On hanget korkeat nietokset..

21 ja 22.1 2012 Askolan "koti pätkällä"
Ensin kävin ottamassa hiukan tuntumaa, miten valolaitteet taas toimii ja kuinkas niillä näkikään.

Virpi oli mukana kokeilemassa kuvaukseensa uusia kikkoja ja ehdottomasti erikoisin on tuo, miten hän saikaan näyttämään, että ajaisin takaperin?! Hauskanpitoa akun verran ja kun otsavalo alkoi läpättämään tuli pimeys ja aika lopettaa illan leikit. Huomenna jatkuu..

On ihan mukavaa, että vihdoin tuli lunta, mutta tarvitseeko sen tulla niinkuin metri kerralla? Maa ei ehtinyt jäätyä kunnolla ennenkuin lumi pamahti, joten kauniin valkoisen hattaran alla on erikoisia ylläreitä. Löysin niistä yhden, kun lähdin pidempää enskapätkän versiota poraamaan läpi. Siinä oli ehkä muutama kerta ajettu, sen verran juuri, että oli uran tapainen näkyvillä. Välistä etenin jopa senverran, että riski kaatua paikoillaan pieneni puoleen. Punnersin mitenkuten parhaiten pääsin väliin väistellen muutamia ikävän näköisiä syviä ja ruskeita spoorin kohtia, jossa kimmelti kuravesi pohjalla. Ihan pätkän loppupäässä nassautin sitten yhteen sellaiseen ikävän ruskeaan ja kävin kurkkaamassa stongan yli, että olihan se etulokari vielä paikoillaan ja olihan se, joten ei muutakun takasin jakkaraan poks. Voi jösses istui muuten mopo tiukassa siinä nuoskalumi mutamäskissä. Pärräsin niin, että varmana puun latvat taipui vielä vähän matkan päässä kun yritin riuhtoa sitä sieltä irti. Todennäköisesti juuri ennekuin takalokari irtoaisi juurineen juuriltaan kuului slurpsis ja sain sen irti yhtenä kappaleena. Nostelin uitetun pikku ressukan umpihankeen ja aloin polviin asti olevassa kinoksessa retuuttamaan halutonta seuralaistani uudelle uralle. Puunlatvat alkoi osoittamaan jo taivasta kohden ja kypärä palautui jälleen omaan soikeaan muotoonsa. Matka jatkui....uusi kierros. Nojasinpa sitten yhdessä mutkassa hiukan liikaa painoa sisämutkan jalkaspooriin ja hokkus pokkus, sieltä löytyikin lutakko, jonne laitoin jalkani sitten yli polven ja seuralaiseni pötkötti mukavasti päälläni. Eipä auttanut kun nostaa toinen jalka mopon päältä sinne samaan avantoon toisen kanssa ja tunsin kuinka ihanan raikas vilvoittava mutavesi valui sinnekin. Toinen saapas oli jo täynnä. Punnersin mopon suorille käsille pystyyn ja könysin avannosta. Saappaat painoi tonnin. Voi hurja mitä touhua, mitähän vielä? Varikolla sanoin, että käyn vaihtamassa kotona kuivat sukat ja samalla tankkasin. Sitten jäinkin pellolle ajamaan. Jos välillä ajaisi uinnin sijasta.

Pelto oli vähän pöperöä, kun reitti oli tuiskunnut ihan umpeen, mutta siitä se alkoi jälki syntymään. Paikalla oli aika paljon väkeä uutterasti poraamassa ja se tuotti tulosta. Ajo kulki yllättävän mukavasti, vaikka keli oli raskas enkä ole mitenkään ässä tuommoisessa mönjäspoorissa, mutta homma eteni. Välistä ihan mallikkaastikin. Mielestäni :) Hieno reenipäivä ja kiitos taas Virpille kun oli kinoksissa nököttämässä..
-Esmeralda-

