MX Jämsä 12.5

Kawasaki Motocross weekendissä ajoi vain Esmeralda. Markus poti vielä flunssaa ja ei lähtenyt riskeeraamaan seuraavan viikonlopun SM kisoja.
Pitkästä aikaa joutui heräämään aikaisin, kun jämsään kesti parisen tuntia ajella ja katsastukset alkoi jo klo 7. Ensimmäinen harjoitteluajo klo 9.15 ja sitäennen oli kuljettajakokous.
"Voi pojat olinkin ihan tutkalla... Onneksi Make lähti mukaan huoltoon, sillä hän oli sentäs käynyt kerran rossikisoissa. Minä en ikinä. Ja sen kyllä huomasi. Melkein olisi voinut laittaa vyölaukun ja ehkä vielä juomarepunkin. nimimerkillä -enskapena-.
Lainaan olin saanut työkaverin mieheltä täysverisen crossin ja muutaman vuoden takaa samanmoisella seriffillä kurvailleena peli istui kohtuullisesti lapaseen. Oma mopo on alustaltaan niin pehmeä, että sillä crossin ajaminen käy työstä ja ei se niin hauskaakaan ole. Pitäisi opetella säätämään se riittävän napakaksi.. Noh, taas on se hetki työssä, kun ei liiemmin ole aikaa reenailla joten näillä eväillä nyt.
Satoi. Sitten vielä vähän satoi. Ja sen jälkeen hiukan satoi. Rata oli aika villissä kunnossa. Ja harjoitteluajossa katselin vain ympärilleni ja ihmettelin minne pitää mennä. Hyppyreitä oli pöydillä sekä ilman. Yleensä ajoin liian kovaa niihin ilman versioihin ja tulin tasaselle niin, että mätkähti. :) -ehkä vielä tankotumputkin...enskapena-
Kun vihdoin koitti ensimmäinen erä jouduin vielä arvottuna lähtemään ensimmäisenä! MIKSI????? Ei mitään hajua miten leikki etenee ja Make yritti rauhoitella kun jännitin niin, että unohdin välillä hengittää. Huoh. Vihdoin koneet pärähti ja lähdimme tutustumiskierrokselle. Aloin hengittää. Sen jälkeen puomille valitsemaan paikkaa. Meitä oli 13 naista lisäkseni luokassa ajamassa, joten telineellä ei ollut tunkua. Valitsin paikan riittävän kaukaa muista :).
Sain ihan hyvän lähdön, vaikka jännitin sitäkin kuinka pääsen telineistä matkaan. Sitäkään ei ole tullut kokeiltua kuin pari hassua kertaa joskus aikoinaan. Otin heti hyvän draivin päälle ja yritin temuta parhaani mukaan. Neljännellä kierroksella harmikseni huomasin, että nelari painoi juuri senverran enemmän, että kädet alkoi huutaa hoosiannaa. Voi pahkojen pahka. Tuli muutamia tilanteita, jossa hiukan oli epäselvää miten ne päättyisi ja oli pakko rauhoittaa menoa. Tuloksena oli silti 7s sija. Pari edellä olevaa oli ihan muutamien sekuntien päässä. Kärki meni menojaan.. Vau! Se oli jopa hauskaa.

Kuva:Reinhard

Toiseen erään alkoi satamaan jälleen. Radalla oli käynyt välissä neljä luokkaa ja sen kyllä huomasi. Tutustumis kierroksella löysin tuhat pattia ja reikää ja velliä suunnaton määrä. Noh, tässäkohtaa tietysti kun ei hirveästi ole tuota silmää katsella ajolinjoja niin nelari toimi maansiirtokoneena vallan mainiosti. Mietin kuinka paljon pitää ajaa, että alkaa näkemään sileitä linjoja tai ylipäätänsä oppii käyttämään hyväkseen mutkien ajolinjoja. Taidan vain ajella siellä minne satun joutumaan. Oli siellä sitten pattia tai ei.

Kuva:Reinhard

 
 Lähtö sujui taas ihan hyvin vaan kädet ei ollut palautunut täysin. Ajelin varman päälle ja kierrosajat eivät heittäneetkään kuin sekunnilla tai korkeintaan kahdella. Olin toisen erän 6s ja kokonaiskilpailussa siis kotiin tuomisina 6 sijan pytty! Olin enemmän kuin tyytyväinen, olihan nämä ihka ensimmäiset crossikisani ikinä."
-Esmeralda-

Panssari CC 28.4

Perinteeksi muodostuva panssari cc avasi taasen kisakauden täällä.

Kisaa siirrettiin jo viikolla eteenpäin kun metsät ei meinannut kuivua ja huhut laukkasi hulluna, että tiedossa on mutakylpyä. 

Olin itse aikaisemmin pelipaikalla, kun lupauduin auttamaan ilmoittautumisissa ja sitten vielä kierroslaskennassa oman kisani jälkeen. Maken tuli myöhemin paikalle, kun hänen luokkakin ajoi vasta puoliltapäivin.

