaa olla jo loppusuoralla.
Viime viikot on mennyt palauttavien treenien, lihashuollon ja lepäilyn kannalla.
Kävimme kuitenkin pääsiäisenä avaamassa "kesäkauden" Dynaset offroad areenalla. Halli oli juuri sitä mitä toivottiin: ei vettä, viimaa, sohjoista lunta, kylmyyttä eikä tarvinnut laskea hanuria penkkiin. Loppu viikko menee kevyiden treenien merkeissä ja messutoimintaan mm: kaluston putsaukseen ja siistimiseen, messu standien ja pöytien rakenteluun. Päivitämme blogia heti ensimmäisen messu päivän jälkeen.

-Markus & Esmeralda-

2010-03-31T02:20:00.000-07:00

Jos alkaisi valmistautumaan tulevaan tapahtumaan "Speed Motor Circus - Vauhtia koko perheelle" tapahtuma Ylläs Hallilla. Tapahtumasta lisätietoa löytyy sivuilta www.speedmotorcircus.fi sekä www.yllas-halli.fi.
Siellä on lähinnä meidän kalusto näytillä ja olemme siellä paikanpäällä myös itsekin pe-su ja sunnuntaina olisi tarkoitus olla mukana jonkinlaisessa offroad näytösajossa..

2010-03-25T04:31:00.001-07:00

Päijänteen Ympäriajo:
kisat omana sivuna -> juttuja matkanvarrelta

2010-03-14T00:29:00.000-08:00

EM tukikilpailu kuhmoinen 13.3 2010
Esmeralda aloiti aamun Markuksen odotellessa puolillepäivin omaa vuoroaan. Päivä oli hieno, vähän pakkasta ja aurinko paistoi. Ei siis ihan vielä joutunut nuoskassa rämpimään.

"Reitistä ei ollut mitään hajua, en ikinä ole ajanut täällä. 3mk:ta ja viimeinen niistä lyhyt yleisöpyöritys extreme tukkiesteen kera huollon vieressä. Kierros kaikkineen n.20km ja kaksi kierrosta ajettavana. Ensimmäisen jälkeen jäi mieleen päiviteltäväksi se pattien määrä. Toisella kierroksella niitä oli tuplaten ja tuplakokoisia. Paikoin spoori oli myös levinnyt pusseiksi jokaiseen ilmansuuntaan ja enkeliparvia pitkin reittiä. Olihan se taas paikoin haastavaa kun jalkaspoorit ei ollut kovin kantavat niin muutaman kerran jalka lipesi ohi ja sitten oltiinkin puoliväliin reittä hangessa. Polku oli kuitenkin jouhevaa ja mukavan ajettavaa ja oli siellä hienoja fiilistely pätkiäkin. Yleisöpätkä oli pyrähdys rinteessä parilla pikkuisella hyppyrillä höystettynä ja kolmen tukin rata. Sekin meni ihan ok, ja ajoinkin toiseksi nopeimman ajan siinä. Loppu sijoitus luokassa 3:s ja edelleen Lady Cupissa 3:s kahden osakilpailun jälkeen. Jäin kärjestä n. 8 min ja kakkoselle vajaa 2 min.

Mielestäni kuuluttaja oli hyvä juttu, varikollakin kuuli heti tilannetta, kun olimme toisillamme huollossa ja yleisökin sai kattavan infopaketin niin kuljettajista kuin kisastakin. Hyvän mielen toi myös palkintopystin kera saatu kaunis kukkakimppu ja paikallisen leipomon ehta ruisleipä"
-Esmeralda-

"Keli oli todella mukava, oli hyvä fiilis ajamaan. Kolme kierrosta samaa reittiä ja olihan se ensimmäinen aika pattinen. Spoori oli myös aika täynnä irtomujua, joka teki etenemisen vielä raskaammaksi. Kierros kierrokselta ränni alkoi puhdistua ja vaikka siellä olikin paljon terävää pikkupattia niin jyrkimmät patit alkoi vähän tasoittua ja reitti muuttui aika paljon jouhevammaksi. Lyhyydestään huolimatta se oli silti raskas, ei siellä ollut turhia lepuutuspätkiä. Yleisöpätkä oli hauska, pidin siitä pyräyksestä ja olinkin siinä joka kerta nopeimpien joukossa.
Ajo kulki hyvin, mies ja mopo alkaa olla hyvässä tikissä ja ajoonkin alkaa tulla rutiinia ja rentoutta. Kuntokin on aika kohdallaan, niin jaksaa ajaa hyvin täysillä maaliin asti. Sijoitus A avoimessa 8:s vain 4:n min päässä kärjestä ja omassa luokassa 5:s, jääden voittajalle n.2min."
-Markus-

2010-03-06T09:36:00.000-08:00

Riihimäki 6.-7.3 Aamuposti enduro, ensimmäinen SM osakilpailu sekä ensimmäinen Lady-Cupin osakilpailu kolmesta kisasta.
Markus aloitti urakkansa lauantaina ensimmäisten joukossa 79:stä A:n kuljettajasta.