Vesivehmaalla muutakin kun jenkkaa

14.1 Ajoharkkojen kuvasatoa...
Saavuimme puoliltapäivin Asikkalaan, tarkoituksena tsekata paikalliset ajomaastot. Noh, meidän tuurilla siellä oli juurikin jotkut suunnistus eksytys hiihtohässäkkä kisat ja näinollen enskalenkillä oli ajo kielletty. Lienen hiihtäjät rauhoitettuja.... siispä pelkkää crossirataa. Onneksi se oli edellisenä päivänä aurattu, mutta oli siihen lunta ehtinyt tuiskuttaa. Jo pelkästään varikolle johtava tie oli neitseellisen koskematon ja mietin ottaako vauhtia, että jää sitten pidemmälle kiinni vaiko yrittää mönkiä mihin asti pääsee. Päästiin kyllä perille, mutta kaikki leikkikaverit olivatkin padasjoella sarjaenskoissa ja olimme siis omassa ypöyksinäisyydessämme kahden.

Onneksi tuli tuo teippi mukaan, saappaat alkavat jo antautumaan -eikä vielä ole edes talvi kunnolla alkanut! Makelle pienoista motivointia, kun ei ollut oikein ketään, jota jahdata ja minä taasen, noh vähän kuin laittaisi vinttikoiralle kilpikonnan jotta puskii...joka tapauksessa radalle lähdimme metelöimään.

Rata oli itseasiassa ihan hauska, alkuun tietty huisin hankala, kun pöperö saneli hyvinkin pitkälti minne matka jatkui. Topografisesti siinä oli kuitenkin mäkiä ja mukavia mutkia ja muutama hyppyrikin. Päivän edetessä latu puhdistui ja alkoi saada jo vauhtia touhuun.

Päivä oli ihana, puut notkollaan lumesta ja aurinko möllötti usvaverhon takana pakkaskelin säderinkula ympärillään ja oli juuri sopivasti pakkasta, että keli oli mitä parahin. Mielialakin koheni sitämukaa kun vauhti kasvoi ja pikkuhiljaa harmikseni totesin käsien alkavan väsähtää. Make aloitteli jo vähän aikaisemmin nastakelin treenit, mutta itse pääsin oikeastaan vasta pari päivää sitten ensikertaa toteamaan miten paljon se mopo painoikaan nastarenkailla ja kuinka olkapään lihakset saivat jälleen ihan uuden merkityksen, kun persus penkissä ajon määrä triplaantui. Juurikin ne samaiset osat alkoivat siis väsähtää. Kyllähän sitä jo tulikin bensaa hukattua, ratakin alkoi olla jo oikein mukava. Virtaa jäi vissiin takkiin kun piti kiusoitella ihan vaan vaikka tiesikin saavansa polttimoon..ja niin mua vietiin taas kun räsynukkea :)

Oikein mukava päivä, kiitos Virpille, joka innoissaan loikki taas umpihangessa siellä täällä puuskuttaen...

-Esmeralda ja Markus-

Puunkiertoa..tavallaan

Kärme Kustaan jälkeen ei olla mopoja tulille laitettu, ja puunkierto jäänyt siis sikseen. Ei tosin tarvinnut lähteä metsään pihkan tuoksua haistelemaan, myrsky hoiti ne puut ihan koti-ovelle. Kuin ihmeen kaupalla yksikään auto ei jäänyt alle ja jopa iki-ihana palju säilyi hengissä.

Siinä sitten tapaninpäivä ajelut moposahalla, että näin. Oli kyllä senverta tuuria matkassa, ettei lottoa viitsinyt turhaan viedä...eipä auttanut muuta, kun urakalla alkaa puita kiertämään ja pilkkomaan.