Katsastuksissa ei mitattu edes ääniä vaikka hiukan jännitti kun oli uusi änkkä kiinni. LeoVincen savupiippu toimi hyvin ja oli mielestäni aika hiljainenkin. Ei kyllä vielä mitattu kertaakaan. 

Kun vihdoin päästiin valmistautumaan kisaan niin huvitti hienoisesti kun tuijotin lähtöviivalla sykemittariani. Lähtöön arvio 5 min ja istuin ihan paikallani tekemättä mitään ja syke nousi kun sekuntikello.. 101, 102, 103, 104...Tiedä sitten mitä se lopuksi oli kun lippu heilahti ja piti nostaa käsi ylös. Tömäkkä pamaus ja sain hienon startin. Ajoimme nuorten kanssa samassa luokassa ja olin kakkosena ekassa mutkassa. Niin siis siihen asti :) sitten tuli muutama mutka ja jälleen huomasin varovani ihan liikaa muita. Ne tuli kyynerpäät levällään tunkien sisämutkasta syliin ja ohi. Suoralla leikkasivat heti eteen, kun etupyörä oli puoli renkaan mittaa edellä. Saakutti... 

Kärki hävisi jo viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhasta muistista painalsin reittiä eteenpäin ja muistin, että seuraavaksi tuli sellainen tie, jonka yli mentiin ja siitä pystyi vauhdilla hyppäämään alas toiselle puolelle metsään. Hep! Mitvit... lippusiima kaulassa jatkoin matkaa hartialukko jarrutuksella mopon liukuessa kuin pulkka soralla. Joku riivattu oli kääntänyt reitin menemään tietä PITKIN OIKEALLE! No voi virsu... Säntäsin takaisin reitille ja mietin montako tyyppiä ehti mennä ohi. Liian monta. Kiiruhdin minkä taisin ja onneksi iskarit ehdittiin tehdä juuri ja juuri ja vaikken ehtinyt testaamaan tai säätämään niitä ollenkaan ennen kisoja niin oli ne paljon paremmat kuin spooriversiot. Hiukan keula lepatti nopeimmilla suorilla, vaikka hanakasti olikin keula pystyyn pyrkimässä vähän väliä, niin joskus sekin oli pakko laittaa maahan ja pari kertaa piti sitten käydä nutullaan kun lähtikin etunen alta. Jossain metsässä läppäsin niin liki puuta, että risusuoja poksahti kahvasta rikki ja alkoi lepuuttamaan kytkinkahvan päällä. Köyhän miehen luistokytkin... Siitä sitten vain yksi sormi suoraksi pitämään suojaa irti kytkinkahvasta ja matka jatkui.

Ajoin Tuiren kiinni ja sitten menikin hetki kun en päässytkään ohi. Niinkuin missään kohtaa en uskaltanut tunkea tarpeeksi röyhkeästi ja suora kun aukesi niin minulla löi joko sutia tai tarjosi hyttiä niin pystyyn, että hirvitti ja oli pakko annostella hiukan harkiten. Minulla oli alla sama "semi" kauharengas, mikä oli pärnun hiekkarallissa ja pito oli hiukan liiankin jämäkkä paikoitellen. Vaikka pari kertaa olin nenälläni niin otin hetikohta välimatkan taas kiinni. Viimeisellä kierroksella sitten pääsin vihdoin viimein ohi ja maaliin kolmantena. 6 kierrosta ajaneena ja ilman huoltoa siis kun ajoimme vain tunnin.
Reitti oli todella makea, eikä lainkaan niin kurainen kun oli peloteltu. Hienosti oli kierrelty kuivia maastoja pitkin. Olisi voinut ajaa kauemminkin. Kiiruhdin varikolle luovuttamaan takarengastani lainaan Makelle, sillä se tuntui toimivan tuolla aikas mukavasti. Paremmin varmasti kun se vanha FIM kumi, joka sillä oli alla...
-Esmeralda-
Maken startti oli siis iltapäivällä.

Pärnu 22.4 2012

Hiukan laahaa perässä...
Nyt vihdoin pikakatsaus viron reissuun. Se oli yhdistetty treeni reissu, kylpyläloma sekä kisareissu. Aika onnistunut sellainen vieläpä.
Saavuimme torstai aamupäivänä pärnuun ja hetimiten romppeet hotelliin ja paikuseen treenaamaan. Olimme jälleen raumalaispariskunnan kera reissussa ja meidän kyydissä matkasi vielä Virpi, kuvaamassa koko touhua todiste aineistoksi. Ja sitähän tuli!
Viimeksi siis päitsillä persus penkissä ja nyt pehmeää hiekkaa. Kontrasti oli yhtä raju kun viimevuonna muistelin olleen, mutta tänäpä vuonna pääsin paljon nopeammin jyvälle. Hiekanjyvälle.