"Reitti sisälsi kolme MK:ta ja ne ajettiin kahteen kertaan. Aamu alkoi mukavalla pakkassäällä ja auringon paistaessa. Kohtalaisen rauhallisin mielin kiipesin lähtökorokkeelle ja aloitin urakkani, vaikka aamulla käänsinkin auton ylösalaisin etsiessäni ajohanskojani. Homma oli siis ihan hanskassa, mutta ne oli vain hukassa.. pelastukseksi löytyi mekaanikon hanskat ja niillä mentiin. Mottona oli mennä niin kovin kun vaan pystyy, ilman kaatumisia. MK:t oli pitkiä, mutta jouheita ajaa ja spoori kesti hyvin. Toisella kierroksella alkoi reitti jo paikoitellen hieman kulua, mutta säilyi hyvin ajettavana. Päivä eteni mukavasti ja ongelmitta ja loppusaldona oli 6:s sija luokassaan, vain vajaan minuutin erolla kolmanteen."
-Markus-

Esmeraldan lähtö oli sunnuntaina puoliltapäivin. Veteraanit ja C luokat lähtivät matkaan ensin.

"Aurinko paistoi täydeltä laidalta ja ilma oli loistava. Jotain vinkkejä Makelta edelliseltä päivältä, mutta olihan polku sinällään muuttunut jo aika lailla. Ensimmäinen koitos oli kuitenkin työntää liukupohja saappailla mopo parcférmestä ylämäkeen lähtölavalle, joka sekin oli millilleen mopon pituinen. Onnistuihan se, vaikkakin haastavaa... Siirtymiä ei oltu pituudella pilattu ja alun otinkin hieman rauhallisemmin. Keskityin löytämään rytmin ja rentouden. MK:t 2 ja 3 mentiin aika putkeen ja kunto kesti loistavasti ja ajo sinällään kulki mukavasti, vaikka polku oli yhtä pattia ja poteroa. Paljon enkeleitä oli piirrelty pöperöisen rännin viereen. Metsän varjosta kun pellolle sysäsi niin aurinko oli sulattanut lumen nuoskaloskaksi ja tuntui kun olisi laskenut märkään betoniin. Välissä oli todella makeita aurattuja teitä ja niillä sitten mentiinkin luisti katossa. Hieno päivä ja sijoitus 3:s D luokassa ja Lady Cupissa, vain n.2 min kakkoselle jääneenä."
-Esmeralda-

2010-03-02T13:12:00.000-08:00

Racingbike enduro Hyvinkää 31.1 Markus ajoi hienosti 2:ksi. Vain vajaa 5 minuuttia kärjestä. Kanssakilpailijoilla oli hiukan murheita, mutta silti hieno kauden avaus. Alla uusi KTM 125 tuntuu istuvan käteen heti. Esmeralda avasi uransa ensimmäisen talvikisan ajamalla luokassaan 10:ksi. Kaverina Portugalin sixiltä tuttu KTM 125 ja tuntejakin on jo kertynyt yli sata ja kilometrejä yli 3tkm, mutta mihinkäs sitä hyvää vaihtaisi...

2010-03-02T12:48:00.000-08:00

Numibia 14.2 Markus ajoi luokassaan 5:ksi ja Esmeralda oli omassaan 16:ta. Kilpailuaamuna oli rapsakka liki -20 asteen pakkanen ja poskilla pakkanen poltteli. Esmeraldan mopo meinasi tuumia että on liian kylmä, mutta lähti sitten vihdoin varikolta käyntiin. Muuten mopot toimi kelin huomioon ottaen hyvin. Lunta oli todella paljon ja välillä ei tiennyt minne jalkansa olisi laitellut kun oli jokapuolella tiellä. Metsät oli aika pehmeitä, mutta spoorit melkein parani loppua kohden.

2010-03-02T12:36:00.000-08:00

Myrskylässä 28.2 kiparkatin kansallissa Markus ajoi luokkansa 5:ksi ja Esmeralda oli omassa luokassaan 13. Keli oli aika raskas, nuoska pöperöä ja tulihan sitä kaatuiltua jonkun verran, mutta ei suurempia ongelmia kummallakaan.