Ajotauko tuntui todellakin varsinkin käsissä, kun vihdoin pääsi ajamaan. Make tosin aloitti jo torstaina rossaamalla Tillolassa nykyisten Hondamiesten Kantosen ja Mellinin kera. Oli kuulemma sujunut mukavasti. Itse kävin tänään vasta hiukan kurittamassa laitosta ihan kotimontulla.Ihanko vain kuukausi siitä kun viimeksi kaasua käänsin?! Voi veljet, hyvä etten istunut väärinpäin jakkaralla. Tuntui, että olisi ollut helpompaa ratsastaa kuolleella kamelilla erämaan halki...Noh, kyllä se kait siitä lähtee...
Tänä kautena tullaan suuntaamaan enemmän viroon ja reissataan raumalaispariskunnan kanssa varmastikin jonkin verran (rauma-suomi-rauma sanakirja täytyykin muistaa hankkia.. tai onneksi on edes tuo turkulainen tulkki) ja tavoitteena/haaveena myös virossa ja latviassa ajettavien EM osakilpailujen osaanotto, edes toisen.
Päijänteen Ympäriajoon olisi tarkoitus startata nyt myös molemmat, siitä lisää myöhemmin...Make lupasi lainaan oman crossi piikkinsä, haluaisin startata johonkin MXD luokkaan tänäkesänä. Vähän se on korkea ja kova, mutta täytynee mennä korkealta ja kovaa...
Kausi lähtee näillä käyntiin, nyt toistaiseksi samat laitteet alla ja katsotaan sitten mihin hommat etenee. Avoimin mielin kohti tulevaa kautta.
Tervetuloa mukaan!
-Esmeralda-

Merry x-mas and happy new year!

On tullut taas aika kiittää kaikkia, jotka kantoivat kortensa kekoon tukeakseen meitä.
Viimeistäään aina tässä vaiheessa tajuaa, kuinka vaikeaa on sanoin tarpeeksi kiittää heitä. Silti yhteen ääneen kumarramme suurkiitoksen!
Hytöset; ne korvaamattomat iskarivelhot, jotka iskareitamme laittaa tai kuvaajamme Virpi ja Kari Racefotosta, jotka pitävät huolen laadukkaista kuvistamme...Niitä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ilman yhtä ei olisi toista, mutta silti mieli tekee aina hiukan omia vanhempiamme (Leena ja Jorma sekä Päivi ja Seppo) nöyränä ja kiitollisena muistaa, että ne jaksavat, että ne viitsivät ja ennen kaikkea kuinka tukevat jatkuvasti kun reissaamme ja treenaamme. Lista olisi pitkä, joten säästän teitä ja ehkä heitäkin, kun lukisivat mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä :)
Vaikka tähän kauteen mahtui vastoinkäymisiäkin niin silti jäi hyvä mieli ja loppujen lopuksi palaset alkoivat löytää paikkansa, lähinnä ajatellen mopoja - niiden alustoja, moottoreita jne.
Erityinen superkiitos kuulunee Artiolan Makelle, joka teki Esmen moottorin aivan loistavaksi. Siitä tuli niin unelma ajaa, ettei mitää rajaa. Mies on aivan guru kirurgi! :)
Allright Europe kun tuli mukaan kuvioihin, mahdollisti se myös varaosien ja tarvikkeiden sekä ajovarusteiden saannin järkevästi. Ja kyllähän sitä on mukava tehdä työtä "oman lajin" parissa.

Ensivuoden kuviot alkavat olla suunnilleen mietitty, ja vaikka ne on ajateltu kuuta kurkoittelematta ei ne onnistu ilman sponsoreita ja tukijoita, joten tarvitsemme teitä edelleen. Uusia kujeita, uusia yhteistyö kumppaneita ja niillä on hyvä ponnistaa uuteen kauteen.