Minulla oli vielä spoorikepit alla, niitä ei ehditty päitsin jälkeen laittaa uusiksi. Vedin vain jouset ja naksut kaikki niin piukkaan, että soi suunnileen c duurissa, joten kyllä niillä mönki. Make oli crossipyörällään ja laulu alkoi kulkea hetimiten aikalailla täysiä. Yritin sitten hetken ajon jälkeen kiristellä ketjujani niin mutteri oli niin piukassa, että siihen kertakaikkiaan tarvittiin mies avaamaan se. No aukesihan se ja muuten hyvä mutteri, mutta kulmat puuttui, ja Make totesi sen olevan entinen. Varalla ei ollutkaan, joten sitten tarvittiin pari miestä lisää etsimään sitä, minne se lensikään!!!!

 ...ei näitä kuule apinanraivolla väännetä kiinni!!! ...-niin, mutku en tahalleen...

 ...ei se kaukana ole tähän johonki se lensi...

..vai oliks se tänne...?
Mutteri kirjautui kalusto tappioiksi ja matka jatkui pelkän kiristyksen turvin.
Vietettiin jokunen tunti temuten montulla ja pakattiin lelut laatikkoon ja suunnaksi hotelli ja mielessä ihana sauna ja kylpylä osasto ammeineen... voiko enää elämästä muuta sillä hetkellä toivoa?!
Seuraavana aamuna lähdimme ajoissa taasen paikuseen ajamaan. Hyvä niin koska keli oli tihruisen sumppuinen ja myöhemmin alkoikin satamaan.

Alueella oleva lampi ei juurikaan houkutellut uimaan ja liekö vielä jäätkään ihan kokonaan lähtenyt. Ajo oli paljon raskaampaa kuin edellisenä päivänä. Märkä hiekka pani todella hanttiin ja sai olla tarkkana, että päätyi sinne minne oli ajatellut. Kerran heitin nutulleen kun eturengas yksinkertaisesti päätti suunnan puolestani. Vauhti oli oman ranteen takana ja ne eivät vain kohdanneet :). Mieleen tuli heti edellisen vuoden reissu, kun rikoin olkapääni maastoutumalla se edellä kaseikkoon ja kisa oli hiukan tuskaa loppumetreillä. Nyt siis vielä kaikki paikoillaan ja mopokin alkoi olla säädöissään.

 ...tuolla noin..näätkö?... niin nii, mutku täällä sataa....

...eiku se pyöri näin.. tajuutko?... niin nii, mutku täällä sataa...
En kyl oikeasti muista mitä tuossa keskusteltiin, varmastikin jostain radan mutkasta ja minä vanhana kersanttina en osoita suuntaa sormella vaan koko kädellä, missä se mutka siis oli.
Päivä pulkassa ja pyykille mars. Ihan mukavalla mielin, vaikka olikin todella paljon raskaampi ajokeli. Löysimme pesupaikan mopoille ja itse suuntasimme jälleen saunomaan ja ammeisiin killumaan! Upeata!

Kisa aamu aukesi aurinkoisena ja olimme todella ajoissa paikalla. Reitti oli pitkälti sama kuin viimevuonna, joten mitä sitä ihmettelemään. Virpi lähti poukkoilemaan sinne tänne kuvauspaikkoja etsimään ja me suuntasimme ilmoittautumaan. Make tärkeänä vuorollaan luukulla: ai vant tu tseins mai klääs from enduro tu ... johon eestiläinen mimmi vastasi: puhu soome ma ymmärtä paremmi. Total reps!!!!

Noh, minäkin jouduin vaihtamaan luokkaani endurosta E1:een, koska ei meillä ollut FIM renkaita alla ja ne ne tarkasti. Mitäpä siinä, sinne vain vetomiesten sekaan... hahahhah! Noh, kaikki me lopunviimeksi ajettiin siellä samaan aikaan, joten mitä väliä.

Seuraavaksi siis ohjelmassa kaksituntia mopon kuritusta rantahiekassa. Hiukan paikoitellen oli vaikeuksia, mutta pääsääntöisesti ajo kulki yllättävän hyvin. Selvisin yhdellä tankkauksella. Yritin pitää vauhtia ja kaasua senverta, että pysyttiin pinnalla ja välillä oikein hurmiossa tunsin jonkun pattisuoran onnistuneen niinku ihan nappiin :). Fiilis oli hyvä ja moottori oli hieno ajaa. Ajaminen oli itseasiassa paljon helpompaa kun on enemmän  voimaa keskellä niin nousee helposti jos sakkasi hiesuun. Väsymyskään ei oikein painanut vaan jossain vaiheessa tunsin sormien väsyvän kun joutui kiskomaan hiukan stongasta keulaa kantamaan. Lopussa tuntui jo, että kohta lipsahtaa sormista koko laite. Onneksi ei. Pari kertaa kaaduinkin hiukan tankkauksen jälkeen heti ensimmäisiin mutkiin, kun tankki täynnä keula olikin paljon painavampi kun olin tottunut pitkään ajamaan niin tyhjällä tankilla.