Erittäin hyvää ja rauhallista Joulua kaikille ja onnellista Uutta Vuotta!!!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Sandhillteam hiljenee hetkeksi, mutta vain hetkeksi.. spoorikelejä odotellessa!
"Esmeralda ja Markus"

Kärme Kustaan kiemurat 4.12 2011

No niin, nyt on sitten viiimeinenkin tämän kauden kisailu takana ja vähän vitkastellut tässä päivityksessä kuvia odotellessa. Meistä vain Make ajoi joukkueessa, Esme pöristeli nollamopona, kun viimevuotisen joukkueen tilanne ratkesi ihan kalkkiviivoilla ja kokoonpano ei siis startannut.
"Onneksi järjestäjän porukoista kysyttiin, josko nollaksi ja mietin jotta samahan tuo kun Make sinne kuitenkin menee ajamaan niin paikalle vääntäydytään joka tapauksessa.
Lähdin siis aamun kajastusta odottelemaan muiden nollien sekaan ja kohtahan sitä pääsikin ajamaan. Edellisenä iltana arvoimme kesärenkaat vaiko piikit juupas eipäs ja päätös oli kesikset. Makella oli varulta piikit toisilla vanteilla mukana, mutta kesäkumeilla siis mentiin. Eipä mulla niin kiirettä olisi, mutta kyllä se hapottaisi olla nutullaan vähän väliä vaikkei kello kävisikään. Arviolta noin puolet oli piikeillä ja mietin vielä kummonen keikka olisi tulossa kesikisllä. Lenkin pituus oli kuitenkin noin 20km joten kyllä siitäkin saa ihan ohjelmarikkaan tuntisen aikaseksi, jos on kovinkin liukasta. Sataa tihutti eli keli oli plussalla kuitenkin.
Turha pelko, metsä oli ihan sula ja kivet toki mudasta liukkaita, muttei jäisiä. Onneksi vaihdoin sopivammat renkaat alle, kun edellisen kerran pari viikkoa sitten olimme Turussa Hanskin ja Jaakon luona "kauden päättäjäiskinkereissä" ja siellähän olikin sitten ihan ehtaa suomienturoa tarjolla runsain mitoin. Alla kovat crossirenkaat ja hilpeys huipussaan kun lipsutteli menemään.. kaikinpuolin rankkaa myös syömingit ja juomingit, varmaan seuraavan päivän olotila (toisilla-minä olin kuskina) kompensoi ja ajo ei ollutkaan se raskain juttu... mutta sehän onkin sitten ihan toinen tarina.. :)

Takaisin Kärmekseen.. minusta ei liioin kuvia löytynyt, tai sellaisia julkaistavia malleja, ja kaipa se reitin haastavuus hivenen laski kun ei ollut niin kiirusta. Hauskaa senkin edestä ja pariin kertaan reitin kiersin. Ei ollut niin rämpimistä kun ajattelin, mutta eipä tarvinnut ihan sinne syvimpään suohon mennäkään. Oli todella hyvää treeniä ja suurkiitos järjestäjille kun pääsin ajamaan. En muista ikinä viihtyneeni noin hyvin suomiendurossa!"
-Esmeralda-

"Totta tosiaan kiitos Överstin porukoille mukavasta illasta ja haastavasta treeneistä.
Kerrataan hieman kärmeksen kurvailuja. Odotukset reitistä olivat sekalaiset olin asennoitunut kunnon kantamiseen ja ennen lähtöä olevaan kaaokseen ja jonotteluun.. Onneksi järjestäjät olivat ottaneet opikseen viime vuodesta ja meidän joukkue ainakin selvisi ilman jonottelua ilmottautumiset ja katsatukset. Suurin osa oli enemmän tai vähemmän huumori mielellä kisassa ei mekään nyt ihan tosissamme oltu, mutta voitosta lähdettiin ajamaan =) joka kisasta jää tulosten lisäksi kassi kaupalla erillaisia muistoja mieleen ja tästä kisasta ehkä mieleen painuvin muisto oli kun lämmittelin juoksemalla pitkin ja poikin varikkoa ja kun lähestyin huussia niin siellä joku poloinen oksenteli niin äänekkäästi että se kantautui vielä varmaan 50 metrin päähän =) tiedä sitä oliko huoltomiehellä mennyt kisamakkara huonoksi vai oliko pientä jännitystä ilmassa. Pakko myöntää että alkoi hieman naurattaa, mutta ehkä kävi kuitenkin enemmän sääliksi krapulassa olevaa huoltomiesä tai ajamassa oleva kilpailija niin ei varmasti ole paras isku päällä..
Ennen lähtöä mietin mitkä varusteet laittaisin päälle ja katsoin parhaaksi laittaa mahdollisimman kevyet kuteet eli oikeastaan ihan kesä vermeet ja tietysti alle pitkät longjonesit. Kello ampui varttia yli yhdeksän ja silloin me saimme luvan lähteä  synkkään ja märkään hämäläiseen mehtään. Ja silloin oli oikeasti aika hämärää, ei aina nähnyt kaikkea mihin osui, mutta kyllähän se siitä valoistua. Otettiin heti alusta löysät pois ja alettiin tykittää reipasta vauhtia, aina kun oli helpompaa niin siinä kovempaa ja pahemmat paikat sitten tietysti vähän varman päälle. Ensimmäisen kierroksen alussa saimme jo pahimmaksi arvellut kilpatoverimme kiinni ja jatkoimme samaa vauhtia. Reitti oli pääpiirteittäin perinteistä suomienskaa kiveä, juurta ja hakkuuaukeaa. Pahimmat paikat olivat perinteinen sammalsuo ja tietysti perinteinen mäki joka sekin oli muutettu helpommaksi.
Voin tunnustaa että saimme ehkä hieman vinkkejä ystävällisiltä katsojilta mistä kannattaa kinkkinen suo ylittää  =P mäessä meillä ei ollut mitään murheita ehkäpä pahempi oli mäen jälkeen sellainen pehmeähkö osuus mistä pääsi hyvin kun piti vain silmät auki eikä lähtenyt turhaan kiertelemään kaukaa. ensimmäsellä kierroksella ei ollut mitään murheita. Välillä oli aika paljon ruuhkaa polulla mutta aika mukavasti mahduttiin ohittamaan. Toinen kierros oli hieman väljempi kun tänävuonna ajettiin ns rallisäännöllä niin ei tarvinnut enää ohittaa niitä joukkueita jotka oltiin saatu ensimmäisellä kierroksella kiinnni.
Toinen kierros meni melkein ihan samalla tyylillä tällä kertaa Mellin jäi hieman kiinni suolle mutta porukalla saatiin se nopeasti ylös. olimme varautuneet ajamaan kolme kierrosta mutta sitten leikki jäikin kahteen kierrokseen. Maalissa Mellin ei meinannut millään uskoa että ei ajeta enää vaan epäili että meillä on jokin juoni. Kyllä Mellinkin uskoi sitten kun aloimme laittaa mopoja autoon.. =) Tulosten arvottua miedän joukkueen nimi komeili tuloslistan kärjessä.. hiphei.. olin kyllä jo aika varma voitosta. jos voittoa ei olisi tullut olisin suorastaan varmaan murtunut. Reitti oli kyllä liian helppo, saisi olla vaikka sellainen että oikeasti tarvittaisiin joukkuetta selvitäkseen reitistä!! =)"
-Markus-

Tiimin kuvaukset 12.11 2011

Kuvaajaamme Virpiä jäi takaraivoon kutkuttamaan graffittien hyödyntäminen kuvaushommeleissa ja niinpä suuntasimme kirpeänä lauantai aamuna Helsinkiin, legendaarisien kaasukattiloiden juureen Kattilahallin pihaan. Paikkaan, jossa niin monet muutkin ovat kuvanneet kaikenlaista.
Vaikka ilma oli hyytävän kylmä niin muutama maalari oli jo paikalla seinää peittämässä.
Katselimme ihmeissämme kun Kari (Virpin assistentti ..heh) ja Virpi siirtelivät ja rakentelivat sermejä ja valoja ja kaikenlaisia härveleitä sinne tänne. Sitten alkoivat kylvämään salamavaloja pitkin ja poikin. Aikamoista hifistelyä..