Make porhalti pari kertaa ohitseni reitillä ja taisikin olla ainoa herrasmies, muut ryysivät jalkatappi ja stonga tuntumalla. Kun ralli vihdoin loppui, alkoi käsissä vihdoin tuntua ihan kuin pitäisi heikkovirta kaapelista kiinni. Armoton nipistely. Korkeilla kierroksilla kun parisen tuntia kurmuuttaa niin stonga varmaan tärisee senverta, että tiesi ajaneensa. Muuten tankkaukset onnistui ja juomaakin oli sopivasti matkassa. Olo oli hyvä.
Maalissa Make oli E1 luokan 10:s ja minä 12:ta. En edes viimeinen, kun viivalla oli hiukan alta 20 lähtijää siinä luokassa. Naisten voitto tuli myös kotiin! Oli hyvä mieli vihdoin päitsin synkkyyden jälkeen.

 kuskit ihan parhaimmillaan rallin jälkeen..

 No hiukan jos tiskattaisiin niin näyttäisi jälleen ihmisiltä.

 munakuppi tuli..

 ...strutsin muna...
Kiitokset ihan älyttömästi Virpille reissun kuvasadosta, ja yritänkin tehdä tuonne "kaksipäiväisiä kisoja" vähän pidemmän version reissusta kuvineen. Niitä kertyi aikalailla.
-Esmeralda-

77. Päijänteen Ympäriajo

Siitä löytyy juttua lisää oikeasta reunasta kohdasta: Päijänteen Ympäriajo......

Numibia 17.-ja 18.3

Nummelassa ajettiin siis kahtena päivänä. Esmeralda lauantaina ja Markus sunnuntaina.
Kisapaikalle oli kotoa vaivaiset 15min ajomatka, ja sai nukkua aamulla pitkään.
"Olimme hyvissä ajoin paikalla ja hyvä niin kun äänenmittaus sessiot keräsi tanakkaa jonoa. Jonon vierestä palasi varikolle usea, kun äänet olivat liian kovat. Siinä sitten sukkia ja pulloharjoja muuta vilkkaan mielikuvituksen tuotetta tunkemaan änkkään ja uusinta otokseen. Juurikin nämä edestakaisin ajavat kuskin seisotti ennestään leveää jonoa kun palasivat aina jonon ohi mittapisteeseen suoraan. Yhdellä kaverilla änkästä ampui hylsy takana odottavan polveen, kun mittaaja kaveri käänsi kaasua :) Eräällä toisella oli niin tukevasti pilli tukossa, että luulimme koneen räjähtävän kun kaasun käänsi täysille. No  lopunviimeksi pääsin mittarille ja kaveri kaasutti kerran ja totesi, että ensimmäinen hiljainen pyörä, oikein korva lepää..! Vaihdoin toki villat juuri, mutta silti hiukan hirvitti kun on lyhennetty änkkä. Läpi meni ja ei muutakun parc férmehen.
Kaksi kierrosta, 4 mk:ta ja lähtö 9.50 maaliin 14.50. Että semmoista.
Luojan kiitos olimme käyneet pari kertaa tuossa lähellä samanmoisessa pätkässä ajamassa - se oli kauheaa silloin ja samanlaista oli nyt tarjolla. Voi pojat. Eipä sinällään, ajatukset osaavat jo pilkkoa kokonaisuuden tarvittaessa vaikka näkyvän spoorinpätkän osioihin niin tunnetilat eivät käy ylivoimaisiksi, mutta nyt kärsin kaiken kukkuraksi uupumuksesta. Takana oli hiukan liian rankka viikko kaikinpuolin ja se tuntui ennenkaikkea päässä. Olin ihan unessa. Kertakaikkisen hitaalla.

Kaatuilin jonkinverran -lähinnä kun saappaat haukkoi jonnekin hankeen. Iskareitakin oli muuteltu ja ne oli hiukan oudot. Ajo ei vain lähtenyt kulkemaan. Spoorit näytti siltä paikoitellen, että olisi juuri porattu sinne, välillä oli niin paljon nuoskaloskaa rännissä, ettei mopo juurikaan edennyt vaikka sinkki oli pinkeänä. Ja jalkaspooreissa näkyi saappaanreikiä kuin piparkakku taikinasta muotilla otettuja reikiä. Toisaalla niitä ei sitten ollut juurikaan, vähän niinkuin joku korsto olisi nostanu rinnuksista seinälle -jalat huitoo ja huitoo muttei kohtaa maata.
Riesaksi tuli vielä jäätyvä kaasari, kun olin unohtanut (!) suojapatjat pesuhuoneen nurkkaan... kierrokset jäi päälle ja se teki ajosta vielä entistä jännittävämpää. Huollossa Make korjaili minkä pystyi säädöksiä ja mitä lie, minä yritin saada itseäni hereille. Upea muovipussi kaasarin suojana jatkoin matkaa.
Toisella kierroksella moottori tuntuikin pelaavan paremmin ja mistä lie ammensin potkua ajoon, mutta se lähti kuin lähtikin vähän paremmin kulkemaan. Toki kaatuilin joka pätkällä uskollisesti ainakin sen kerran, mutta nyt oli jo hiukan yritystä. Pätkät oli paremmassa kunnossa kun ensimmäisellä kierroksella vain siirtymät hiukan kului. Muuten ei ollut ongelmia mäissä, paitsi yhdessä pikku kallio kinkamassa joutui ottamaan uuden ajolinjan kun jäi graniittia hinkuttamaan. Pellot oli ihan savimönjää, mutta siellä häämötti ränni, jossa edetä mukavasti.

Hyvin jaksoin ajaa, ja vaikka luulin ajavani kovempaa toisella kierroksella niin ei se hirveästi tuloksissa näkynyt, vähän yli puolenvälin C125 luokassa. Kärkeen noin 9 min jääneenä ja päitsitiimi kaverillekin kolmisen minuuttia...Päitsi treeninä vastasi perjantai päivää, mutta toki paljon hektisempi. Kantapään kautta tuli muistettavaksi taasen levon merkitys ja valmistautuminen huolella. Muuten jäi hyvä mieli kisasta, ajoa reippaasti C luokallekin ja pätkät olivat hyviä, vaikka mahtuihan sinne mukaan niitä herkkupaikkojakin."
-Esmeralda-

"Jaahans Numibia snowenduro tuli kaasuteltua tänään hieman jo kosteissa ja kuraisissa oloissa. Aamulla oli pieni pakkanen, joten reitti olikin yllättäen ihan jäistä ränniä. Jokseenkin tietysti aika rankaa, kun eiliset kisaajat olivat jättäneet omat terveisensä reitille. Jäinen ränni ei anna yhtään anteeksi vaan paiskoo minne sattuu mopoa jos ei natsaa ihan just kohdilleen. Ensimmäisellä mk:lla oli vähän ihmeellistä ajaa kun ei ollutkaan sohjoa ja ei oikein tiennyt kuinka kovin uskaltaisi ajaa ettei karkaa lapasesta. Pyörä ja mies kohdillaan tai ainakin pyörä ja kiitokset siitä lähtee J.Hytöselle ja M.Artialalle. Nyt on hyvä luotto, pyörään parempi myöhään kuin milloinkaan. Viimeiset pari talvea on ajettu pakkaslumi rännejä ja ne antavat tosipaljon anteeksi. Nyt kun on ollut jää ja sohjo rännejä pyörä on ollut hieman raskas ajettava eikä se ole mennyt ihan niin rennosti kuin olisin halunnut. Nyt tehtiin hieman muutoksia ja ajettavuus parani ihan älyttömästi. =)