Vilu alkoi hytisyttämään jo pikkuisen, mutta siirryimme toiseen paikkaan ottamaan seuraavia otoksia..
Taas rekvisiitan siirtelyä ja rakentelua. Salamavalot, trampoliinit ja kaikennäköiset teltat...

Vihdoin pääsimme lisäämään vaatteita. Nenässä oli jo touhutippa ja punotti tukevasti kun viima pureskeli sitä surutta :) Ajovaatteet mahtui juurikin farkkujen päälle kaikkineen päivineen ja naureskelimme, ettei tullut mieleenkään jotain jättää alta pois. Kaivelimme termarin esille ja otimme kupit kahvia lämmikkeeksi. Taasen katselimme rakentelua ja tavaroiden siirtelyä.. On se vaikeeta hommaa.

Sitten tehtiinkin yö. Siis ilma ei pimentynyt häivääkään, ainoastaan taas tavaroita ja valoja siirreltiin ja kuvat näyttikin jo sitten tältä:

On se ihmeellistä...
Kiitos Karille ja Virpille, oli mukava päivä, eikä kylmäkään haitannut kovin, vaikka nokka punottikin.
-Esmeralda ja Markus-

Vantaan vauhtipuisto CC 29.10 2011

No edellisen kisan piti jo olla se viimeinen tällä kaudella, mutta jäi niin kitkerä jälkimaku temmellyksestä, että päätin sitten vielä osallistua vantaan kisaan. Lavangon crossirata ei kuulu suosikkeihini, siellä kun pääsee oikeat crossipyörät oikeuksiinsa. Enskapenan vehkeet loppuu hiukan kesken. Oli toki keväällä maajoukkue valmennuksia osa siellä radalla, mutta silloin lähinnä pilkottiin osioihin ja harjoiteltiin tekniikkaa. Näinollen oli kyllä paremmat eväät sinne. Muutenkin olen yrittänyt petrata nimenomaa crossipuolta ja alkaahan se jo sujumaan vauhdikkaammin hyppyreihin ja patteihin. Ne mutkat vaan vielä on se juttu...

"Aamu startti ei ollut kovin aikaisin kun matkaakaan ei ollut paljoa. Yritin keskittyä latautumaan ja orientoitumaan ajamaan niin kovin kun pystyin ja uskalsin ja mielellään vähän kovemminkin. Ei ollut juurikaan jonoja minnekään katsastuksiin tai muihin ja sitten vaan odottelemaan. Kävin vähän katselemassa rataa, mutta eipä se tehnyt hullua hurskaammaksi. ATV:t ja sivuvaunut oli vielä ajamassa ja oli aika touhua katsella kun purkkiorjat keikku lähinnä purkin ulkopuolella riippumatta siitä minne olivat menossa.
Vihdoin koitti se hetki, kun pääsi lähtöä järjestelemään. Oli hiukan epäselvää, millä argumentilla sinne mentäisiin kun kutsussa luki vain: nopeusjärjestyksessä. Siinä tovin patsasteltuamme selvisi, että tulojärjestyksessähän sinne riviin mentäisi. No voi sun...! Olin tunnin pyöriny varikolla ja olisin voinut tuoda mopon jonoon! Toiseen riviin jouduin onneksi ja lähtijöitä oli kuitenkin yli sata, eli selän takana yli puolet. Lähtö onnistui hyvin ja olin aika kärkijoukoissa kun näppäränä ehdin väistää kaverin, joka eturivissä koomasi. Yritin kaasuttaa ja varoa, mikä on hivenen hankala yhdistelmä, mutta edellisessä kisassa jouduin yliajetuksi jo 200m jälkeen startista ja nyt aioin päästä pidemmälle. Kukaan ei ehtinyt ajaa ylitseni/kylkeeni/päälleni ja matka jatkui. Juma! Hiukan siistiä! Ajon hurmiossa yritin pitää mielessä Maken sanat: pitäs kaasuttaa vähän enemmän. Edellisen luokan jäljiltä ei ollut juurikaan valleja ja irtosoraa valtavasti jokapuolella. Reitti puikkelehti väliin crossiradalla pätkän puikatakseen taasen sprinttiradalle ja supermotoradalle. Käytiinpähän koluamassa minicrossiratakin ja osa parkkipaikastakin. Oli kyllä hienoa baanaa vetää. Tunnin tietämillä vähän jännitti riittääkö bensa, kun suuttimiakin olin suurentanut roppakaupalla, vaan oli sitä vielä. Tarkoituksena oli päästä se 1,5h putkeen, eikä Make ollut varautunut huoltoon. (Itseaisassa jälkeenpäin huomasin, ettei ollut mailla halmeillakaan enää.)