Niin siis eka mk meni ihan mukavasti. Koitin ajaa tarkasti mutta kovaa. Toinen mk oli muutaman kilometrin päässä ja hieman kädet kankeina lähdettiin. Mk alkoi pellolta, jossa oli aika kulunutta ja jäistä ränniä. Pellon päästä käännyttiin aika pitkään ja kiviseen mäkeen, torvet selälleen ja kohti mäkeä. Mukavasti menee ajattelin ja sitte laulu loppui kuin veitsellä leikaten kun moottori sanoi BOOM ja kräks.. öööö tota hieman hölmistynyt olo sitten yleisö alkoi huutamaan samalla sekunnilla että KETJUT  KETJUT!!! ¤%(%&)/=(/=(%(&/#&¤%!"  onneksi oli hyvä hankikanto, joten pyörä pois muiden tieltä yleisön sekaan ja ruuvailemaan ketjuja. "Epävirallisesti" =) sain kieltämättä yleisöltä hieman apuja. Kiitoksia vaan en huomannut oliko jotain tuttuja jopa?? Siitä sitten jatkettiin matkaa kankeilla käsillä kohti huoltoa. Siirtymillä tarkkailin valoja että toimiiko ne vielä juu toinen lanka on jo pois pelissä  ja juuri ennen huoltoon saapumista tarkistin vielä valot ja kas kummaa parkkivalohan se siellä yksinään kiiltää OI VOI!! No siitä pikku nuhtelut  valvojalta ja seuraavalla kerralla rapsahtaa minuutti sakkoa =/. Uutta polttimoa kehiin vitjat kireelle ja taas menoksi kohti 3 mk:ta. Ehkä tämän vuoden paras mk.
Aika jouheeta ja välissä peltoa jossa lensi kuraa ihan hillittömästi ja sitten lopussa sai polttaa karstaa ihan tosissaan nopealla tiellä 94km/h ehdin vilasta sen verta haippakkaa vilisi männyt ettei tohtinut enää toista kertaa vilkaista. Joku tietysti nauraa jos ajaa reilua 100 km/h tunnissa no eihän se ole vauhti eikä mikään joo totta mutta kun pyörä hakee jäisistä urista ja loskasta koko ajan ja ei tiedä mihin se tie menee seuraavan mutkan jälkeen niin kyllä siinäkin sitä vauhdin huumaa saa ihan mukavati. Tämä mk meni mielestäni hyvin. 4 mk alkoi vauhdikkaalla pellolla jotenkin olin vähän kankeana ja ei oikein tuntunut menevän rennosti. Loppu mk oli jouheaa metsää ihan ok. Etujarrun kanssa oli hieman murheita kun mutkat olivat niin tiukkoja puunvieressä niin ei meinannut saada pysähtymään kunnolla. Sitten joutui jo ottaan toisen sormen mukaan ja runttaamaan sitä jarrua. Siirtymät päälle ja huoltoon ja taas kiinalaiset polttimot olivat minua vastaan, valot eivät taaskaan toimineen kun tulin varikolle. Onneksi valvojalla taisi olla tauko tai jotain muuta puuhaa kun pääsin livahtamaan huomaamatta ohi hihiihihihih. Uutta polttimoa taas kehiin, bensaa tankkiin, banaania nassuun ja menoksi.
Reitti oli jo aika pehmeä ja aamun jäärännistä ei ollut tietoakaan. 5 ja 6 olivat samat kuin ensimmäisen kierroksen 1 ja 2 . 5 kupsahdin ujosti nurin onneksi ei mennyt paljoa aikaa seuraavalla mk:lla oli ketjujen tuhooja mäki jonka koitin ottaa varman päälle ja nyt rauhassa. Se meni ihan mukavastis Sain muutenkin tällä hieman pidemmälle mk:lle aika hyvän tatsin päälle ja ajokin tuntui aika hyvälle. Taas huoltoon ja kohti viimeisiä maastokokeita. Seitsemäs pätkä lähti mallikkaasti käymään sainkin edellä lähteneen kiinnni ja juuri, kun ajattelin että kohta täytyy alkaa karjumaan niin pienen mäen alla oli jokin olematon juttu joka runttasi ketjut pois paikoiltaan!!!!!  Mopo seis siihen paikkaan ja ketjut ruttuun, mutta ei onneksi kovin pahasti. Vierestäni kuului vaan että tervetuloa joukkoon .. Aitan Nikohan se siinä oli. En ollut kovin juttu tuulella sattuneesta syystä, vaan potkin ketjut selväksi ja paikoilleen ja matkaan. Hitto, juuri kun meni mukavasti.!!! Viimeisellä mk:lla ajattelin vielä rutistaa löysät pois. Pelto meni nyt rennosti ja muutenkin tuntui aika mukavalta metsään kun siirryttiin näin hieman syvemmän rei'än, mutta ajattelin että se menee siitä kevyesti yli olisihan pitänyt arvata että eihän siinä mennyt kun ketjut solmuun!! En jaksanut enää edes kiroilla. Ketjut nopeasti paikolleen ja matkaan ajattelin että tämä peli oli sitte pelattu!! Varusteita vaihtessa Esme kävi kurkkimassa tulokset ja ilmoitti että oli 125 luokan 3 ?!?!?!?! En oikein uskonut siihen totesin vain, että en usko ennen kuin itse nään tulokset joo kyllä a125 luokan 3 ja vain reilu 30 sekkaa kärkeen.. uskokaa tuli muuten muutamat ketju remontit mieleen. =) varmasti oli kyllä muillakin murheita olin aika tyytyväinen tuloksiin vaikka oli vähän murheitakin.. maanantaina on matka varattuna ketjuohjuri kauppaan. =)
-Markus-

Kuhmoisten tukienduro 10.3 2012

Aamu alkoi taasen ihan putkeen, ensin tankkaamassa laitettiin kumpikin varulta öljyt kannuihin, eli pöniköissä oli tuplamäärät. Siinä sitten tisalaamaan ylimääräisiä pois, ettei laitteet ihan jokella. Sitten hetken matkattua mietimme sammuttiko kumpainenkaan hellanlevyä kun aamupuurot keitettiin. Aikamme pähkittyä varmistus soitto naapurin Eskolle, joka luojan kiitos oli aamuseitsämältä suihkussa vielä eikä karannut kotoa. Esko siis kipitti katsomaan jäikö se levy päälle vaiko ei :) No luojan kiitos kaikki oli ok, mutta muisti vain pätki.

Hiukan piti hoppua aamusta, mutta Make laittoi valaaseen vauhtia ja ennätimme hyvissä ajoin pelipaikalle. Esmeralda jälleen reitin avausvuorossa ja Make sitten starttaisi vasta puoliltapäivin.

"Startti oli 9,27 ja reitti ei ollut pitkänpitkä, vain 32km. Siis noin niinkuin ensikuvitelmana. Muita yllätyksiä ei tullut eteen mitä olisi unohtanut. Moottori tuntui käyvän aika paksulla kun olikin yhtäkkiä taas todella lämmin keli, mutta parempi sekin kun liian laihalla. Kaksi kierrosta hauskuutta luvassa.

Ensimmäinen siirtymä oli pikku pyräys ja MK1 lähtötelineet olikin jo nenän edessä. Hiukan mutkittelua puiden taitse ja siinäpä tuntui vähän korkeampi mopo heti hankalalta. Takaiskarina hiukan pidempi, kun spoorit senkun syveni, mutta täälläpä ei sellaista ongelmaa ollut. Oli vain jalkaspooreja, jotka ei hirveitä kantanut sekä pehmeää ränniä, joka oli ihan muuta toista kun kotipuolen jääspoorit. Könysin miten taisin, ja vaikealta tuntui. No, siirtymä se vasta herkkua sitten olikin. Hakkuuaukealle ajeltu traktorilla jälki kiemurtelemaan ja siinäpä se. Lipsautin hetimiten jäljestä ulos ja nosteluhommiksi meni. Tuhtasin keksinnön kinoksesta takaisin polulle ja matka jatkui, yhtä kömpelösti kun tähän astikin. Jalat oli kokoajan vain tiellä ja haukkomassa hankeen. Välillä ajelin tapeilta, mutta ylös alas jumpaksihan se meni. Tarkkana kuin porkkana yritin vain pysyä jäljessä ilman huteja. Siirtymä tuntui ikuisuuden pituiselta ja se päättyi suoraan melkein MK2:n lähtöön. Kun oli siinä harjoitellut jo hyvin miten monella eri tapaa voi mopon kanssa voimistella, niin pätkäkin meni siihen samaan syssyyn. Jos olisi tilanne otoksia poiminut niin ne olisi todennäköisesti sopinut paremmin kama sutra kirjaseen kuin ajopäiväkirjaan. Senverran erikoisia asentoja tuli harrasteltua. Viimeisenä pätkänä yleisöpyöritys peltorinteessa varikon kupeessa ja se meni melkein maaliin. Kirjaimellisesti. Noin 3m ennen maaliviivaa lipesi etunen alta ja jälleen naamallaan siinä. Pitkästä aikaa tunsi ajaneensa ja oli reipas hiki. Oli sitä hankalaa ollut muillakin ja erot ei ollut niin suuria kun olin pelännyt.
Toiselle kierrokselle mars. Se meni jo hiukan paremmin ja spoori alkoi jo puhdistumaankin. Myös siirtymä oli huomattavasti paremmassa kunnossa. Lopputuloksena kolmas sija- pytty ja kaunis kukkakimppu, luokassa ja lady-cupin ensimmäinen osakilpailu. Toiseksi tulleelle hävisin vajaa pari minuuttia ja siitä kärkeen vielä viitisen lisää. Hyvin järjestetty kisa ja hyvät reitit oli. Yleisöpyörityksessä oli taas kuuluttaja, joka rakasti siinämäärin omaa ääntään, että tauotta kertoi kuskeista, asiasta ja asian vierestä. Pääasia oli, että ihmiset viihtyi!"
-Esmeralda-