Ajo kulki mielettömän rennosti ja hyvin (mielestäni) ja jaksoin todella keskittyä ja yrittää. Mopossa tuntui kaikki olevan niin kohdallaan kun vain voi. Oli oikein ilo ajaa. Ohittelin missä taisin ja sujuuhan se jo paremmin, mutta vieläkin voisin olla aggressiivisempi. Muutaman kerran vanutin nivusia asfaltti mutkissa kun tultiin tappi sladissa, mutta luojan kiitos renkailla vielä. Kerran meinasi karata kinttujen välistä pystyyn kun oli semmoinen jyrkkä töppyrä ja jouduinkin vaihtamaan ajolinjaa pikkuisen niin sain juuri päällä jalan varaan, ettei karannu, mutta sillä seurauksella, että etuvalo ja takavalo vaihtoi salamana paikkaa. Olimme siis takaperin siinä kinkareen päällä. Hiukan joutui tuhtaamaan, että sain suunnan ruotuun ja meni siinä jokunen ohi ja pari niiden kaveriakin. Eikun perään ohittelemaan taas uudestaan niitä samoja tyyppejä.

Kaikenkaikkiaan hiton hieno fiilis, reitti oli hieno ja ajo kulki. Maaliin tulin 9 kierroksen jälkeen ja katselin ympärilleni eikä Makea näkynyt. Köröttelin varikolle ja olin ajavinani autolle vaan kun tulin varikon toiseen päähän totesin, ettei autoa matkalla näkynyt. Epäuskoisena palasin takaisin ja seisahduin paikalle, jonne kuvittelin auton jääneen. Varmasti olin kohtuu kujalla olevan näköinen kun katselin ympärilleni ihmetellen. Siihen sitten tuli tuttuja ja Linkku tiesi kertoa, että Make lähti Raumalle ja tulee ehkä illalla takaisin. Täh? Tuota... no kuraisena ja hikisenä siinä kun seisoskelin niin mietin mitähän sitten.. Onhan se tietty kilpi peli, mutta kauas on pitkä matka. Väki alkoi jo tekemään keräystä, että saisin juotavaa ja kuivia vaatteita päälle. Juurikin silloin herra saapui paikalle -onneksi- ja sain juotavaa ja lämmintä päälle. Vilu alkoi jo hytistämään.
Make oli lähtenyt auttamaan kun raumalais pariskunnalla oli kiesi nassahtanut nummelan tietämille ja oli lähtenyt hakemaan heitä kisapaikalle. Eihän ne enää kisaan oikein kerinnyt ja muistin kyllä hehkuttaa kuinka sairaan makee reitti oli. Ehkä tän kesän cc kisojen paras. Niitä ehkä harmiiti hiukan. Noh, katselimme siinä yleisen starttia vähän aikaa ja sitten lähdimme siis viemään raumalaisia kotia kohti. Onneksi sieltä tuli vastaan auto ja suoritimme romujen lajittelun paimiossa...

Olin tyytyväinen ajoon, sijoitus oli 34:s ja tässäkohtaa se oli ihan hyvä. Ennenkaikkea sain sen sulan verran Hannu Hanhea, kiitos siitä!"
-Esmeralda-