"Hellan levyt sammutettu ja suunta kohti Kuhmoista. Tosiaankin tuli jotenkin kiire aamulla jonkinlainen arviointi virhe pääsi tapahtumaan, joten piti ottaa valaasta löysät pois "askola-kuhmoinen ek" =). Valaan pyrtöstä sulakkeet mäelle ja lappu lattiaan ja hyvin ehdittiin. Esme alkoi jo hätäillä että pitääkö tässä jo alkaa pukemaan  matkalla, totesin vaan, että ei tartte. Luulen, että lauantai aamun karavaanarit oli ihmeissään.
Kuhmosissa oli viime vuodesta tutut pätkät. Kaksi kunnon enduro pätkää ja sitten ihan varikon vieressä pieni yleisö pätkä. Ihmettelenkin miksi tällaisia pyrähdyksiä ole enemmän muissa kisoissa vaan varikot ovat yleensä jossakin pellolla tai muuten hieman syrjasimmillä paikoilla. Olisi huolto henkilöilläkin jotain muutakin tillitettävää kuin rasvaiset makkarat grillissä. Ensimmäinen mk oli vaihtelevaa metsä spooria jokseenkin tuli mikkelistä muistot mieleen: aika sohjoa taas. Kerran pötkölleen hankeen sormet jäi ujosti risuihin ja tangon väliin. Toinen mk tiesin sen olevan aika pitkä joten lähdin ajamaan tosi rauhassa. Jotenkin sainkin hyvän rytmin päälle ja ajelin vaan hissukseen ja toivoin että muut ajavat vielä hiljempaa. Vauhti ei todellakaan päätä huimannut, mutta ihan turha oli pyristellä yhtään kovempaa koska se olisi kostautunut vain. Niin ja ykkös ja kakkos pätkän välissä oli muuten aika pitkä ja kivinen siirtymä. Aamu ryhmäläiset olivat kuoputtaneet jo aika laille patteja polulle, siinä hetken matkaa rynkytettyäni mietin vieressä menevää toista traktorin jättämää jälkeä ja mietin että kantaakohan se hanki, päätin kokeilla WUWHWHHUUU kantoi se.
Säästin ihan älyttömästi voimia kun sai ajaa tapeilta rauhassa tasaisempaa latua. Yleisö pyöritys tuntui hauskalta kun ensin on ajanut noin 18 min ek:n olihan se kohtuu "raskas" mutta 1.30 min ek tuntui melkein yhtä raskaalta kun siinä yritti 150% ja syke nousi varmaan lähelle 190. Tietysti palutuu nopeasti tuollaisesta rykäisystä eikä pitkiä pätkiä tietysti voikkaan lähteä ajamaan ihan maximum attakcilla. Toinen kierros alkoi jo sujumaan hieman paremmin kerran nurin ja taas pitkällä pätkällä oma rauhallinen tahti. Viimeisellä kierroksella siirtymällä oli aika moisia vesireikiä ja joutui vähän työntämään ja ajamaan varovasti ettei ketjut ja rattaat saa kipeetä. Maalissa A125 luokan voitto ja  yleisen 3. Ihan ok päivä. vielä kun saisi kaatumiset pois. Samaan toiveeseen voisin laittaa että jos sais millin rahaa =)"
-Markus-

Kuva: Roosa Nirkkonen

Kuva: Roosa Nirkkonen

Mikkelin SM 3.3 2012

Mikkelissähän ajoi vain Markus, taluodellisesti järkevää näin, koska C luokat olisi ajaneet seuraavana päivänä niin Esmeralda jätti nämä kekkerit väliin kuskin ominaisuudessa, eli patsasteli varpaat jäässä huollossa.

Mä muutin hesaan mikkellistä tytöt ne tykkää mun kik"##¤ no joo. =)
Mikkelissä oli ekat SM kisat ja odotukset olivat kohtalaisen korkealla hyvin menneiden kisojen ansiosta. Kuluvalla viikolla oli satanut kaatamalla vettä, joten sohjoa ja raskasta reittiä oli luvassa. Aamun ensimmäinen mk alkoi mukavalla pelto osuudella, josta siirryttiin metsässä kiemurtelevalle sohjo spoorille. Alku meni jokseenkin sujuvasti, vaikka jalat sukeltelivat hankeen kuin saukot konsanaan. Noin puolessavälissä ekaa mk:ta eturengas haukkasi hangesta läpi ja siitä lähdettiin aikamoisella kaarella tangon yli hankeen ja pyörä tietysti vielä niskaan. Aika selväksi tuli, että ei saa yrittää yhtään ylimääräistä, vaan maltilla pitäisi ajaa. Toisella mk:lla yritin rauhoittaa ajoa, mutta siltikin TAAS tangon yli. Nyt kuului varmasti ärräpäitä jo pyörän alta.. Yritin ajaa rauhassa, mutta ihan hyvän näköisestä paikasta haukkaili hankeen!! 3 mk oli jouheaa metsää ja se alkoi sujua jo paremmin. Jossakin kohtaa ajettiin pellolla ja taas tuntui hyvältä ja aloin vääntää kaasua reilusti lisää ja silloin mieleeni muistui edeltävät hankeen lennot niinpä päätinkin hieman laskea kaasua..  

Toiselle kierrokselle reitti oli jo vähän parantunut mutta sitäkin pattisempi vähän tuli siinäkin kaatuiltua ei vaan ollut mun päivä ja ehkä hieman jännitin koska takaa tulivat Mellin ja Nikander kovaa. Aina välillä olin kuulevani että nyt joku on hanurissa kiinni ja odottaa, että annan tilaa, ja kun katson taakse eihän siellä ketään ole. Turhaa hermoilua ja hosumista, eikä oikein saanut keskittymistä kohdilleen. Siitä varmaan johtui osa kaatumisistakin. Toisen kierroksen lopussa onnistuin sulattamaan vielä kytkimenkin.

No onneksi Riku Nikander oli ystävällinen ja lainasi omista varastoistaan minulle uuden. Kolmas kierros oli jo aika pahalla rei'ällä ja kun aurinko paistoi niin, että kuoppien pohjat jäivät varjojen uumeniin. Aina ei tiennyt ihan varmasti että milloin taas rasahtaa ranteille. Kotiin tuliaseksi saimme 4 sijan 125 luokasta sentään jotain pisteitä. En ollut mitenkään tyytyväinen päivään, mutta tulipahan ajettua.
-Markus-